Laktaasientsyymin aktiivisuus heikkenee ja sen määrä vähenee imeväisiän jälkeen jopa noin kymmenesosaan alkuperäisestä. Tällöin suolessa pilkkoontuu yleensä kuitenkin vielä jonkin verran laktoosia.
Tätä luonnollista perinnöllistä ominaisuutta kutsutaan hankinnaiseksi laktaasinpuutokseksi. Sen esiintymistiheys on erilainen eri väestöissä ja entsyymitoiminnan huononemisikäkin vaihtelee.
Esimerkiksi aasialaisväestöissä laktaasin entsyymiaktiivisuus ei säily ollenkaan, Etelä-Italiassa se säilyy noin kolmasosalla ja Ruotsissa lähes kaikilla. Suomessa puolestaan 7-vuotiaista lapsista 2-5 %:lla ja aikuisista noin 17 %:lla on laktoosin imeytymishäiriö.
Sekundaarisessa laktaasinpuutoksessa jokin muu sairaus, esimerkiksi keliakia, aiheuttaa maitosokerin imeytymishäiriön. On olemassa myös synnynnäinen, periytyvä laktaasinpuutos, jota esiintyy lähinnä Suomessa.
Sen sijaan lehmänmaitoallergia on eri sairaus. Laktoosin imeytymishäiriö ja laktoosi-intoleranssi eivät siis ole allergiaa.
Mikä laktoosi-intoleranssi?
Ihmisellä sanotaan olevan laktoosi-intoleranssi silloin, kun laktaasientsyymin puutos ja laktoosin imeytymishäiriö aiheuttavat suolisto-oireita.
Tällöin pilkkoutumaton maitosokeri jää suoleen keräten sinne vettä ja alkaen käymään. Seurauksena on ilmavaivoja, vatsan turvottelua, vatsakipua sekä ripulia. Oireet ilmaantuvat noin 1-2 tunnin kuluttua maidon nauttimisesta. Laktaasinpuutoksesta kärsivistä noin puolella on oireita viikoittain.
Laktoosi-intoleranssin taudinmääritys tehdään aikuisilla useimmiten joko laktoosirasituskokeella tai geenitestillä.
Laktoosirasitustestissä tutkittavalle juotetaan laktoosiliuosta ja mitataan verensokeri lähtötilanteessa sekä 20, 40 ja 60 minuutin kuluttua. Diagnoosin varmistavat niukka verensokerin nousu ja ilmaantuvat tyypilliset vatsaoireet.
Verinäytteestä suoritettava geenitesti puolestaan antaa yksiselitteisen kuvan aikuisen tutkittavan laktaasientsyymin aktiivisuudesta mutta ei suoraan oireista.
Usein henkilöä neuvotaan noudattamaan testien jälkeen 2-3 viikkoa täysin laktoositonta ruokavaliota. Tällöin oireettomuus vahvistaa taudinmäärityksen.
Välttäminen on hoitoa
Laktoosi-intoleranssin hoitona on yksinkertaisimmillaan (ja toisaalta joillakin hankalimmillaan) laktoosin vähentäminen ruokavaliossa. Suuri osa laktoosi-intoleranssista kärsivistä henkilöistä kuitenkin sietää pieniä määriä (noin 2-3 g/vrk) maitosokeria.
Hoito kannattanee aloittaa yllä mainitulla 2-3 viikon mittaisella välttödieetillä. Sen jälkeen ruokavalioon voi ottaa vähän laktoosia sisältäviä maitotuotteita sietokyvyn mukaan ja oireita seuraillen. Oma laktoosinsiedon taso löytyy parhaiten näin kokeillen.
On lisäksi hyvä muistaa, että laktoosi-intoleranssissa maitosokeri ei aiheuta suolistolle pysyvää vauriota vaan vain oireita.
Monissa leivissä, eineksissä ja makkaroissa on maitosokeria, joten tuoteselosteisiin kannattaa tutustua.
Kypsytetyissä juustoissa ja esim. laktoosittomassa maidossa sen sijaan sitä ei ole ollenkaan ja vähälaktoosisissa maitotuotteissakin alle 1 %. Myös hapanmaitotuotteissa on yleensä melko vähän maitosokeria.
Jos maitotuotteiden käyttö on niukkaa, tulee muistaa huolehtia riittävästä kalsiumin saannista esimerkiksi kalkkitablettien ja kovien juustojen avulla. Ennen ruokailua otettavista laktaasikapseleista voi myös olla apua oireisiin.
