Lymfooma on imukudoksen syöpäsairaus, joka syntyy siten, että imusolut alkavat lisääntyä säätelemättömästi ja muodostavat pahanlaatuisia kasvaimia. Tämä voi tapahtua imusolmukkeissa , nielu- ja kitarisoissa, vatsalaukussa, kateenkorvassa, pernassa, suolistossa tai luuytimessä – siis eri puolilla elimistöä.

Non-Hodgkin-lymfoomiksi nimetty tautiryhmä käsittää melkein 90 % kaikista lymfoomista ja Hodgkinin tauti reilut 10 %.

Edellä mainituista voidaan erottaa vielä alatyyppejä, joiden mikroskooppinen rakenne, kasvunopeus, hoito ja ennuste ovat erilaisia.

Aiheuttaako lymfooma oireita?

Oireita lymfoomassa ei välttämättä esiinny ollenkaan. Joskus ihminen vain huomaa suurentuneen ja aristamattoman imusolmukepatin esimerkiksi niskassa ja kun se ei ole seurannassa hävinnyt, hakeutuu lääkärin vastaanotolle.

Toisaalta imukudossyöpä saattaa oireilla samalla tavalla kuin moni muukin sairaus. Esimerkiksi kuumeilua, yöhikoilua, ruokahaluttomuutta, laihtumista, väsymistä tai kutinaa voi esiintyä.

Yleensä non-Hodgkin-lymfooman ja Hodgkinin taudin diagnoosi tehdään poistamalla epäilyttävä imusolmuke, joka tutkitaan sen jälkeen mikroskoopilla.

Lisäksi suoritetaan tarvittavia levinneisyystutkimuksia (esimerkiksi tietokonekerroskuvaus ja luuydinkoepala) sopivan hoitomuodon valitsemiseksi ja ennusteen määrittämiseksi.

Ei pelkästään vanhojen sairaus

Lymfooma diagnosoidaan Suomessa vuosittain noin 1 100 ihmisellä. Miehiä ja naisia sairastuu suurin piirtein yhtä paljon.

Useissa syöpäsairauksissa taudin saamisen riski kasvaa ikääntymisen myötä. Näin on asianlaita myös non-Hodgkin-lymfooman kohdalla. Sairastuneista vain pieni osa on alle 30-vuotiaita.

Sen sijaan Hodgkinin tautiin sairastutaan useammin nuorena. Sen esiintymishuippu on 20-30 vuoden iässä mutta tautia esiintyy myös vanhemmilla henkilöillä. Syytä taudin suurempaan esiintymiseen nuoremmissa ikäluokissa ei ilmeisesti vielä tunneta. Hodgkinin tauti on jonkin verran yleisempi miehillä kuin naisilla.

Syöpään sairastumisen mahdollisuus tuntunee jokaisesta nuoresta epätodelliselta. Hodgkinin taudin toteaminen tuleekin luultavasti täytenä yllätyksenä ihmiselle, jonka elämän pääsisältöä ovat opiskelu, työelämän alkuvuodet ja perheen perustaminen. Hyvä tukiverkko läheisine ihmisineen on tärkeää tällaisesta vastoinkäymisestä selviämiseksi.

Moni paranee lymfoomasta

Onneksi lymfooma saadaan melko usein parannettua kokonaan. Alle 60-vuotiaista potilaista paranee nimittäin parhaimmillaan noin 80 %. Yli 60-vuotiailla ennuste on sitä vastoin jonkin verran huonompi.

Lymfoomien hoidossa käytetään yksittäisiä solunsalpaajia, monisolunsalpaajahoitoa, sädehoitoa ja erityistä lymfosyytin pintarakenteita vastaan suunnattua vasta-ainetta. Tarpeen mukaan näitä erilaisia hoitoja voidaan yhdistellä.

Jos kyseessä on levinnyt hidaskasvuinen non-Hodgkin-lymfooma, niin taudinkulkua saatetaan joskus jäädä vain seuraamaan.

Hoidonkin jälkeen lymfooman sairastaneen henkilön vointia ja sairauden mahdollista uusimista seurataan kontrollikäyntien yhteydessä. Seuranta-ajan pituus riippuu lymfoomatyypistä.