Rankka vaellus tai vain pieni hetki metsässä? Luonto vaikuttaa arvoihimme

Tutkija Johanna Jämsä on perehtynyt luonnosta syntyvään eudaimoniseen hyvinvointiin. Hän peräänkuuluttaa keskustelua siitä, kuinka luonto vaikuttaa ihmiseen syvällä, arvoihin kytkeytyvällä tasolla.

Mitä eudaimoninen hyvinvointi tarkoittaa?

”Käsite on peräisin Aristoteleen (384–322 eaa.) ajoilta ja liittyy eettis-filosofiseen pohdintaan onnellisuudesta. Kreikan kielessä eu tarkoittaa hyvää ja daimon henkeä, joten sananmukaisesti termi kääntyy hyvää tekeväksi hengeksi.

Modernissa psykologiassa sitä alettiin soveltaa 1970- ja 1980-luvuilla, ja se merkitsee kokonaisvaltaista, ihmisen kukoistusta tavoittelevaa hyvinvointia.

Luonnon hyvinvointivaikutuksia on tutkittu pitkälti hedonistisesta hyvinvointikäsityksestä käsin: miten luonnossa liikkuminen rentouttaa, vähentää stressiä ja laskee sykettä – synnyttää miellyttäviä tuntemuksia.

Eudaimoninen lähestymistapa ottaa huomioon sen, että luontokokemukset voivat vaikuttaa monisyisellä tavalla.”

Miten tutkijana lähestyt aihetta?

”Eudaimoninen hyvinvointi voidaan jakaa kuuteen osa-alueeseen. Näitä ovat merkityksellisyyden kokemus, itsensä hyväksyminen, hyvät sosiaaliset suhteet, autonomia, toimijuus ja elämänhallinta eli eräänlainen pystyvyys suhteessa elinympäristöön sekä henkilökohtainen kasvu.

Olen kiinnostunut siitä, miten luonto tukee näitä hyvinvoinnin ulottuvuuksia. Merkityksellisyys on niistä keskeisin eudaimoniassa.

Luontokokemus ei välttämättä synnytä mielihyvää, mutta se voi silti suoda merkityksellisyyden kokemuksen. Esimerkiksi vaellus voi olla rankka kokemus, mutta se saattaa olla kokemuksena ihmiselle merkityksellinen siten, että se vaikuttaa hyvinvointiin myönteisesti pitemmällä tähtäimellä.

Ihmiset kertovat myös pienuuden tunteesta, jonka luonnon keskellä tavoittaa. Tunteen, ettei juuri sillä hetkellä olekaan olemisensa keskipiste. Paradoksaalisesti tämä tunne voi lisätä tietynlaista merkityksellisyyden tunnetta ja itsehyväksyntää.

Omaa toimijuutta ja elämänhallinnan tunnetta lisäävät esimerkiksi jokaisen oikeudet. Voimme retkeillä vapaasti ja tehdä ympäristöstä omamme, vaikka emme omistakaan sitä.”

Miten teema liittyy luonnonsuojeluun?

”Elämme ekokriisien aikaa, mikä on ahdistavaa. Tämä vaatii väkisinkin jonkinlaista itsereflektiota. Parhaassa tapauksessa tästä seuraa inhimillistä kehitystä, mikä näkyy ihmisen kestävämpänä hyvinvointina. Asian käsittelyä ei voi silti sysätä yksilön vastuulle.

Ihmiset kaipaavat tukea ympäristötunteiden käsittelyssä. Mutta jos se onnistuu terveellä tavalla, voi syntyä toimijuutta ja yhteisöllisyyttä kestävämpää tulevaisuutta varten.

On tärkeää päästä käsiksi luonnon tuottamiin syviin merkityksiin siksi, koska perustavanlaatuiset yhteiskunnalliset muutokset ja kestävyysmurros lähtevät arvo- ja ajattelumallitasolta.

Muutos voi olla hidasta, mutta meidän on luotava kulttuuria, jossa tästä voi keskustella, vaikka vaikutukset eivät heti näkyisikään.”

Miten luonnon eudaimonista vaikutusta voi tutkiskella elämässään?

”Luonnon syvimmät merkitykset voivat olla olemassa, mutta tiedostamattomina ja näkymättöminä. Voi olla voimauttavaa tarkemmin asiaa pohdittuaan hoksata, että luontosuhteessa on myös tämä ulottuvuus.

Lisäksi voi vaikka pohtia, mikä on itselle se paikka luonnossa, jossa voi olla oma itsensä. Silloin huomaa, kuinka paikka tukee hyvinvointia yllättävänkin laajasti, kuin huomaamatta. Sen ei tarvitse olla huippukokemus, vaan se voi olla merkityksellinen arkisella tavalla.

Toisaalta luonto ei ole kaikille merkityksellisyyden lähde, ja sekin on aivan hyvä. Tutkimukseni valossa toivon, että ympäristöön liittyvässä yhteiskunnallisessa keskustelussa kuunneltaisiin monenlaisia ryhmiä, emmekä arvottaisi kenenkään luontokokemuksia tärkeämmiksi kuin toisten.”

Johanna Jämsä

työskentelee väitös- kirjatutkijana Turun yliopistossa. Hänen tutkimustaan rahoittaa Maj ja Tor Nesslingin Säätiö.