Lihavuus sairautena

Lihavuus on näin ollen tupakoinnin jälkeen toiseksi tärkein kuolleisuuden syy. Suomalaisia sanotaan Euroopan lihavimmiksi ja maailman toiseksi lihavammaksi kansakunnaksi, joten meilläkin lienee paljon tehtävää terveyden- ja sairaanhoidon saralla. Suomessa painoindeksin 30 ylittäviä, eli merkittävästi lihavia, on yli 30-vuotiaasta väestöstä viidesosa, määrän ollen jatkuvassa nousussa, kuten muissakin länsimaissa. Meillä terveydenhuollon kokonaiskuluista on arvioitu 1-7 %:n menevän lihavuuden aiheuttamien ongelmien hoitoon.

Lihavuuden taustat

Yksinkertaistettuna lihavuus johtuu liiallisesta energiansaannista verrattuna energian kulutukseen. Tarkkoja kehon painonhallinnan mekanismeja ei tunneta. Geneettisen taustan osuuden on arvioitu olevan kolmanneksen luokkaa; on löydetty muutamia geenejä, jotka ovat mukana painonhallinnassa kuten ob-geeni, jonka mutaatio johtaa hiirellä massiiviseen lihomiseen.

Ympäristötekijöiden merkitystä lihavuuden taustalla pidetään suurena. Etenkin naisilla alhainen sosioekonominen luokka on riskitekijä ylipainolle. Runsaalla ruoan saannilla on yhteys ylipainoisuuteen; usein se tuo mukanaan myös suuren rasvan saannin. Liikunnan vähyys on ylipainoisilla tunnetusti lihavuutta edistävä tekijä. Kymmenisen prosenttia raskaana olevista jää raskauden jälkeen ylipainoiseksi. Nuorena lisääntynyt rasvakudoksen ja solujen määrä vaikeuttaa vanhempana normaalipainoon pyrkimistä. Aivovaurion jälkeen jotkut lihovat runsaasti kuvastaen keskushermoston merkitystä energian säätelyssä. Lihominen on myös osa joidenkin lääkkeiden, kuten kortikosteroidien ja mielialalääkityksen, tunnetuista sivuvaikutuksista. Mielenterveysongelmiin, kuten syömishäiriöihin, ja sairauksiin, kuten hyperinsulinismi, hyperkortisolismi, polykystinen munasarjaoireyhtymä ja kilpirauhasen vajaatoiminta, voi liittyä ylipainoisuutta.  

Lihavuuden diagnostisointi

Jos silmämääräisesti todetaan henkilö lihavaksi, tämä pitänee paikkansa. Hoidon ja seurannan kannalta lihavuutta arvioidaan monella tavalla ja tällä hetkellä siihen käytetään kahta menetelmää; painoindeksiä ja vyötärön ympäryksen mittausta. Painoindeksi (Body Mass Index = BMI) saadaan jakamalla paino pituuden neliöllä, esim. 70 (kg)/ 1.65(m) x 1.65(m) = 26 (kg/m2). Normaali painoindeksi on 18.5-25 WHO:n mukaan. Ylipainoa merkitsee painoindeksi 25-30 (lisääntynyt sairastavuusriski), merkittävää lihavuutta painoindeksi 30-35 (keskisuuri sairastavuusriski),vaikeaa lihavuutta painoindeksi 35-40 (suuri sairastavuusriski) ja sairaalloista lihavuutta merkitsee painoindeksi, joka on yli 40.

aikuistyypin diabetes, verenpainetauti, sepelvaltimotauti, aivohalvaus, uniapnea -oireyhtymä (oirekuvana voimakas kuorsaus välillä katketen sekä päiväväsymys), rasva-aineenvaihduntaongelmat, kuten korkea kolesteroli sekä naisten kuukautishäiriöt ja lapsettomuus. Muita sairauksia, jotka voivat ilmaantua lihavuuden myötä, ovat sappirakon sairaudet, nivelrikko ja tietyt syövät kuten paksusuoli ja vaihdevuosien jälkeinen rintasyöpä.  

Lihavuuden hoito

Ennen hoitoa selvitetään lihavuuden taustat. Kirjataan ylös aterioiden sisällöt; laatu, määrä ja ajoitus sisältäen välipalat ja alkoholin käytön. Pohditaan syömiskäyttäytymistä, kuten esim. ahmimista ja murheeseen syömistä. Lisäksi kartoitetaan liikuntatottumukset sekä etsitään laihtumismotivaatiota, joka on yksi tärkeimmistä tekijöistä lopputulosta ajatellen. Lääkäri ja tarvittaessa lisätutkimukset seulovat mahdollisesti taustalla olevat liitännäis- ja aineenvaihduntasairaudet.

Ohjausta voidaan antaa yksilöittäin tai laihdutusryhmissä, joissa se usein on tehokkaampaa. Sopivin laihdutusvauhti on 500-1000 grammaa viikossa, tavoitellen pysyvää 5-10 %:n laihtumista, josta on jo suuri hyöty ajatellen sairastumisriskiä. Elintapamuutosten on oltava pysyviä, jos ajatellaan pitempiaikaisia tuloksia. Energiansaantia vähennetään 2000 kJ eli 500 kcal päivässä, millä yleensä päästään edellä mainittuun puolen kilon laihtumiseen viikossa. Rasvoista suurin osa tulee piilorasvoina maito-, liha- ja makkaravalmisteista. Tekemällä pienet päivittäiset muutokset, säilyttäen ainakin kolme päivittäistä ateriaa, saadaan paras tulos. Hyötyliikuntaa, kuten portaiden käyttöä hissin sijaan ja työmatka kävellen tai pyöräillen, lisätään mahdollisuuksien mukaan.  

Lihavuuden hoidon eri vaihtoehtoja

Kun on löydetty motiivi ja annettu tietoa, valitaan hoitomuoto. Jos ylipainoisuus jätetään hoitamatta, paino yleensä nousee vähitellen. Toisaalta todella hyviä hoitoja ei ole; painoa saadaan laskemaan lähes kaikilla hoitomuodoilla, mutta pitkällä aikavälillä n. viiden vuoden kohdalla suurin osa laihduttajista on palannut ennen hoitoa olleelle painotasolle.

Erittäin niukkaenergisessä dieetissä energiaa on yleensä 1700-3300 kJ eli 400-800 kcal ja apteekeista on saatavilla kaupallisia valmisteita (Dietta Mini®, Modifast®, Nutrifast®, Nutrilett®). Niitä käytetään ainoina ravintoina (sisältävät tarpeeksi välttämättömiä ruoka-aineksia) yhtäjaksoisesti 6-10 viikkoa ja laihtumisnopeus on pari kiloa viikossa. Mutta tälläkään hoidolla yksinään ei saada pysyviä tuloksia, joten elämäntapamuutokset ovat tärkeitä. Ennen dieetin aloitusta insuliinia ja sulfonyyliureaa käyttävien on syytä kysyä omalta lääkäriltä hoito-ohjeita.

Muutaman vuoden käytössä ollut orlistaatti (Xenical) on ruoansulatuskanavan lipaasin (entsyymi) toiminnan estäjä, jolloin kolmannes rasvaisesta ruoasta ei pääse imeytymään ja rasva kulkeutuu ulosteen mukana ulos elimistöstä. Orlistaattia käytetään hoitomuotona lihavuudessa, jossa painoindeksi on yli 30 tai vaihtoehtoisesti jos painoindeksi on 28 ja potilaalla on diabetes tai jokin muu laihduttamista edellyttävä sairaus. Lääkityksen aikana aterioiden energiasta tulee olla korkeintaan kolmasosa rasvaa, yleensä suuremmalla rasvamäärällä ilmaantuu toimintaperiaatteisiin liittyen rasvaripuli.

Toinen uusista lääkkeistä on sibutramiini(Reductil), joka vaikuttaa keskushermostoon ruokahalua hillitsevästi, aikaansaaden 4-5 kg:n laihtumisen verrattuna lumelääkkeeseen. Sibutramiinia otetaan 1 tabletti päivässä. Sivuvaikutuksina joillakin voi olla lievää verenpaineen ja sykkeen nousua, suun kuivumista sekä ummetusta.

Kajoavaan eli kirurgiseen hoitoon ajaudutaan, jos laihdutusohjelmista tai -lääkkeistä ei ole ollut apua. Ikää on oltava yleensä alle 60-vuotta, painoindeksi 35-40 ja alkoholin tai lääkkeiden väärinkäyttöä ei ole taustalla. Menetelminä ovat mahalaukun gastroplastia tai sitominen johtaen siihen, että voidaan syödä vain pieniä määriä hitaasti. Leikkauksen lisäksi on tehtävä pysyvät elintapamuutokset. Tulos on yleensä pysyvämpi kuin muilla hoidoilla, mutta kirurgisen hoitoon voi liittyä komplikaatioita.

Yhteenvetona voidaan todeta lihavuuden hoidon olevan hankalaa, uudetkaan lääkkeet ja hoidot eivät ole tuoneet uutta mullistavaa tulosten pysyvyyden kannalta. Yhteiskunnan ja yksilön kannalta lihomisen ehkäisy on laihduttamista tehokkaampaa.