Terve.fi

Yleistietoa leukemiasta

Yleistietoa leukemiasta
Lue leukemian aiheuttajasta, yleisyydestä ja perinnöllisyydestä.
Julkaistu: 5.4.2018
Leukemia eli verisyöpä voidaan karkeasti jaotella kahteen tyyppiin: akuutti ja krooninen leukemia. Akuutti leukemia jaetaan vielä myelooiseen leukemiaan (AML) ja lymfaattiseen leukemiaan (ALL). Näissä pahanlaatuisia valkosoluja tai imusoluja tuotetaan liikaa ja ne leviävät vereen ja luuytimeen, syrjäyttäen samalla normaalin luuytimen. Veressä nähdään ylimäärä valkosolujen epäkypsiä tai melkein kypsiä muotoja, tai lisääntynyt imusolujen määrä. Molemmat leukemiatyypit estävät normaalin luuydinkudoksen toimintaa.
Akuuteissa tapauksissa valkosolujen tai imusolujen tuotto on pahasti häiriintynyt verrattuna krooniseen muotoon. Kroonisessa muodossa solut kuitenkin muistuttavat paremmin kypsiä valko- tai imusoluja. Lisäerotuksena akuutti muoto on myös taudin nopeammin etenevänä muoto ja krooninen muoto on pitkäaikaisempi tautitila. Leukemioiden luokittelu ei kuitenkaan ole näin yksinkertaista, vaan erilaisia leukemian alatyyppejä on lukuisia. Leukemiat ovat ensisijaisesti luuytimen sairauksia, kun taas lymfoomat imukudoksen.

Leukemian aiheuttaja

Leukemian syy jää useimmiten epäselväksi. Kuten muissakin syövissä, eräät kemikaalit ja säteily selittävät osan tautitapauksista, mutta useimmiten näitä ei voida yhdistää suoraan akuutin leukemian syntyyn. Aiemmin sairastetut syövät ja tietyt solunsalpaajat lisäävät myöhemmän leukemian riskiä.
Eräs leukemioille altistava perimän poikkeavuus on Philadelphia-kromosomi, joka on kahden kromosomin virheellisesti aiheutunut yhdistyminen tiettyjen geenien kohdalta. Tämä virheellinen geenikohta aiheuttaa valkosolujen lisääntyneen tuotannon luuytimessä. Muitakin leukemioihin yhdistettyjä perimän poikkeavuuksia on tutkimuksissa löydetty.

Leukemian seuranta

Hoitojen jälkeen on syytä seurata veren valkosolutasoja, sillä tauti uusii varsin useasti. Kroonisissa taudeissa seuranta tehdään hoidon jälkeen parin kuukauden välein. Jos tauti ei näytä kiihtymisen merkkejä, voi seurantojen välejä leventää puolesta vuodesta vuoteen ja niitä jatketaan yleensä viisi vuotta.

Leukemian perinnöllisyys

Leukemia ei periydy, mutta arviolta muutama prosentti akuuteista leukemioista liittyy geneettisiin oireyhtymiin, kuten Downin oireyhtymään.

Leukemian yleisyys

Lasten syövistä leukemia on yleisin. Niitä esiintyy heillä noin 50 tapausta vuosittain. Lapsilla krooniset tautimuodot ovat harvinaisuuksia. Aikuisista akuuttiin leukemiaan sairastuu noin 200 ihmistä vuosittain. Koko väestössä akuutin leukemioiden esiintyvyys on noin 3-4 tapausta 100 000:tta asukasta kohden joka vuosi. Iäkkäämmillä leukemian esiintyvyys kasvaa rajummin alle viisikymppisiin verrattuna ja miehillä jotkin tautimuodot ovat yleisimpiä, mutta kuitenkin keskivertaisesti suurin osa leukemiaan sairastuvista on 40-50 vuotta täyttäneitä. Kroonista imukudosperäistä leukemiaa esiintyy 100-150 henkilöllä vuosittain, kun taas luuydinperäisen leukemian vastaava luku on 60-70:n kieppeillä. Suomessa diagnosoitiin uusia leukemioita vuosittain vuosien 2008-2012 aikana miehillä 317 ja naisilla 254 tapausta.

Leukemian ennuste

Nykyaikana lääkehoidot ovat parantuneet ja lukuisiin erityyppisiin leukemioihin on löydetty paremmin sopivia lääkemuotoja. Nykyajan solunsalpaajat antavat yhä parempia tuloksia ja kantasolusiirrot onnistuvat yhä useammin, varsinkin lasten leukemioissa parantuvuus on noussut huimasti. Kuitenkin korkea ikä alentaa ennustetta huomattavasti.
Lisätietoa leukemian hoidosta.
Akuutti leukemia on ilman hoitoa nopeasti kuolemaan johtava tauti. Hoidettunakin useimmilla akuutin leukemian välivaiheen jälkeen leukemia aktivoituu uudestaan. Akuuteissa luuydinperäisissä leukemioissa solunsalpaajahoidoilla paranee pysyvästi 20-40 prosenttia. Kantasolusiirrot parantavat ennustetta huomattavasti. Jos hoidot eivät ole tarpeeksi tehokkaita tai ne eivät tehoa, keskimääräinen elinikä on noin 2 vuotta.
Kroonisissa leukemioissa solunsalpaushoito hidastaa taudin kehitystä. Kroonisten myelooisten leukemioiden onnistuneissa kantasalosiirroissa suurin osa, jopa 90 % potilaista paranee pysyvästi. Kroonisessa lymfaattisessa leukemiassa kantasolusiirrot soveltuvat hoidoksi huonommin kuin luuydinperäisessä, mutta tauti etenee hitaammin. Hoitona käytetäänkin ensisijaisesti solunsalpaaja- ja vasta-ainehoitoa ilman kantasolusiirtoa. Kuitenkin siitä parannutaan harvemmin kuin muista leukemioista.
Lähteet:
Leukemiat, Syöpätaudit, Kustannus Oy Duodecim 2013.
Elonen E. Verta muodostavan ja imukudoksen syövät: yleistä, Lääkärin käsikirja, Kustannus Oy Duodecim 2016.
ICD-10:
C91 – C95 Leukemiat
Kommentoi »