Terve.fi

Lapsuuden tavat ja ulkonäköpaineet lisäävät oikomishoidon tarvetta

Lapsuuden tavat ja ulkonäköpaineet lisäävät oikomishoidon tarvetta
Hammasraudat välkkyvät yhä useamman koululaisen ja aikuisenkin suussa. Yleensä hampaita oiotaan erilaisten purentavikojen korjaamiseksi, mutta ulkonäkösyyt painavat nykyään lastenkin hammashoidossa.
Julkaistu: 27.6.2006

Suomalaislapsista 15-40 prosenttia kapuaa jossakin vaiheessa hammaslääkärin tuoliin oikomishoidon aloittamista varten. Yleensä syynä ovat purentaviat eli hammaskaaren ahtaus, syväpurenta, jossa alahampaat osuvat suulakeen, tai ristipurenta, jossa ala- ja ylähammaskaaret ovat eri suuntiin vinot.

Monissa Euroopan maissa oikomispäätös tehdään nykyään yhä useammin esteettisistä syistä, Suomessa toiminnalliset syyt ovat etusijalla.

- Purentavaivojen ja ulkonäön korjaamisessa ei ole mitään ristiriitaa, sillä toiminnallisesti hyvä purenta on yleensä myös esteettisesti hyvä, huomauttaa erikoishammaslääkäri, dosentti Pertti Pirttiniemi Oulun yliopistosta.

Vaikeampi tilanne on silloin, kun purennassa ei ole vikaa mutta hampaiden ulkonäkö vaivaa lasta tai hänen vanhempiaan. Oikomishoitoon pääsevät lapset kun valitaan terveyskeskusten järjestämissä hammastarkastuksissa sen perusteella, kuinka pahasta purentaviasta on kyse. Esteettisin perustein tapahtuva oikominen on siksi tehtävä yksityisellä sektorilla omaan laskuun.

- Toisaalta jos lasta esimerkiksi kiusataan koulussa hampaiden takia, se otetaan varmasti huomioon oikomispäätöstä tehtäessä, Pirttiniemi vakuuttaa.

Hän ennustaakin, että ulkonäön merkityksestä lasten oikomishoidon perusteena keskustellaan Suomessa tulevaisuudessa paljon.

Pikkupotilaan yhteistyö tärkeää

Oikomishoito pyritään yleensä aloittamaan varhain. Ristipurennan suoristaminen alkaa usein jo 5 6 vuoden iässä, syväpurennan oikaisu noin kahdeksannen ikävuoden tienoilla.

- Kun hoito aloitetaan varhain, voidaan välttyä pysyvien hampaiden poistoilta ja estää purentavirheiden aiheuttamat leukanivelmuutokset, Pirttiniemi selittää.

Pikkupotilaiden motivointi oikomishoitoon voi lisäksi olla helpompaa kuin murrosikäisten.

- Suomalaisnuoret eivät usein enää viidentoista vuoden iässä halua pitää rautoja. Tilanne on toinen kuin Yhdysvalloissa, jossa jopa kaksi kolmasosaa nuorista on oikomishoidossa.

Oikomishoito vaatii paljon kärsivällisyyttä ja ainakin alkuvaiheessa yleensä myös jonkin verran kivun ja epämukavuuden sietämistä. Siksi hoito ei onnistu, jos lapsi tai nuori ei suostu yhteistyöhön. Hammaslääkäri voi tällöin yhdessä lapsen ja vanhempien kanssa miettiä, kannattaisiko hoitoa esimerkiksi siirtää myöhemmäksi. Jos lapsi tai nuori lintsaa jatkuvasti käynneiltä, hoito on pakko keskeyttää.

- Harvoin hoito keskeytetään kokonaan, mutta toisinaan murrosikäisten hoito lopetetaan nuoren toiveesta aikaisemmin kuin oli suunniteltu, Pirttiniemi kertoo. Joskus vanhemmat ja lapsi päättävät yhteisesti kieltäytyä hoidosta.

Purentavika periytyy usein vanhemmilta, mutta sen syynä voi myös olla jatkuva suun kautta hengittäminen esimerkiksi astman tai allergisen nuhan takia. Myös liian pitkään jatkunut tutin tai peukalon imeskeleminen voi ohjata hampaat virheasentoon. Osittain purentavikojen yleistyminen johtuu ruokavalion muutoksista.

- Leuat eivät kasva yhtä isoiksi kuin aikaisemmin, koska enää ei syödä niin kovaa ruokaa. Ihmisen hampaat ovat kuitenkin yhtä isot kuin ennenkin, Pirttiniemi selittää. Purentavikoja ei kuitenkaan voi ehkäistä tarjoamalla jälkikasvulle kovempaa purtavaa, sillä ruokavaliota on käytännössä mahdoton muuttaa yhtä paljon leukatyötä vaativaksi kuin se aiemmin oli.

Hoitamattomuus kostautuu keski-iässä

Yleensä hampaita oiotaan kiinteiden hammasrautojen, niskavedon ja suussa pidettävän muovisen aktivaattorin avulla. Hoito kestää yhdestä kolmeen vuotta.

- Oikomishoito onnistuu yleensä hyvin ja sen lopputilanne on lähes poikkeuksetta parempi kuin alkutilanne, Pirttiniemi toteaa. Hampailla on tosin taipumus palautua takaisin virheasentoihin, mutta palautumista voidaan estää esimerkiksi liimaamalla hampaat paikalleen hammaskaaren sisäpuolelle kiinnitettävällä metalli- tai lasikuitulangalla.

Vaivasta huolimatta oikomishoito kannattaa, sillä hoitamattomat purentaviat saattavat myöhemmin kostautua vähintään yhtä monta hammaslääkärireissua vaativina pulmina. Hammaskaaren ahtaus voi lisätä reikiintymistä ja hammaskiveä, ristipurenta aiheuttaa leukaniveloireita ja syväpurennan seurauksena yläetuhampaat saattavat alkaa heilua ja jopa irrota keski-iässä.

Kommentoi »