Lapset eivät harjaa hampaitaan tarpeeksi usein
Suomalaisten lasten ja nuorten suun terveyteen vaikuttavista tekijöistä tiedetään varmasti se, että lapset eivät harjaa hampaitaan tarpeeksi usein. Hälyttävän suuri osa lapsista harjaa hampaitaan harvemmin kuin kaksi kertaa päivässä, mikä on yleisesti hyväksytty suositus. Myös ruokatottumukset ovat viime vuosina muuttuneet hampaiden reikiintymistä suosivaan suuntaan.
Veden juonti janojuomana on vähentynyt niin, että varsinkin kotona lapset ja nuoret juovat janoonsa useammin mehua kuin vettä. Lisäksi makeisten ja muiden hampaille haitallisten napostelutuotteiden kulutus on jatkuvasti lisääntynyt.
Hampaiden reikiintyminen eli hammaskaries on lapsilla ja nuorilla keskeisin suunterveyttä uhkaava sairaus.
Vielä pari vuosikymmentä sitten hampaiden reikiintymistä torjuttiin Suomessa niin menestyksekkäästi, että maatamme pidettiin suun terveydenhuollon mallimaana.
Kansainvälisissä vertailuissa lasten ja nuorten hampaiden reikiintymisen yleisyyden mittarina käytetään yleisesti karieksen vaurioittamien pysyvien hampaiden keskimääräistä lukumäärää 12-vuotiasta lasta kohti, ja tämän mittarin valossa lasten kariestilanne oli tuolloin Suomessa Euroopan alueen parhaimpia.
Sittemmin kariestilanne on muuallakin parantunut, minkä seurauksena Suomea ei enää voi pitää reikiintymisen torjunnan mallimaana: Euroopan maiden joukossa lienemme nykyisin keskikastia 12-vuotiaita lapsia vertailtaessa. Täsmällisiä valtakunnallisia tietoja lasten hampaiden reikiintymisen kehittymisestä 2000-luvulla ei ole käytettävissä.
Saatavilla olevan tiedon valossa näyttää siltä, että lasten ja nuorten hampaiden reikiintyminen väheni Suomessa voimakkaasti 1970-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuun asti. Sen jälkeen myönteinen kehitys on pysähtynyt. On olemassa paikkakuntakohtaisia tietoja, joiden mukaan lasten hampaiden reikiintyminen olisi viime aikoina hieman lisääntynyt, mutta niiden perusteella ei voi tehdä koko valtakuntaan yleistettävissä olevia johtopäätöksiä.
Monet käytännön työtä tekevät hammaslääkärit kertovat nykyisin joutuvansa hoitamaan aiempaa pidemmälle edenneitä kariesvaurioita, tekemään juurihoitoja ja jopa poistamaan reikiintyneitä hampaita, mikä nuorten potilaiden osalta oli pitkään hyvin harvinaista.
Tämä ei kuitenkaan välttämättä johdu siitä, että reikiintyminen olisi lisääntynyt. Syynä voi olla se, että hammaslääkärin vastaanotolle hakeudutaan aiempaa myöhemmin, jolloin ongelmat ovat ehtineet kasvaa.
Yksittäisiä potilaita koskevia havaintoja ei luonnollisestikaan voi yleistää koskemaan koko väestöä.
Hannu Hausen
sosiaalihammaslääketieteen professori, Oulun yliopisto
