Laktoosi-intoleranssi vai maitoallergia?

Maito on tärkeä ravintoaine. Imeväisille se antaa kasvun ja kehityksen edellytykset, ja aikuisillekin maito tarjoaa monipuolisen ravintoaineiden saannin. Jos elimistö ei siedä maitovalmisteita, seurauksena voi olla mm. erilaisia vatsaoireita. Syynä voivat olla esimerkiksi laktoosi-intoleranssi tai maitoallergia.

Laktoosi-intoleranssi ja maitoallergia ovat eri sairauksia, mutta ne sekoitetaan helposti keskenään, vaikka niiden oireet poikkeavat olennaisesti toisistaan. Laktoosi-intoleranssissa oireita aiheuttaa maitosokeri, kun taas maitoallerginen saa oireita maidon sisältämistä proteiineista. Molempien hoito perustuu kuitenkin ruokavalion muutoksiin.

Laktoosi-intoleranssissa oireita aiheuttaa laktoosi eli maitosokeri, joka ei imeydy elimistöön laktaasientsyymin puutteen vuoksi. Imeytymätön laktoosi aiheuttaa paksusuolessa käymistä, mistä aiheutuu turvotusta, ilmavaivoja, vatsakipuja ja ripulia.

Laktoosi-intoleranssia esiintyy viidesosalla suomalaisista ja sairaus on yleensä elinikäinen.

Sairaus todetaan laktoosirasituskokeella, jossa nautitaan tyhjään vatsaan 50 gramman annos laktoosia. Tämän jälkeen otettavissa verikokeissa seurataan veren sokerin eli glukoosin nousua. Mikäli veren sokeriarvo ei nouse, on se osoitus laktaasientsyymin puutteesta ja imeytymishäiriöstä.

Hoito on laktoosin poistaminen ruokavaliosta, ja tällöin tavallisen maidon käyttöä täytyy rajoittaa. Tosin tutkimusten mukaan laktoosi-intolerantikotkin sietävät pieniä määriä laktoosia.

Laktoosipitoisten elintarvikkeiden käyttöä ei pitäisikään lopettaa kokonaan. Jos laktoosi aiheuttaa oireita, kannattaa kokeilemalla selvittää oma laktoosin sietonsa ja käyttää maitotuotteita niin paljon kuin sietää. Vaarana on, että jos lopettaa maitotuotteiden käytön kokonaan, sen seurauksena voi syntyä mm. kalsiumin puutos.

Laktoosittomaan ruokavalioon kuuluvat vähälaktoosiset maitovalmisteet ja elintarvikkeet. Markkinoilla on runsaasti erilaisia maitotuotteita, joiden sisältämää laktoosia on hajotettu (mm. Hyla ja Into tuotteet), joita intolerantikon vatsa sietää. Toiset pystyvät sietämään myös hapanmaitotuotteiden laktoosia jonkin verran. Kypsytetyistä juustoista laktoosi häviää lähes täysin, joten niitäkin voi huoletta käyttää.

Maitoallergiassa allergisen reaktion aiheuttavat maidon sisältämät valkuaisaineet (mm. kaseiini ja heraproteiini). Allergia ilmenee erilaisina iho, suolisto tai hengitystieoireina, jotka voivat ilmetä muutaman tunnin tai vasta päivienkin kuluttua.

Maitoallergiaa pidetään pienten lasten sairautena, joista sitä sairastaa noin 2–3 prosenttia, mutta nykyään myös aikuisista 1–2 prosentilla todetaan yliherkkyyttä maidolle. Lapsista useimmat paranevat iän myötä maitoallergiasta, kun taas aikuisilla sairaus on elinikäinen. Maitoallergian toteaminen edellyttää aina lääkärin tekemää tutkimusta ja allergiakokeita.

Maitoallerginen ei voi käyttää maitoa missään muodossa. Hoitona on tiukka ruokavalio, josta suljetaan pois kaikki maitoproteiinin lähteet. Suuri osa maitoallergisista saa oireita myös vuohenmaidosta, koska niiden valkuaisaineet ovat lehmänmaidon kaltaisia.

Vältettäviä, maitoproteiinia sisältäviä elintarvikkeita ovat maito ja maitojauheet, hera ja heraproteiini, kaseiini ja kaseinaatit, maitoproteiini, jogurtti, viili, piimä, rahka, jäätelö, kasvisrasvajäätelö, juusto ja juuston, sekä jogurtinkaltaiset kasvisrasvavalmisteet, voi ja maitoa tai maitoproteiinia sisältävä margariini ja vähälaktoosiset tuotteet. Näiden lisäksi täytyy välttää kaikkia teollisesti valmistettuja elintarvikkeita, joissa on käytetty mainittuja ainesosia.

Ilman maitoakin pärjää hyvin. Usein sen voi yksinkertaisesti jättää pois ja korvata vedellä ja mehulla. Maidon kaltaiset, kasvipohjaiset valmisteet, kuten soija-, kaura- ja riisimaito ovat erinomaisia maidon vaihtoehtoja. Ne soveltuvat käytettäväksi sellaisenaan ja ruuanvalmistuksessa. Markkinoilla on useita maidottomia tuotteita, kuten maidon kaltaisia juomia ja kermoja, jogurtteja ja jäätelöä, jotka on valmistettu ilman maitoallergiselle oireita aiheuttavia ainesosia.

Jos ruokavalioon ei kuulu lainkaan maitotuotteita tai juustoja, täytyy riittävästä kalsiumin saannista huolehtia. Useimmat soija-, kaura-, ja riisimaidot sisältävät lisättyä kalsiumia niin, että ne vastaavat lehmänmaidon kalsiumpitoisuutta. Kalsiumin saantisuositus on noin 900 mg / päivä.