Kauneus & Terveys

Kyttään lasteni painoa


Lukija pelkää, että lapset lihovat. Häntä häiritsee se, että toisten kilot ja syömiset pyörivät mielessä koko ajan.
Kuvat Satu Kemppainen

"Ennen tarkkailin omaa painoani, jalkojani ja takapuoltani. Nyt tarkkailen lasteni painoa. Tiedän, että se on väärin. Mielessäni on joka päivä, etteivät he vain pulskistuisi. Olen huomannut, että heidän koulukaverinsa ovat lihoneet. Yritän valistaa lapsia terveellisistä ruoista. Tarkkailen heidän syömisiään ja liikkumistaan. Huolestun karkeista ja mehuista.

En ole itse koskaan laihduttanut. Meillä syödään melko terveellisesti. Lapseni ovat normaalipainoisia, mutta molemmilla on makkaraa vatsan kohdalla. Tiedän, että toinen lapsistani halveksii läskejä. Miten pääsen näistä ajatuksista ja lasten painon tarkkailusta eroon? En itsekään hyväksy tätä.”

Psykologi Ilona Rauhala vastaa:

"Hyvä, että kysyt asiaa. Huomaan, että asia vaivaa sinua ja onneksi vaivaakin. On hyvä, että kannat äitinä huolta lastesi terveydestä ja ulkonäöstä. On tärkeää, että opetat heille terveellisiä elämäntapoja ja ulkoisesta olemuksesta huolehtimista. Jos huolenpito tai huomio on liiallista, se voi vaikuttaa lapsen minä- ja kehonkuvaan haitallisesti.

Syöminen on symboli sille, miten ihminen huolehtii itsestään ja osoittaa rakkautta itseään kohtaan. Tapa on opittu. Terveellinen huolenpito on hoivaavaa ja hyväksyvää. Vääristynyt huolenpito on laiminlyövää tai liian kuristavaa. Kuulen kysymyksessäsi taipumuksen tähän jälkimmäiseen.

Liian kontrolloivassa ympäristössä kasvaminen voi johtaa ankaraan suhtautumiseen itseään kohtaan aikuisena. Se tarkoittaa, että ihmisellä on vaikeuksia hyväksyä itsensä ja kokea elämänsä tyydyttävänä, vaikka kaikki olisi hyvin. Toinen riski voi olla, että kehittyy vastareaktio. Kun ihminen vihdoin pääsee vapauteen, hän heittää kaiken lekkeriksi. Tuo ensimmäinen vaihtoehto on todennäköisempi.

Lapset aistivat mystisellä tavalla myös sen, mitä ei sanota ääneen. Oma isoäitini mittaili kilojani heti, kun astuin hänen talonsa ovesta sisään. Hän ei välttämättä sanonut asiasta suoraan, mutta sen pystyi aistimaan. Minulle jäi kokemus, etten kelpaa sellaisena kuin olen. En osannut nauttia omasta kauneudestani silloin, kun siihen nuoruudessani olisi ollut syytä.

Miten sinun painoosi tai ulkonäköösi on suhtauduttu? Millaisiin syömistapoihin sinut kasvatettiin? Mikä oli parasta tai pahinta?

Ala harjoittaa hyväksyvää läsnäoloa itseäsi kohtaan. Keskity terveellisiin elämäntapoihin monipuolisesti. Jos kodissa on turvallinen, hyväksyvä ja kannustava ilmapiiri, lapsen ei tarvitse syödä liikaa tai liian vähän. Hän syö sopivasti ja hänestä tulee sopivan painoinen. Makkarat ovat normaali asia. Sano lapsillesi, että he ovat kauniita ja että rakastat heitä juuri sellaisina kuin he ovat.

Sano se itsellesikin."

Julkaistu: 22.8.2019