Kuorsaus kuriin radiotaajuuskirurgialla
Vanhoja kuorsausleikkauksia riskittömämpi radiotaajuuskirurgia voidaan toteuttaa paikallispuudutuksessa.
Arviolta noin miljoona suomalaista kuuluu niin sanottuihin habituelleihin eli jokaöisiin kuorsaajiin. Melkoiselle osalle kuorsaus on selvä terveysriski. Kuorsaajat saadaan kuitenkin nyt entistä keveämmin keinoin vähä-äänisemmiksi. Vanhoja kuorsausleikkauksia riskittömämpi radiotaajuuskirurgia voidaan toteuttaa paikallispuudutuksessa.
Perinteisessä, jo 50 vuotta sitten kehitetyssä kuorsausleikkauksessa (UPPP) laajennetaan hengitysteitä poistamalla pehmeän suulaen alaosaa. Kuorsaus helpottuu näin 80-90 prosentilla potilaista. Leikkaus vaatii nukutuksen eikä se aina ole vaaraton. Kevyempi versio eli LUPP-leikkaus vaatii esilääkityksen ja paikallispuudutuksen.
- Radiotaajuustermaalinen kudoskäsittely voidaan tehdä polikliinisesti paikallispuudutuksessa eikä sillä ole todettu pitkäaikais-sivuvaikutuksia. Sairausloman ja kipulääkkeidenkin tarve on vähäisempi kuin esimerkiksi laser-leikkausten yhteydessä, lääketieteen tohtori, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Leif Bäck Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta sanoo. Hän väitteli muutama viikko sitten aiheesta tohtoriksi
Tässä RFTA-toimenpiteessä elimistöstä ei poisteta mitään. Potilaan pehmeään suulakeen viedään elektrodi ja kudos kuumennetaan 60-90 asteeseen. Näin käsiteltyyn kohtaan syntyy pieni haavauma, joka pienenee ja arpeutuu. Hoito kestää vajaat 20 minuuttia ja se uusitaan tarpeen mukaan 1-2 kertaa. Potilas tarvitsee sairauslomaa keskimäärin pari vuorokautta.
Kuorsausääni ylittää jopa 90 desibeliä
Leif Bäck käsitteli väitöskirjaansa varten RFTA-menetelmällä 41 jokaöistä kuorsaajaa ja seurasi heidän paranemistaan. Potilaat sietivät hyvin hoidon ja suurin haitta oli ensimmäisinä päivinä tuntuva turvotuksen tunne. 80 prosentilla potilaista kuorsaus ja päiväväsymys vähenivät merkittävästi.
Ja kuorsaajia riittää. Arviolta joka viides suomalainen kuorsaa joka yö. Kovimmat kuorsaajat eivät ole lyhyitä ja lihavia, ahdaskurkkuisia ihmisiä, vaan pitkiä ja komeita miehiä, joilla on nielussa tilaa. Hengitysteiden pituus selittää osin, miksi miehet kuorsaavat naisia useammin. Toisaalta nielun kudosten jäntevyys vähenee miehillä nopeammin kuin naisilla.
Voimakkaimmillaan kuorsausääni saattaa nousta jopa 90 desibeliin, jolloin se vastaa moottorisahan ääntä. Kuorsaus ei kuitenkaan ole vain ääni-ilmiö, vaan merkki unenaikaisesta vastuksesta ylähengitysteissä.
- Este voi olla mekaaninen tai toiminnallinen. Pahimmillaan kuorsauksen takana voi olla ylähengitysteiden ahtaumatauti tai uniapnea ja joka kymmenes suomalaismies kärsii jommastakummasta vaivasta, Leif Bäck sanoo ja muistuttaa, että uniapnea altistaa myös aivohalvaukselle ja sydäninfarktille.
Kuorsaus ja siihen havahtuminen johtaa katkonaiseen uneen, joka taas aiheuttaa päiväväsymystä. Väsymys on suuri riski esimerkiksi liikenteessä. Kuorsaajia on pyritty saamaan äänettömiksi konservatiivisin keinoin kehottamalla heitä painonpudotukseen, nukkumaan kyljellä ja välttämään alkoholia kolme tuntia ennen nukkumaanmenoa.
Nielurisatkin hoituvat lämpökäsittelyllä Leif Bäck on peittelemättömän innostunut tästä uudesta, potilasta säästävästä hoidosta. Hän katsoo, että menetelmä on juuri mini-invasiivisena hyvin houkutteleva. Hän on laskenut, että hoidosta hyötyisi moni uniapneapotilas ja ylähengitysteiden ahtaudesta kärsivä potilas. Nämä potilaat tulisikin hoitaa sairaaloissa. Leif Bäck kiistää vähättelevänsä kuorsauksen aiheuttamaa sosiaalista ongelmaa, vaikka katsookin, että "vain" sosiaalista haittaa aiheuttava kuorsaus tulisi hoitaa yksityisesti.
Radiotaajuustermaalista käsittelyä on jo käytetty menestyksekkäästi muun muassa urologiassa eturauhasen liikakasvuun sekä neurokirurgiassa kolmoishermosärkyyn. Se on ollut käytössä myös kardiologiassa ja esimerkiksi uimari Jani Sievisen sydämen rytmihäiriö parannettiin aikanaan tällä menetelmällä.
- Käsittelin väitöskirjatyötäni varten myös 20 nenätukkoisuuspotilaalla nenäontelon alaosaa ja kymmenellä potilaalla suurentuneet nielurisat. Nenäontelon virtausvastus väheni ja tilavuus lisääntyi ilman haittoja limakalvoille. Nielurisojen tilavuus pieneni toimenpiteellä merkittävästi, Leif Bäck kertoo.