Terve.fi

Kuinka lähelle päästät toisen ihmisen? Näin henkilökohtainen tila muodostuu

Kuinka lähelle päästät toisen ihmisen? Näin henkilökohtainen tila muodostuu
Jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen tilansa, jota koskevat tiukat, kirjoittamattomat säännöt – sitä ei saa ylittää. Mutta miten nämä näkymättömät, ihmisiä ympäröivät rajat ovat syntyneet alun perin, ja miksi niiden ylittäminen tuntuu niin inhottavalta?
Julkaistu: 15.6.2012

Henkilökohtaisia rajoja pohditaan Msnbc.com-sivuston uutisessa. Amerikkalaisen antropologin Edward Hallin mukaan ihmistä ympäröi neljä erikokoista näkymätöntä rajaa. Pienintä rajaa kutsutaan intiimiksi alueeksi, joka ulottuu kehostamme noin 45 senttimetrin päähän joka suunnassa. Ainoastaan perhe, lemmikit ja lähimmät ystävät saavat tulla tämän rajan sisälle. Jos pelkkä tuttu roikkuu tämän rajan lähettyvillä, tuntuu se ihmisestä häiritsevältä.

Toinen raja on nimeltään henkilökohtainen alue, joka ulottuu 45 senttimetristä reilun metrin päähän. Ystävät ja tutut voivat turvallisesti oleilla tällä alueella, varsinkin epämuodollisten keskustelujen aikana. Täysin vieraat ihmiset eivät kuitenkaan saa tätä rajaa ylittää.

Sosiaalinen alue taas ulottuu reilusta metristä noin kolmeen ja puoleen metriin. Tällä alueella ihminen käy rutiininomaiset sosiaaliset keskustelunsa uusien tuttavuuksien tai täysin vieraiden ihmisten kanssa. Tämä rajan ulkopuolella on julkinen alue, joka on avoin kaikille.

Asiantuntijoiden mukaan on kuitenkin tärkeää muistaa, että henkilökohtaisten alueiden rajat muuttuvat kulttuurin ja kontekstin mukaan, ja että on olemassa yksilöllisiä eroja. Edellä mainittuja rajoja kannattaa siis pitää vain keskimääräisinä.

Miten rajat syntyvät?

Asiantuntijoiden mukaan ihmisen henkilökohtaiset alueet alkavat kehittyä 3–4-vuotiaana, ja rajat löytävät uomansa murrosiässä. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että rajat rakentuvat aivojen mantelitumakkeessa, joka myös ylläpitää niitä. Tämä aivojen alue on yhteydessä esimerkiksi pelkoon.

– Amyglada aktivoituu, kun ihmisen henkilökohtaiselle alueelle tunkeudutaan. Tämä todennäköisesti heijastaa ihmisen reaktiota siihen, kun joku tulee liian lähelle. Me varmistimme tämän harvinaisella potilaalla, jolla oli vammoja aivojen rakenteessa: hän oli täysin tyytyväinen huolimatta siitä, kuinka lähelle joku tuli häntä, eikä hänellä ollut selvää henkilökohtaista aluetta, asiantuntija kertoo.

Hänen mukaansa amygdalan epänormaali kehittyminen voi selittää myös sen, miksi autismia sairastavilla on vaikeuksia ylläpitää normaalia sosiaalista etäisyyttä muihin ihmisiin.

On myös aikoja, jolloin ihmisen henkilökohtaisen tilan kunnioittaminen on mahdotonta, kuten esimerkiksi täydessä bussissa. Psykologi Robert Sommerin mukaan tällaisessa tilanteessa ihminen ei ajattele toisia ihmisinä, vaan välttää katsekontaktia ja teeskentelee muiden olevan elottomia, kunnes pakoreitti ilmestyy.

Kommentoi »