Kauneus & Terveys -lehdessä esiteltiin eri joogamuotoja. Testasin niistä jokaista ja kirjoitan aloittelijan kokemuksesta. Ensimmäiseksi menin kokeilemaan iyengarjoogaa. Tämä joogahan on sitä joogaa, jossa ollaan hyvin tarkkoja siinä, että asanat tehdään varmasti oikein. Itselleni ajatus sopi, sillä olen kärsinyt polvivaivoista siitä asti, kun vuosia sitten yritin typeränä vääntää väkisin toista jalkaani risti-istuntaan. Siitä nyt ei tietenkään seurannut mitään hyvää, ei edes kunnollista risti-istuntaa. On siis hyvin helppo yhtyä lähes kaikkien tapaamieni joogaohjaajien lempiohjeeseen, ettei kehoa saa koskaan pakottaa mihinkään, mihin se ei halua taipua.

Sali Espoon iyengarjoogakeskuksessa on viihtyisä. Kunnollisia pukuhuoneita tiloissa ei tosin ole eikä suihkuja ollenkaan. Mutta tosiaan salissa itsessään ja aulassa on nättiä; kaikkialla vaaleita ja rauhoittavia sävyjä. Tutustumistunnilla riitti porukkaa oikeastaan liikaakin. Itse kursseilla, joille ilmoittaudutaan tutustumistunnin jälkeen, on kuulemma selvästi vähemmän oppilaita per tunti.

Iyengarjoogassa, jonka hankala nimi tulee perustajansa, intialaisen Bellur Krishnamachar Sundararaja Iyengarin nimestä, käytetään paljon apuvälineitä. Myös Espoon salissa oli vöitä ja palikoita. Seinistä roikkui köysiä. Näiden ”työkalujen” on tarkoitus auttaa juuri siinä, että asennot voi varmasti linjata turvallisesti.

“Meditation in action” 

Tunnin aluksi opettaja Päivi Vastela sanoi joogan olevan ”meditation in action”. Joogamisen aikana ei tulisi pystyä miettimään paljon muuta, jos liikkeisiin keskittyy – ja vaativimpiin joogaliikkeisiin todella joutuu keskittymään. Erikseen ei siis meditoida, vaan liikkeet ajatellaan meditaatioksi.

Tunti alkoi pienellä pysähtymisellä, tuntiin virittäytymisellä. Hiljennyimme ja kuuntelimme omaa hengitystämme, jotta voisimme verrata sitä hengitykseemme tunnin lopussa. Lausuimme yhdessä om-mantraa.

Hiljentymisen jälkeen venyteltiin. Sitten tehtiin seisoma-asanoita, joista osa oli minulle tuttuja joiltain aiemmilta joogatunneilta: alaspäin katsova koira, kolmio, soturiasanoita. Näissä asanoissa muun muassa kierretään selkää, pysytellään reisilihasten varassa ja venytetään selkää ja takareisiä.

Opettaja neuvoi tarkasti, miten jalkaterien tulisi asanoissa olla, ja jakoi meille palikoita avuksi. Itse tutustumistunnilla ei ollut yksilöllistä kädestä pitäen -ohjausta, mutta sellaista kuitenkin on tiedossa myöhemmillä tunneilla, joilla on paljon vähemmän osanottajia. Asanoiden jälkeen oli kunnollinen loppurentoutuminen. Suljimme silmämme ja makasimme selällämme kymmenisen minuuttia.

Lopputuloksena hyvä fiilis 

Tutustumistunti ei ollut fyysisesti erityisen rankka. Joissakin seisomaliikkeissä piti käyttää hetken lihaksia ihan kunnolla, mutta aivan välttämätöntä minun ei olisi ollut päästä suihkuun tunnin jälkeen. Loppurentoutuminen oli ihana, sillä silloin sai päälleen lämpöisen viltin. Huomio oli fyysisissä asanoissa, eikä tuntiin kuulunut erillisiä keskittymis- tai hengitysharjoituksia.

Tunnin jälkeen opettajalla oli runsaasti aikaa ja halua vastailla kysymyksiin, miten polvivaivan kanssa tulisi treenata. Iyengarjoogaopettajilta kannattaa ehdottomasti tiedustella, miten asanoissa kannattaa olla, jos kärsii vanhoista vammoista.

”Hörhöintä”, mitä iyengarjoogatunnilla tehtiin, oli om-mantran lausuminen, joten tämä joogamuoto sopii mainiosti niille, jotka säikähtävät kaikenlaista hippeilyyn kaukaisestikaan viittaavaa.

Tunnin jälkeen oli hyvä fiilis. Ulkona oli raikas ilma, koska oli juuri satanut. Mieli oli tyynempi kuin tunnille mentäessä ja hengitys toden totta rauhallisempi. Olisinkohan huomannut, että ulkona oli ihanaa raikkautta ja kauneutta, jos en olisi ollut juuri tulossa joogatunnilta? Ehkä olisin kokenut sään vain ikävän kosteaksi ja harmaaksi.

Seuraavaksi kokeilen sivanandajoogaa. Jännä nähdä, minkälaista se on!