Voi hyvin

Korjasin sukupuoltani ja löysin onnen


Laulaja Demian Seesjärvi tajusi jo lapsena olevansa poika. Puolison rakkaus kannatteli häntä matkalla naisesta mieheksi.
Kuvat Tõnu Tunnel

Joskus ihminen voi olla toiselle pelastusrengas. Iris Seesjärvi oli sellainen. Joku heitti hänet ­pahasti haaksirikkoutuneen Demianin eteen syksyllä 2007. Ja Demian tarttui apuvälineeseen heti, koska oli vaarassa hukkua.

Nuoret opiskelivat laulua ja laulupedagogiikkaa Kokkolassa. Demian muistaa ensikohtaamisen elävästi.

– Vatsassa muljahti. Jokin kolahti vahvasti sisälläni. Olin jalat pilvissä seuraavat viikot.

Tuohon aikaan Demian ei vielä ollut Demian. Tai oli ja oli aina ollut, mutta ­sitä eivät muut tienneet.

Ei hän tiennyt sitä ­oikein itsekään. ­Demian oli syntynyt tytön ruumiiseen, ja hänet oli kasvatettu naiseksi. Mutta hän tunsi jo lapsena olevansa poika ja myöhemmin mies.

Pahuuden kokemus oli vahva

23-vuotias Demian mietti, ­kuka hän oli ja mihin hän kuului. Rakkaus oli hänen elämässään ainut selkeä asia. Iris hyväksyi ja rakasti. Tuosta vain. ­Ilman ehtoja ja epäilyjä.

– Sitä en ollut koskaan elämässäni ­kokenut. Paranin hänen kanssaan. Tajusin ­intuitiivisesti, että tämä ihminen on tarkoitettu minulle. Iris oli opas, joka avasi sydämeni.

Ennen Iristä Demian oli aina ajatellut, ettei häntä voi kukaan rakastaa. ­Ikinä.

– Pahuuden kokemus oli vahva. Olin paha ja huono.

Demian syntyi seitsenlapsisen vanhoillislestadiolaisen perheen esikoiseksi. Isä on laulaja ja äiti kuvataiteilija.

Herätysliikkeissä hyvä ja paha erotetaan usein selkeästi. Se voi olla myös vallankäytön väline. Transsukupuolinen tai homoseksuaalinen oli yhteisön mielestä paha.

– Vanhoillislestadiolaisuudessa suku­puolikäsitys on normatiivinen ja ­ahdas. Tyttöjä kasvatetaan hoivaaviksi ja kil­teiksi. He kantavat usein vastuuta pienemmistä sisaruksista, tekevät ruokaa ja siivoavat. Pojille vastuu merkitsee eri asioita, ja herkkyyttä hävetään.

Kipein kohta Demianin lapsuudessa oli, että hänestä kasvoi liian kiltti.

– Tuli  tunne, että pitää pyydellä itseään anteeksi. Olin vääränlainen. Ansaitsin saamani rangaistukset. Minulle kehittyi häpeäpersoona. Koin olevani arvoton.

Demianissa oli jotain, mikä halut­tiin kitkeä pois. Poikamainen lapsi tahtoi ­kokeilla isän parta­vaahtoa. Isän askareet kiinnostivat. Ei, ei! Demiania ­paheksuttiin ja patistettiin naisten töihin.

Opettajakin kiusasi

Poikamaisuus ärsytti myös opettajaa heti ensimmäiseltä luokalta lähtien, vaikka Demian oli kiltti ja yritti miellyttää.

– Minulla oli vahva tahto ja sisäistä voimaa, mutta minut nujerrettiin. En pystynyt sanomaan vastaan kenellekään.

Opettaja nöyryytti lasta esittelemällä Demianin koepapereita luokassa. Näin ei ainakaan kannata vastata. Järjetön epä­onnistumisen ja paljastumisen pelko juurtuikin syvälle mieleen.

– Opettajaa häiritsi häilyväisyyteni. Olinko lintu vai kala? Se oli hänelle uhka.

Demianilla oli ADHD-tyyppistä levottomuutta, oppimis- ja keskittymisvai­keuksia. Hän jännitti kokeita niin paljon, että oli oksentaa ennen koulua.

– Pakenin todellisuutta mielikuvitusmaailmoihin. Ajattelin, että olin myös tyhmä. Itkin ­iltaisin itseni ­uneen.

Itsemurha tuli mieleen toisella luokalla. Demian suunnitteli jäähyväiskirjeen sisältöä. Kotitalon toisesta kerroksesta voisi hypätä alas. Mutta silloinkin joku heitti pelastusrenkaan.

– Rukoilin ja sain siitä voimaa. Aivan kuin enkeli olisi kuiskannut korvaani, ­että sinullakin on tehtävä tässä maailmassa.

Demianin usko vain vahvistui  lapsuuskokemuksista huolimatta.

– Uskoni syveni, kun hyväksyin lopulta olevani transsukupuolinen.

Itsetutkiskelu valoi luottamusta siihen, että Jumala oli tarkoittanut Demianin ­juuri omanlaisekseen. Elämän oudossa lahjapaketissa olikin järkeä.

Minä olenkin mies

Vaikka Iriksen kohtaaminen vapautti Demia­nin tunne-elämää, hän ei tuntenut ole­vansa kotonaan naisparisuhteessa.

– Kapseli oli mennyt rikki, aloin kuoriutua. Rakkaus avasi minua.

Demian kirjoitti Googlen hakukenttään ensim­mäistä kertaa jotain syvästi henkilökohtaista. Hän ­kokeili sanaa transgender. Olisiko hän sellainen? Ihminen, joka kokee olevansa sekä mies että nainen tai ei oikein kumpaakaan sukupuolta?

Lopulta osui. Bingo! Trans­sukupuolinen. Siis transihminen.

Demian aloitti sukupuolenkorjausprosessin syksyllä 2010. Hän otti ensimmäiset testosteroniannokset 27-vuotiaana. Parisuhde Iriksen kanssa rekisteröitiin joulu­kuussa 2010. Se muuttui avioliitoksi keväällä 2013, kun Demianin ­sosiaaliturvatunnus vaihtui. Hän oli virallisesti mies.

– Kannoin naistenvaatteet roskiin. Pääsin eroon esiintyessä käyttämistäni sukkahousuista, ­hameista ja ­korkokengistä. Se oli riemullista ja valtavan ­vapauttavaa!

Perheelleen Demian oli kirjoittanut jo aiemmin yhdek­sänsivuisen kirjeen. Hän oli tehnyt päätöksensä. Oli vanhempien valinta, miten he suhtautuisivat.

Demian iloitsee viimeisimmästä puhelinkeskustelusta äitinsa kanssa.

– Tuli ihana myötätunto äitiä kohtaan! Kerroin ensimmäistä kertaa avoimesti tuskastani ja häpeästäni.

Sisaruksiinsa Demianilla on lämpimät välit. Hän on näyttänyt nuoremmille veljilleen uudenlaista miehen mallia. ­Aito äijä voi olla sekä vahva että herkkä, järeä että joustava.

Iris ja Demian haaveilevat myös lapsista.

Oma ääni löytyy

Laulu on ollut turvallinen pelastuslautta Demianin elämässä.

– Laulu oli alkuääneni, sielun tila. Lauloin ja itkin nuorena paljon. Se oli hyvin puhdistavaa.

Sukupuolenkorjaus naisesta mieheksi muuttaa ääntä ratkaisevasti. Oli epävarmaa, saisiko Demian vahvaa lauluääntään enää takaisin, mutta hän otti riskin. Ääni madaltui baritoniksi, ja siitä tuli lopulta komea miehen ääni.

Identiteetti alkoi hahmottua, kun hän sai yhtey­den koteloituneisiin tunteisiinsa.

– Tulin voimakkaasti tietoiseksi pelos­tani ja häpeästäni, jotka johtuivat lapsuudesta. Nykyään en enää kiellä näitä tunteita. Ennen kadehdin ihmisiä, jotka toimivat ­pelosta huolimatta. Kun kohtasin pelkoni, selä­tin kateuteni.

Demian on toipunut. Hän ei ole olosuhteiden uhri eikä muiden armoilla oleva ylikiltti ressukka.

– Sain elämän, jossa minulla on tärkeä tehtävä. Olen vastuussa onnellisuudestani. Ulkopuoliset myrskyt eivät vie voimaani tai sisäistä rauhaani. ♥

Juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 4/16.

Julkaistu: 11.4.2018