Rakkausklinikalle kirjoittaneen naisen mies käyttäytyy hänen mielestään oudosti, ei tunne empatiaa ja valehtelee huomaamattaan. Kommunikointi on haasteellista kasvotusten, mutta virtuaalinen viestittely taas toimii ja on kuin toisesta maailmasta. Nainen on neuvoton, koska ei ymmärrä miehensä käytöstä. Hän miettii, onko tausta kenties joku miehen sairaus, vai voisiko vika olla naisen itsensä kyvyssä ymmärtää.

Perheneuvoja Paula Ruotsalainen kertoo, että valehtelun taustalla voi olla monia syitä, mutta tässä tapauksessa on erityisen tärkeää, että syyttelyn sijaan käyttäytymiselle ja ongelmille haetaan ymmärrystä.

Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.

Mieheni käyttäytyy oudosti enkä ymmärrä häntä – mistä meidän hankaluutemme johtuvat?

Hei, olen ollut yhdessä miesystäväni kanssa noin neljä vuotta, mutta tietyt ongelmat hankaavat paljon. En halua kuulostaa siltä, että olisin itse täydellinen ja virheetön, mutta kumppanissani on jotain, mikä poikkeaa ihan jokaisesta muusta miespuolisesta, jota olen koskaan tavannut. Hän tuntuu valehtelevan huomaamattaan ilman että edes tarkoittaa sitä.

Tämä ongelma on ollut läsnä koko neljän vuoden ajan, eikä sitä ole saatu kitkettyä lisäämällä kommunikointia keskenämme, antamalla tilaa tai aikaa eikä edes psykologin avulla. Mies on tästä aivan yhtä hämillään itse ja silminnähden ahdistuu, kun jää kiinni. Tämä aiheuttaa valtavaa luottamuspulaa.

Mies ei myöskään kykene tuntemaan empatiaa minua kohtaan, jos olen kokenut jonkin hänen tekonsa tai sanansa ikäväksi. Hänen on myös hyvin vaikea ymmärtää aiheuttamaansa pahaa mieltä ja hän pyrkii usein kieltämään kaiken sanomansa, siis vastuunotto on hankalaa.

Hän suostuu keskustelemaan, kun pyydän sitä, mutta hän tuntuu silti ottavan jokaisen yleisessä tiedossa olevan kielikuvan (esimerkiksi 'kiillottaa omaa sädekehäänsä' tai 'pestä kätensä asiasta' sekä 'kissan pöydälle nostaminen') täysin kirjaimellisesti, mikä hankaloittaa hyvin paljon kommunikointia välillämme. Hänellä tuntuu olevan jokin oma maailmansa, missä hän yrittää päänsä sisällä elää. Hän ei suostu esimerkiksi muuttamaan mieltänsä, jos hän ei itse koe, että asia olisi hänestä parempi toisin, vaikka sen miten todistaisi ja vakuuttaisi.

En tiedä miten muotoilisin tämän niin, että hän ei kuulostaisi tämän tekstin perusteella ulkopuolisille vain kylmältä ja välinpitämättömältä, koska hän ei sitä ole. Kaikki tuo kummallisuus tuntuu ikään kuin tulevan tahattomasti ja huomaamattomasti. Mies on myös täysin eri ihminen, kun hänen kanssaan puhuu ääneen tai kun hänen kanssaan kirjoittelee tietokoneella tai viestittelee, eikä hän osaa antaa tällekään syytä. Hän ei oikein osaa selittää tuota omituista käytöstään, mutta se aivan selkeästi poikkeaa täysin kaikista muista koskaan tapaamistani ihmisistä. Joskus jopa mietin, olisiko kyseessä jokin sairaus, mutta mitään tietoja sellaisestakaan ei koskaan löytynyt, hän on perusterve.

Olen neuvoton, olen jopa harkinnut, että pitäisikö minun itseni hakeutua lääkärin puheille. Koen valtavaa tuskaa siitä, että en ymmärrä omaa miestäni useamman vuodenkaan jälkeen. Onko omassa kommunikointitaidossani tapahtunut joku rappeutuminen tai olenko tietämättäni saanut jonkin (anteeksi raflaava kielenkäyttöni) aivohalvauksen, joka on vaurioittanut omaa ymmärryskykyäni. Mistä te arvioisitte minun vaikeuteni johtuvan?

Perheneuvoja Paula Ruotsalainen vastaa:

Hei! Kiitos yhteydenotostasi. Annoitpa visaisen pähkinän purtavaksi, yhtä kielikuvaa käyttääkseni. Kirjoittamasi perusteella minun on tietenkin mahdotonta tietää, mistä on kyse, mutta voin kertoa erilaisista visioista, joita kertomasi herätti.

Ensinnäkin ilahduin suuresti kirjeesi viimeisestä kappaleesta ja kysymyksestäsi. Et kysy, mistä miesystäväsi käyttäytyminen johtuu vaan omasta vaikeudestasi ymmärtää häntä. Se kertoo kypsästä suhtautumisesta parisuhteeseen. Molemmat tuovat siihen aina oman osuutensa, josta ovat itse vastuussa.

Se, miten toinen käyttäytyy suhteessa minuun, herättää minussa jonkun reaktion. Reaktion laatu ja intensiteetti riippuu siitä, mihin minussa toisen käytös osuu. Tökkääkö toisen käyttäytyminen ja/tai tulkintani siitä johonkin omaan arkaan kohtaani? Voinko pysyä rauhallisena ja rakastavana vai hämmennynkö, ahdistunko, pelästynkö, ärsyynnynkö, suutunko? Jokainen ihmissuhde toimii meille opettajana itsestämme, jos olemme valmiita ottamaan vastaan sen antamia oppeja.

Perheneuvoja Paula Ruotsalainen työskentelee Espoon perheasiain neuvottelukeskuksessa.

Ilman että vähättelen miesystäväsi käyttäytymistä ja sen vaikutuksia suhteeseenne, mietin, mihin sinussa mahtaa osua epärehellisyys ja kokemasi empatian puute. Miten luottamus ja rehellisyys sekä toisen ymmärtäminen ja itse ymmärretyksi tuleminen ovat olleet läsnä varhaisissa ihmissuhteissasi? Mikä sinulle tärkeä tulee loukatuksi, kyseenalaistuu tai on vaarassa kadota, kun toinen valehtelee sinulle tai ei ymmärrä sinua? Mikä osa sinun elämästäsi tulee näkyväksi tässä parisuhteessa? Joskus tietoisuus siitä jo helpottaa. Silloin suhdetta voi katsella eri suunnasta ja saada siihen ehkä uutta näkökulmaa.

Arvostan sitä, että syyttelyn sijaan etsit ymmärrystä miesystäväsi käyttäytymiselle. Voisiko yksi tie ymmärryksen lisäämiseksi olla kumppanisi oman sisäisen maailman tutkiminen? Kiinnostuneesti, hänen erilaista ajatteluaan ja kokemisen tapaansa kunnioittavasti kysellen, ei vikoja tai kummallisuuksia etsien ja osoittaen. Ehkä olet tätä jo tehnytkin. Missään parisuhteessa puolisot eivät ajattele, tunne ja koe asioita täysin samalla tavalla eivätkä ole kaikesta samaa mieltä. Parhaimmillaan tämä erilaisuus on se parisuhteen ydin, joka pitää suhteen kiinnostavana pitkään.

Vaikka et sitä varsinaisesti kysynytkään, niin oletan, että sinua ja kysymyksesi netissä lukevia kiinnostaa tietää, millaisia ajatuksia miesystäväsi käyttäytyminen herättää perheneuvoja-psykoterapeutissa. Yksi ajatuspolku johdattaa miettimään, voisiko krooninen valehtelu olla varhain kehittynyt psyykkinen selviytymiskeino jollain tavoin turvattomaan kasvuympäristöön.

Traumaattisissa kasvuolosuhteissa lapsen mieli voi kehittää toimintatapoja, jotka ovat mahdollistaneet selviytymisen sen aikaisissa ihmissuhteissa. Usein nämä selviytymiskeinot, jotka ovat olleet välttämättömiä silloin, ovatkin nyt aikuisiän ihmissuhteissa toimimattomia tai haitallisia. Valehtelu esimerkiksi on voinut olla lapsen ainoa keino välttää kestämättömiä ristiriitoja tai sietämätöntä hylkäämisen pelkoa suhteessa läheisiin aikuisiin. Sen avulla on voinut saada hyväksyntää tai kiintymisen osoituksia. Valehtelu voi napsahtaa päälle ilman, että sitä erikseen valitsee. Se voi aktivoitua joskus myös turhaan, pienissä arjen asioissa, joista valehtelemisesta ei ole mitään hyötyä.

Valehtelu on voinut olla niin kiinteä osa perheen sisäistä vuorovaikutusta, että siitä on tullut automaattinen tapa selviytyä hankalista tilanteista. Tällöin ihminen voi alkaa valehdella myös itselleen pitääkseen yllä omaa sisäistä tasapainoaan, samalla tavalla kuin se on auttanut säätelemään perheen tunneilmastoa. Jos epärehellisyydestä on tullut tällainen ihmisen sisäinen selviytymiskeino, siitä kiinni jääminen voi olla vielä tuskallisempaa kuin pelkästään valheesta paljastuminen. Siksi se voi aiheuttaa suurta tarvetta puolustautua, jotta pysyisi itse kasassa eli säilyttäisi oman sisäisen tasapainonsa eikä huomiota silloin riitä samaan aikaan kumppanille tai parisuhteelle.

Joskus traumaattisten kasvuolojen seurauksena kehittynyt krooninen valehtelu saa myös toisenlaisen muodon. Epärehellisyyttä käytetään silloin paitsi oman mielen tasapainotteluun, myös toisen mielen manipulointiin. Se on niin salakavalaa, että sen kohteena olijalla menee usein vuosia ennen kuin sen seuraukset kyetään tunnistamaan ja sen vaikutukset itseen ja parisuhteeseen tunnustamaan. Toivotaan, ettei teidän tapauksessanne kuitenkaan ole kyse tällaisesta.

Olet miettinyt, voisiko miesystäväsi kohdalla olla kyse jostain sairaudesta. Kirjoituksesi sai minut ajattelemaan autismikirjon häiriötä. Aikaisemmin käytettiin termiä Aspergerin syndrooma. Jos ihmisellä on autismikirjon häiriö, hänen aivonsa toimivat osittain eri tavoin kuin muilla ja hän hahmottaa maailmaa eri tavalla. Hänen tapansa olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa voi olla erilaista. Häiriöön liittyy usein vaikeus ymmärtää miltä toisesta tuntuu, mitä toinen ajattelee ja miksi toinen toimii jollain tietyllä tavalla.

Autisminkirjon häiriö ei parane, mutta siihen on saatavissa tukea. Kuntoutuksen ja arjen tuen periaate on: ”Autismikirjon häiriöissä ihminen ei sopeudu maailmaan vaan maailma ihmiseen”. Jos miesystäväsi tapauksessa kyse olisi tästä, sen tunnistaminen, ymmärtäminen ja huomioiminen arjessa saattaisi helpottaa yhteistä elämäänne paljonkin.

Kerroit, että keskustellen ja kirjottaen koet olevasi yhteydessä kuin eri ihmisen kanssa. Se on mielenkiintoista. Voisiko olla, että pääset silloin yhteyteen saman miehen eri puoliin? Pystyykö miesystäväsi kenties kirjoittamalla, etäisyyden päästä, ilmaisemaan itseään vapaammin, vailla tarvetta tasapainotella ulkoisen ja sisäisen todellisuutensa kanssa? Jos näin olisi, tätä kannattaisi käyttää parisuhteen hyväksi. Tärkeimmät ja vaikeilta tuntuvat asiat kannattaisi silloin käsitellä kirjoittamalla, kun se sujuu puhumista paremmin.

”Kaikki hyvä tapahtuu turvassa” on viisaan kollegani lempilause. Onpa miesystäväsi käyttäytymisen takana mitä tahansa, tärkeintä on tunnustella, voitteko molemmat elää tässä suhteessa riittävän turvassa. Olennaista on, löytyykö kummaltakin halua huomioida toisen turvallisuus eli haluta toiselle hyvää, omien kykyjen puitteissa.

Luottamuspula nakertaa epäilemättä suhteenne turvallisuutta. Olisi toivottavaa, että miesystäväsi pääsisi ulkopuolisen tuen piiriin, esimerkiksi psykoterapiaan käsittelemään kroonistunutta valehteluaan. Jos hänen tukemisensa on vain sinun harteillasi, se voi ajan mittaan nakertaa suhdettanne. Kuten jo aiemmin kirjoitin, kummankin tulee kantaa vastuu omasta osuudestaan. Toivon, että miesystäväsi itse tiedostaa käyttäytymisensä seuraukset suhteellenne ja olisi halukas tutkimaan niitä. Muussa tapauksessa muutosta ei todennäköisesti ole näköpiirissä.

Olipa kumppanisi käyttäytymisen taustalla mitä tahansa, totta on siitä huolimatta se, miltä sinusta tuntuu ja miten tämä kaikki vaikuttaa sinuun. On tärkeää, että sinä säilytät luottamuksen itseesi ja omiin tunteisiisi ja havaintoihisi. Joskus tiiviissä parisuhteessa eläessä epänormaali voi omassa mielessä muuttua normaaliksi, silloinkin kun se ei ole kenellekään hyväksi. Siksi ulkopuolinen näkökulma on terveellistä. Keneltä sinä saat sitä, tämän vastaukseni lisäksi? Jaatko tuntemuksiasi ystäviesi tai muiden läheisten kanssa? Sinäkin voisit hyötyä keskustelusta ammattilaisen luona.

Usko itseesi ja omiin kokemuksiisi. Huolehdi omista rajoistasi, ettet kuormitu liikaa ja elämänilolle on tarpeeksi tilaa.

Luen riviesi välistä, että välität miesystävästäsi paljon. Haluat hänelle hyvää ja teille yhteistä onnellista tulevaisuutta. Rakkaus tarvitsee turvaa säilyäkseen hengissä, kasvaakseen ja kukoistaakseen. Toivon, että löydätte tien, joka auttaa teitä vahvistamaan keskinäistä luottamusta, jotta suhteenne voisi olla turvapaikka teille molemmille.

Lämpimin ajatuksin, Paula

Kysymyksiä Rakkausklinikalle tulee paljon, emmekä valitettavasti ehdi vastata ihan kaikkiin, mutta vastaamme niin nopeasti ja niin moneen kysymykseen kuin mahdollista.