Voi hyvin

Kokemuksia kummasta: Yllättävä meteli herätti yöllä

1

Sanna Kuisman elämä muuttui kymmenen vuotta sitten. Kaikki sähkölaitteet menivät päälle yllättäen yöllä. Erikoisen kokemuksen jälkeen hän kiinnostui henkimaailman asioista.
Kuvat Pia Inberg

"Ensimmäinen kokemukseni kumman kanssa on kymmenen vuoden takaa. Palasin kotiin pääsiäisloman jälkeen. Olin ollut sukuloimassa Lounais-Suomessa. Reissu oli mennyt pieleen kaikin mahdollisin tavoin, koska riitelin läheisen perheenjäsenen kanssa. Välimme menivät poikki joksikin aikaa. Olin itkuinen ja kiukkuinen mennessäni illalla nukkumaan.

Heräsin yöllä kahden kolmen aikaan kovaan meteliin. Tulostin, stereot ja televisio olivat kaikki menneet samanaikaisesti päälle. Säikähdin, että mitä ihmettä täällä nyt tapahtuu!

En ollut kokenut ennen mitään vastaavaa. Totta kai se myös pelotti. Olin täysin hereillä. Muistan kaiken oikein hyvin.

En jätä sähkölaitteita ikinä vahingossa päälle. Olen tarkka niiden kanssa. Kävin sammuttamassa laitteet ja menin takaisin sänkyyn. Ajattelin, että nyt tuli hiljaista.

Mutta sama tapahtui uudestaan. Olin tyrmistynyt. Mikä sai sen aikaan? Menin uudelleen sammuttamaan laitteet. Sitten se loppui eikä ole enää toistunut.

Kokemus oli niin kummallinen, että halusin selvittää, mistä oli kysymys. En ollut koskaan aiemmin ajatellut tällaisia asioita enkä tuntenut kiinnostusta mihinkään mystiseen tai yliluonnolliseen. Suhteeni kaikkiin henkisiin asioihin oli aika neutraali.

Soitin seuraavana päivänä ystävälleni, joka on reikimestari. Reiki on vanha japanilainen energiahoitomenetelmä. Ajattelin, että jostain energioista voisi olla kysymys. Eihän ­tällaisista kokemuksista voi edes kaikkien kanssa puhua, koska joidenkin mielestä nämä ovat ihan höpöjä juttuja.

Kerroin ystävälleni, mitä oli tapahtunut. Hän tulkitsi, että kiukkuni oli ollut niin voimakasta, että se tuli yöllä uneni kautta ja käynnisti laitteet. Mietin, ­olisinko itse voinut aiheuttaa tuollaisen ilmiön. Voiko ihmisellä olla sellaisia voimia? Se oli yksi selitys.

Halusin myös itse etsiä vastauksia. Lainasin ensimmäistä kertaa elämässäni henkistä kirjallisuutta. Luin ensin Sylvia Brownen kirjat Kahdessa maailmassa ja Elämää toisella puolella. Myöhemmin tutustuin Lorna Byrnen enkelimaailmaan. Kiinnostuin myös buddhalaisuudesta, koska siinä elämää katsotaan aina positiivisen kautta.

Lue myös: Kirjailija ja mystikko Lorna Byrne: "Suomalaiset osaavat kommunikoida enkelien kanssa"

Kokemus muutti minua. Nyt ajattelen, että ihmisen mieli voi saada paljonkin aikaan. Opiskelin reikiä ja luin lisää. Ymmärrys kasvoi ja aihepiiri tuntui todella omalta. Ahmin lisää tietoa. Uskon, että jokaisella ihmisellä on oma tiensä. Jotkut jutut vain kuuluvat juuri sinulle. Henkimaailman asiat ovat minulle läheisiä.

Olen kokenut muutakin kummallista tuon tapahtuman jälkeen. Koirani Helinän kohtaaminen oli yksi sellainen.

Keväällä 2009 olin Tikkurilassa hierojallani. Mietin, kävisinkö siinä vieressä sijaitsevassa eläinkaupassa. Minulla oli ollut kova koirakuume jo pitkään. Juttelin eläinkaupan myyjän kanssa, ja hän kertoi, että hänellä oli vain sinä päivänä chihuahuan pentu mukana. Se oli myytävänä. Mikä sattuma, että menin sinne juuri sinä päivänä. Ei koiria eläinkaupoissa myydä.

Kävelin häkin viereen ja otin pikku-ruisen pennun syliini. Se otti minusta heti tiukan otteen. Minulle tuli hyvin vahva tunne, että kuulumme yhteen. Sillä hetkellä tiesin, että tämän koiran minä haluan. Kohtalolla oli selvästi sormensa pelissä. Koiran nimeksi tuli Helinä, ja se on nyt 9-vuotias.

Monesti lenkillä Helinä tietää, mikä reitti kannattaa valita ja keneen voi luottaa. Eräänkin kerran se ei suostunut jatkamaan matkaa metsäpolulla. Ihmettelin, että mikä ihme sille tuli. Sitten vasta huomasin osittain kaatuneen puun, joka olisi voinut rojahtaa niskaamme. Helinä nostaa karvat pystyyn tai päästää kovan metelin, jos vastaantulija on jotenkin outo tai pelottava.

Minulla on kaksi muuta chihuahuaa, 6-vuotias Lumikki ja 5-vuotias Roosa. Ne ovat ihan tavallisia koiria. Heiluttavat häntäänsä kaikille.

Kävin kerran meedion luona ja kysyin häneltä Helinästä. Meedio sanoi, että koirani on tullut opettamaan minua ja auttamaan kasvamaan ihmisenä. Helinä on suojelusenkelini ja sielunkumppanini maan päällä. Kiitän tästä lahjasta, joka on minulle suotu.

Nykyään minulla on tapana saada varoituksia tai muistikuvia asioista, jotka tulevat tapahtumaan joko parin päivän kuluttua tai myöhemmin. Tämäkin ominaisuus tai piirre tuli esiin vasta tuon ensimmäisen kumman kokemuksen jälkeen. En ollut aiemmin näin herkkä enkä vastaanottavainen.

Kerran kävelin ystäväni talon ohitse. Samalla tuli vahva tunne, että hän tulee unohtamaan avaimet kotiinsa ja tarvitsee apuani. Ja niin parin päivän kuluttua tapahtui.

Eräänä sunnuntaina minulla oli yllättäen surullinen ja itkuinen olo. Siihen ei ollut omassa elämässäni mitään syytä. Myöhemmin illalla itkin vuolaasti enkä ymmärtänyt lainkaan, miksi. Ajattelin vain, että onpa outoa. Tunsin kuitenkin, että jollekin läheiselleni oli tapahtunut jotakin ikävää.

Seuraavana päivänä ystävä soitti ja kertoi, että hänen hyvä kaverinsa oli kuollut juuri sinä sunnuntaina ja hän oli itkenyt menetystä. Tunsin siis ystäväni surun ja olin myös itkenyt sitä.

Nämä varoitukset ja tunteet ovat välillä myös pelottavia. Joskus toivoisin, etteivät ne pitäisi aina paikkaansa, mutta niin ei ole käynyt.

Kerran annoin reikihoitoa nuorelle miehelle. Minulle tuli aivan hirveän huono olo. Ahdisti ja tuntui, etten saa henkeä. Tein hoidon kuitenkin loppuun. Jotain negatiivista energiaa hänestä vain huokui. En kysynyt häneltä siitä sen tarkemmin. Uteleminen ei kuulu hoidon kulkuun.

Koen, että edesmennyt isänäiti, mummi, on myös suojelusenkelini. Olimme hyvin läheisiä, hän oli niin rakas ihminen. Tiedostan mummin läsnäolon. Siitä tulee turvallinen olo. Emme ole yksin täällä maailmassa. Toiset näkevät ja kokevat enemmän. Toiset taas eivät. Kaikella on jokin tarkoitus. Ja jokaisella on tehtävä maan päällä.

Viime aikoina olen kertonut tuntemuksistani entistä avoimemmin. Olen tullut rohkeammaksi näiden asioiden kanssa. Palaute on myös ollut positiivista. Aistin herkästi, mitä ihmisille kuuluu."

Sanna Kuisma, 43, asuu Vantaalla ja tekee töitä lastenhoitajana päiväkodissa 3-5-vuotiaiden ryhmässä. Perheeseen kuuluu kolme chihuahuaa.

Juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 5/2018.

Julkaistu: 14.8.2018