Terve.fi

Kivessyöpä on lisääntynyt viimeisten 25 vuoden aikana

Kivessyöpä on lisääntynyt viimeisten 25 vuoden aikana
Julkaistu 4.12.2006

Tutkimuksessa selvitettiin kivessyövän ilmaantuvuutta 21 väestössä Amerikassa, Aasiassa, Afrikassa, Euroopassa ja Oseaniassa. Tutkimuksen mukaan kivessyövän ilmaantuvuus on lisääntynyt 60 prosenttia, mutta maiden väliset erot ovat hyvin suuria.

Joissakin maissa kivessyövän lisääntyminen on ollut kymmenkertaista muihin verrattuna. Syytä tähän ei tiedetä.

Kivessyöpä yleistyi vuosina 1973 – 1977 lähes kaikissa tutkituissa väestöissä, mutta kasvu oli suurinta eurooppalaisperäisissä väestöissä.

Suurin ilmaantuvuus näytti olevan Tanskassa, 10 tapausta 100 000 asukasta kohti vuodessa ja pienin Zimbabwessa, 0,4 tapausta 100 000 asukasta kohti vuodessa.

Kivessyövän ilmaantuvuus on suurin Euroopassa, Oseaniassa ja Pohjois-Amerikassa, pienin Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa sekä Pohjois-Amerikan afroamerikkalaisilla. Eniten kivessyövän ilmaantuvuus on kasvanut viimeisten 25 vuoden aikana Puerto Ricossa, yli kolminkertaiseksi, mikä johtunee elintapojen amerikkalaistumisesta. Myös Ranskan kaakkoisosassa eräässä maakunnassa ilmaantuvuus on kasvanut yli kaksinkertaiseksi. Myös hongkongilaisten ja Uuden Seelannin eurooppalaisperäisessä väestössä kasvu on ollut suurta.

Määrällisesti kivessyöpä on kasvanut melko paljon pohjoismaissa, koska jo lähtötaso on ollut korkea. Tanskassa ilmaantuvuus kasvoi 4,4:stä 8,2:aan tapaukseen 100 000 asukasta kohti, Suomessa 1,7:stä 2,7:ään. Suomessa ilmaantuvuus on siten noin 140 tapausta vuodessa.

On todennäköistä, että kivessyövän lisääntyminen johtuu elintapatekijöistä, kuten ravinnosta. Myös korkealla synnytysiällä ja lasten vähäisyydellä uskotaan olevan vaikutusta kivessyövän yleistymiseen. Myös sukukypsyyden saavuttamisiän aleneminen voi olla osasyynä. Lisäksi on mahdollista, että raskaudenaikaiset hormonaaliset muutokset voivat häiritä poikasikiön sukupuolirauhasten kehitystä. Mutta kaikki tämä on toistaiseksi arvailua.

Lähde: British Medical Journal 2005;330:382

Kommentoi »