Terve.fi

Kipua koskevat tiedot

Kipua koskevat tiedot

Kivun sijaintia selvitetään esimerkiksi kipupiirroksella, johon potilas merkitsee kivun, mahdollisen kipusäteilyn ja havaitsemiensa tuntopoikkeavuuksien sijainnin.
Mainos

Kivun sijainti

Ihon, limakalvojen sekä tuki- ja liikuntaelimistön kipu paikallistuu yleensä tarkasti. Sisäelimistä lähtevä kipu säteilee kauemmaksi ja paikallistuu huonosti. Säteilykipuun voi liittyä ylituntevuutta kipuärsykkeelle tai kosketukselle, lihasspasmeja ja syvälle sijoittuvaa aristusta sekä tahdosta riippumattoman hermoston toimintahäiriöitä. Syvistä rakenteista tulevassa säteilykivussa kipualueella ei yleensä ole refleksimuutoksia, muutoksia lihasten massassa eikä lihasheikkouksia.

Vyöhykemäisesti säteilevän kivun taustalla voi olla hermojuuren tai hermon vaurio. Tämän tyyppistä säteilykipua voi aiheuttaa esimerkiksi hermojuuren tai ääreishermon pinne tai ärsytys.

Alueellisen kipuoireyhtymän (CRPS) kipu ei seuraa hermojuuria eikä perifeerisiä hermoja. Kipu voi sijaita esimerkiksi käsikipujen yhteydessä kehon yläneljänneksen alueella. Autonomisen hermoston sympaattisen puolen yliaktiivisuudessa kipuun liittyy ääreisverenkierron ja hikoilun muutoksia. Myös kylmääminen, kylmänarkuus ja epäsymmetrinen lämpötilan nousu tai lasku viittaavat CRPS:n mahdollisuuteen.

Psykologiselle kivulle ja keskushermoston herkistymiselle tyypillistä on kivun sijainti niin, että sitä ei voida selittää neuroanatomian pohjalta. Kipu voi tällöin sijoittua koko raajan tai koko elimistön alueelle.

Kivun laatu

Terävä ja hyvin paikallistuva kipu viittaa pinnalliseen vaurioon. Syvistä rakenteista ja sisäelimistä peräisin oleva kipu on usein tylppää, epämääräistä ja huonosti paikallistuvaa. Kudosvauriokipu on usein jomotusta ja särkyä, joka pahenee rasituksessa ja helpottaa levossa. Hermoperäiseen kipuun viittaa polttava, tuikkiva, repivä tai sähköiskumainen kiputuntemus. Hermoperäiseen kipuun liittyy usein myös tuntohäiriöitä.

Kivun voimakkuus

Kivun voimakkuutta voidaan arvioida kipujanalla eli VAS-mittarilla. Siinä potilas arvioi kivun skaalalla 0 – 10, jossa 0 tarkoittaa kivuttomuutta ja 10 kovinta mahdollista kipua. VAS-mittarin käytöstä löydät lisäohjeita apuvälineet -osiosta. Kivun voimakkuudesta kannattaa selvittää myös se, mitä kipu on helpoimmillaan ja vaikeimmillaan.

Kivun kesto ja jaksottaisuus

Kipujaksojen kesto ja muut ajalliset piirteet kannattaa myös selvittää, koska ne voivat antaa diagnostisia viitteitä kivun taustalla olevasta mekanismista. Tyypillisiä rytmisesti ajoittain tulevia kipuja liittyy esimerkiksi migreeniin, pitkiä ja vähemmät rytmisiä kipujaksoja suolen koliikkeihin, nopeasti kehittyvä tasainen kipu esimerkiksi sepelvaltimotautiin, jatkuva mutta voimakkuudeltaan vaihteleva kipu esimerkiksi raajojen lihaskipuihin. Iltaa kohti paheneva kipu voi olla lihasjännitysperäistä kipua.

Kipuoireen historia

Kipuoireen alkaminen esimerkiksi vamman, leikkauksen tai diagnosoidun sairauden yhteydessä antaa usein viitettä todennäköisestä kivun syystä ja mekanismista. Myös kipuoireen alkamistapa kannattaa selvittää (tuliko kipu vähitellen vai äkillisesti). Jos kipu liittyy tiettyyn asentoon tai liikkeeseen on hyvä pyytää potilasta näyttämään kipua aiheuttava tai pahentava aktiviteetti. Esimerkiksi selkäydinkanavan ahtautumisessa asennon vaikutus kipuun ja puutumisoireisiin on varsin suuri. Kivun sijainti ja säteily kipuoireen alkaessa ja mahdollinen muutos sairauden edetessä, kivun laatu ja sen mahdolliset muutokset, samoin muutokset kivun voimakkuudessa ajan kuluessa antavat diagnoosia selvitettäessä lisäinformaatiota sekä kuvaa taustaprosessin etenemisestä ja muuttumisesta. Samoin selvitetään kivun nykytila.

Nykykivusta selvitetään myös sitä mahdollisesti pahentavat ja helpottavat tekijät (tunnetilat, asento, liikkuminen, lepo, harjoitukset, paikallinen paine, kylmä tai lämpö, kosketus, yskiminen, aivastaminen, syvään hengittäminen). Kipuhistorian osana selvitetään myös kivun vaikutusta potilaan päivittäisiin toimintoihin ja nukkumiseen.

Kipuesitietojen eli kipuanamneesin ja oirehistorian selvittämisessä voidaan lääkärin kanssa näin sovittaessa käyttää apuvälineenä kipukyselylomaketta ja kipupäiväkirjaa.

Kivun vuoksi tehdyt tutkimukset

Esitiedoista selvitetään myös tehdyt röntgen-, laboratorio- ja kliinisen neurofysiologian tutkimukset ja näiden tulokset sekä aiemmat hoidot ja lääkitykset ja niiden teho kipuun. Keskeytetyistä hoidoista ja lääkityksistä kannattaa selittää myös hoidon keskeyttämisen syy; oliko hoito tehoton, tuottiko liikaa sivuvaikutuksia vai eikö hoitoa ollut mahdollista jatkaa esimerkiksi taloudellisista syistä.

Julkaistu: 7.10.2008