Kihomato on noin senttimetrin mittainen vaalea mato, joka elää paksusuolen loppuosassa. Sieltä madot ryömivät pääasiassa öisin peräaukon suulle munimaan. Munat muuttuvat tartuttamiskykyisiksi tunneissa. Kutina ja raapiminen edistävät munien kulkeutumista kynsien alle, mistä ne siirtyvät edelleen vuodevaatteisiin ja muualle ympäristöön. Munat kiinnittyvät esimerkiksi vuodevaatteisiin pinnallaan olevan liimamaisen eritteen avulla, ja ne voivat säilyä tartuttamiskykyisinä viikkoja. Jossain vaiheessa munat siirtyvät käsien välityksellä suuhun ja sieltä edelleen suolistoon. Paksusuolessa munista kehittyy 2–4 viikon sisällä uusia matoja, ja kiertokulku jatkuu. Kihomato ei siis lisäänny suolistossa, vaan uusien matojen syntyminen vaatii matojen kulkeutumisen elimistön ulkopuolelle. Madot elävät keskimäärin kaksi kuukautta. Kihomato on vain ihmisen loinen, joten se ei voi tarttua esimerkiksi kotieläimistä.
Kutina on kihomadon pääoire
Kihomadot aiheuttavat hyvin voimakasta kutinaa peräaukon seudussa erityisesti yöllä. Munat eivät koskaan leviä suolistosta muualle elimistöön, ja suolistoon liittyvät oireetkin ovat erittäin harvinaisia. Kihomatotauti diagnosoidaan yleensä madonmunia toteamalla. Käytännössä tämä tapahtuu ottamalla aamulla näyte ulosteesta tai pumpulitikulla/teipinpalalla peräaukon suulta ja mikroskopoimalla näyte. Diagnoosi on myös selvä, jos onnistuu näkemään liikkuvan madon.
Hoito onnistuu myös ilman reseptiä
Kihomatotauti hoidetaan kerta-annoksella apteekista ilman reseptiä saatavalla lääkkeellä. Suomessa on käytössä myös toinen, reseptillä saatava valmiste, jonka teho on käytännössä sama. Lääke tehoaa vain matoihin, joten hoito on aina syytä uusia parin viikon kuluttua, jotta ensimmäisen hoidon aikana munamuodossakin olleet loiset saadaan hävitettyä. Mikäli vaiva uusii, ongelmana ei ole lääkkeen huono teho vaan uusi tartunta. Kaikista tärkeintä kihomatojen hoidossa onkin estää munien leviäminen. Tämä vuoksi yleensä kannattaa hoitaa samalla koko perhe. Samasta syystä vuodevaatteet vaihdetaan hoidon yhteydessä ja leikataan lasten kynnet lyhyiksi. Jos perheessä on kihomatoja, käsiä pitää pestä tavallistakin huolellisemmin, erityisesti WC:ssä käynnin jälkeen ja ennen syömistä.
On hyvä muistaa, että kihomatotauti on hankalaa kutinaa aiheuttava vaiva, mutta ei yhtään sen enempää. Mitään vaaraa tai muuta haittaa niistä ei ole. On myös tärkeää ymmärtää matojen elinkaaren merkitys: jos käsihygienia onnistuttaisiin pitämään aukottomana, kihomadot häviäisivät parissa kuukaudessa ilman mitään hoitoakin.
