Keuhkosyöpä vei Jukan toisen keuhkon

Keuhkosyöpä selvisi lopulta oireiden syyksi, kun Jukka Laineen keuhkokuumeet ja loputon väsymys veivät perusteellisiin tutkimuksiin.

Omenapuu on kukkinut Jukka Laineen, 72, ikkunan takana kohta 40 vuotta, kaikki ne keväät, jotka Jukka ja hänen vaimonsa Sisko Laine ovat asuneet Huittisissa.

– Talomme sijaitsee vanhan muonamiehen talon paikalla. Puu on varmasti satavuotias, jo kauan sitten täällä asuneiden ajoilta. Se kukkii keväisin aina upeasti, mutta omenat ovat kitkeriä, Jukka Laine sanoo.

Keväällä 2009 häntä ei lohduttanut omenankukkien lupaus kesästä. Neljän keuhkokuumeen, loputtoman väsymyksen ja hengenahdistuksen jälkeen oli pakko päästä perusteellisiin tutkimuksiin. Niiden jälkeen Jukka Laineella todettiin keuhkosyöpä.

Pelkkä sana ”syöpä” sävähdytti, kun lääkäri lausui diagnoosin ensimmäistä kertaa.

– Tukka nousi säikähdyksestä pystyyn. Mietin, miten minulla, tupakoimattomalla miehellä, voi olla keuhkosyöpä.

Tautia ei saatu selville ensimmäisissä tutkimuksissa. Kahden tähystyksen jälkeen todettiin vain, että Jukka Laineen keuhkot olivat yhtä hyvässä kunnossa kuin nuorella ihmisellä.

– Vasta patologin ottamasta koepalasta selvisi, että oikeassa keuhkossani oli syöpä. Sama löydös tehtiin aamusyljestä.

Lääkäri oli jo ihmetellyt, miksi keuhkoista nousi pisaroina höyryä, kun Laine hengitti syvään.

– Tämä johtui siitä, että keuhkon oikeassa alaosassa oli reikä. Sieltä se höyry pääsi nousemaan ylöspäin.

Tupakointi oli ensimmäinen asia, jota Jukka Laineelta tivattiin eri käänteissä.

– Keuhkosyöpä on varmasti syöpätyypeistä se, josta potilasta syyllistetään eniten. Olin tupakoinut nuoruudessani, armeija-aikoina pari vuotta. Sen jälkeen kun täytin 24 vuotta, en ole tupakoinut edes yhden savukkeen vertaa.

Hän häpeili aluksi kertoa sairaudestaan, mutta asenne on muuttunut avoimeksi vuosien mittaan.

Jukka Laineen sairastama keuhkosyöpä todettiin mutaatiopohjaiseksi keuhkosyöväksi, T790M-mutaatioksi. Tätä mutaatiota on Suomessa vain viitisen prosenttia kaikista keuhkosyövistä, mutta Aasiassa sen esiintymisprosentti on 40–50.

Laine joutui isoon leikkaukseen, joka tehtiin Porin keskussairaalassa. Häneltä poistettiin oikean keuhkon ala- ja keskiosa.

– Leikkauksessa kylkeni aukaistiin, mutta kylkiluita ei sentään jouduttu katkaisemaan. Olo oli leikkauksen jälkeen aika kivulias, ja kipupumput olivat tarpeen.

Varsinainen toipumisvaihe ei kuitenkaan tuntunut hitaalta. Neljästä sytostaattihoidosta Laine sanoo, että ensin hänellä oli nälkä ja hoidon jälkeisinä päivinä hän oli täysin uupunut.

– Hoidossa annettava platina vei eniten voimia. Ja onhan se erilaista, kun on vain yksi keuhko jäljellä. Ei kahta keuhkoa ole turhaan keksitty.

Häntä väsytti, mutta ei nukuttanut. Nukkumattomuus väsytti vielä lisää.

Syöpää ei ollut sittenkään voitettu leikkauksen jälkeen. Sairaus uusi vuonna 2010.

– Minua alettiin hoitaa tuolloin Tarseva-nimisellä lääkkeellä, joka aluksi auttoi. Lääke menetti kuitenkin tehonsa, eikä se tepsinyt mutaatiopohjaiseen keuhkosyöpään. Myös vasemmassa keuhkossa todettiin pieni pilkku.

Vuosi sitten käyttöön otettiin uusi täsmälääke, jota käytetään nimenomaan Laineen sairastaman keuhkosyöpämutaation hoidossa. Se hidastaa syövän kasvua tai pysäyttää sen.

Täsmälääke on pitänyt Jukka Laineen tilanteen vakaana, ja hoitovaste on ollut tähän asti hyvä.

– Lääkkeen sivuoireita ovat ihon punoitus, kuivuus ja ripuli. Se syö myös rautaa eli alentaa veriarvojani, ja välillä hemoglobiini on laskenut alle sataan. Nyt se on kuitenkin erinomainen, peräti 140.

Laineen pitää välttää aurinkoa, eikä yhden keuhkon varassa ulkoilla pakkasäässä. Saunoa hän silti voi ja saunookin mielellään.

– Haitat ovat pieniä siihen nähden, että minulle tuli kuin uusi elämä tämän lääkkeen ansiosta.

Vaikka diagnoosi keuhkosyövästä lamaannutti aluksi, Jukka Laine sanoo itseään nyt onnettaren suosikiksi.

– Olen selvinnyt näin pitkälle. En voi olla muuta kuin kiitollinen. Näin sairaalassa myös toisenlaisia kohtaloita.

Keuhkosairauksien erikoislääkäri Matti Pietiläinen on ollut tärkeä henkilö taudin ja hoidon eri vaiheissa Porin keskussairaalassa.

– On helpottavaa, että voin tavata aina saman lääkärin. Olemme tutustuneet niin, että juttelemme vastaanotolla myös kaikesta muusta kuin vain taudistani. On henkisesti tärkeää, että lääkäri on kuin kaveri.

Matti Pietiläinen kertoo, että Laineen sairastamassa mutaatiotyyppisessä keuhkosyövässä taudin etenemä tapahtuu noin kahdentoista kuukauden kuluessa.

– Näistä tapauksista puolessa on taustalla Jukka Laineen sairastama mutaatio. Siihen on käytettävissä kolmannen polven tyrosiinikinaasi-inhibiittori. Potilas saa nyt tätä lääkettä.

Jukka Laine käy kontrolleissa kolmen kuukauden välein.

– Verikokeet, kuvantaminen ja lääkäri. Niin se aina menee. En pelkää kontrolleja, vaikka vaimoni sanoo, että olen aina jännittynyt ennen niitä.

Tämän vuoden huhtikuun kontrollissa tilanne oli suunnilleen ennallaan, eikä dramaattisia muutoksia löytynyt.

Jukka Laine ehti tehdä työuraa 16-vuotiaasta saakka teollisuuden automaatiotöissä, mutta hän joutui jättämään työelämän jo ennen keuhkosyövän puhkeamista. Hän jäi tapaturmaeläkkeelle vakavan työtapaturman jälkeen.

– Putosin kahden ja puolen metrin korkeudesta työmaalla. Maahan tömähdettyäni kantapääni oli kääntynyt ylöspäin ja nilkka murtunut pahasti kahdesta kohtaa.

Tapaturman jälkeen tuolloin 50-vuotias Laine oli vielä pari vuotta töissä, mutta kun jalkaterä jouduttiin jäykistämään, töistä ei tullut enää mitään.

– Jäykistetyllä jalalla ei pysty juoksemaan, enkä saa siihen edes saapasta. Olin aikoinaan kova kävelemään, mutta nyt sitäkään ei voi liiemmälti harrastaa.

Autoilua jäykistetty jalkaterä ei estä, sillä perheen autossa on automaattivaihteet.

Kolmen aikuisen pojan isä Jukka Laine sanoo, että perheen tuki ja läsnäolo ovat olleet äärimmäisen tärkeitä sairauden eri vaiheissa.

– Suremalla ja etukäteen murehtimalla ei kukaan parane. Jokainen hetki pitää elää kuin viimeistä päivää ja nauttia siitä hyvästä, mitä elämässä on. Jos antaa periksi, se on menoa. Minä en ole lannistunut, vaikka tässä on koettu monenlaista.

Kuluneen kevään suurin ilonaihe Jukka ja Sisko Laineen elämässä on ollut ensimmäinen lapsenlapsi. Tyttö syntyi viikolla, jolloin päivä voitti yön ja pitkä talvi kääntyi jälleen kohti kesää.

Juttu on julkaistu Apu Terveys -lehdessä 6/2017.