”Älä katso peiliin. Et näytä itseltäsi, minua varoitettiin. Olin jäänyt auton alle, kun yritin ehtiä bussiin. Seuraavana aamuna heräsin sairaalassa happilaitteessa, eikä toinen silmäni auennut. Kuulin, että lantioni ja nenäni olivat murtuneet ja toinen silmäkulmani oli tipahtanut. Vaikka järkytyin, tunsin syvää kiitollisuutta, että jäin henkiin.

Muutama päivä myöhemmin kuljin vessaan rollaattorilla ja kiskaisin peilin edessä olleen verhon syrjään. Peilistä­ katsoivat mustelmaiset ja turvonneet kasvot. Olin sokissa. Mihin olin kadonnut? Tunnistaako minua enää kukaan? Voisiko kukaan rakastua minuun? Soitin itkien äidilleni, etten halua kenenkään tulevan katsomaan minua. 

Kun pääsin kotiin, en kehdannut aluksi lähteä sieltä  pois. Pelkäsin ihmisten tuijotusta. Sitten jatkoin opintoja ja ­kävin töissä, mutta olin koko ajan väsynyt ja vihainen. Aivokuvauksissa minulla todettiin onnettomuudesta johtuva keskivaikea aivovamma. Lääkärit epäilivät, etten aja ikinä autoa ja joudun jäämään sairauseläkkeelle. 

Silmäkulmaani kohotettiin ja leukani liimattiin. Lantiovamman vuoksi kävely oli ensin huteraa. Murtunut nenäni korjattiin vasta vuoden kuluttua vakuutusasioiden vuoksi. Oli pakko oppia elämään sen kanssa ja tekemään töitä kassalla nenä vinossa. Ennen töihin menoa hoin itselleni, että pystyn siihen. Leikkauksen jälkeen pidin vielä nenässäni lastaa kuukauden, enkä tiennyt, miltä tulen näyttämään.

- Ennen kulmakarvani olivat samalla tasolla ja nenäni oli toisenlainen. 

Kun tapasin uusia ihmisia, mietin, katsovatko he kasvojani. Opettelin peittämään meikillä arpiani. Aluksi en halunnut mennä edes kuntosalille ilman meikkiä. Vaikka minua pelotti mennä laulamaan lavalle muuttuneen ulkonäköni takia, sain siitä valtavasti voimaa. 

Onneksi läheiset kannustivat ja jaksoivat kehua ulkonäköäni. Kun joku sanoi, että tajuatko, miten nätti olet, ajattelin, että hän säälii minua. Huonoina päivinä itkin. 

Parissa vuodessa opin hyväksymään uuden ulkonäköni. Kaikki tapahtunut on tehnyt minusta itsevarmemman. 

Ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa, mutta haluan tuntea oloni kauniiksi ja näyttää naiselliselta. Lopulta ei ole niin vakavaa, jos kulmakarvat ovat eri tasolla, silmäkulmassa on kuoppa ja arpia. Virheet tekevät ihmisestä karismaattisen.”