Hyvinvointi
Voi Hyvin

Joogaohjaaja Meri Mort: Löydä villi voimasi!

Joogaohjaaja Meri Mort: Löydä villi voimasi!

Meri Mort elää kuun ja kuukautisten rytmissä. Hän kannustaa naisia kuuntelemaan vaistoja ja kehon viisautta.
Teksti Hanna Hyväri
Kuvat Johanna Myllymäki

Meri Mortin ovulaatio lähenee. Nyt se osuu uudenkuun aikaan. Taivas on siis pikimusta ennen kuin ohut sirppi kaartuu taas tähtien lomaan.

– Oloni on energinen, ekstaattinen ja himokas. Näen paljon värikkäitä ja polveilevia unia. Haistan ja maistan kaiken paremmin, Meri kuvailee.

Millaisia tunteita ja ajatuksia sinun mieleesi nousi viimeisen ovulaatiosi tai kuukautistesi aikaan? Meri Mortin mielestä naisten kannattaisi elää samassa syklissä kuun kanssa. Ja vaikka olisit jo vaihdevuosissa, kuunkierto tuo päiviin luovuutta ja mystiikkaa.

Meri hörppii kamomillateetä kodissaan Helsingin Punavuoressa. Vanhassa kerrostaloasunnossa on taikaa. Ikkunalaudoille on aseteltu sulkia, värikkäitä kiviä ja pieniä patsaita. Vihreän kakluunin päältä tapittaa taiteilija Salvador Dalin hurja katse.

Värikäs on itse kodin hengetärkin. Meri on tänään painanut otsaansa rubiininpunaisen bindikorun. Korvissa lepattavat violetit lootuksenkukat. Kaulalla lepää iso vuorikristalli. Meri kävi lataamassa siihen energiaa viimeisimmällä Meksikon matkallaan. Hän nousi Teotihuacanin kuutemppelin päälle ja meditoi pyhässä voimapaikassa.

Hörhöä? No, juuri sitä ja ihan mahtavaa!

– Hörhö on hyvä sana. Jos ihminen on hörhö, niin hän on ymmärtänyt elämästä jotain. Hörhöys on sitä, että ollaan asioiden ytimessä. Elämässä on maagisuutta ja mystiikkaa. Löydetään syvää onnellisuutta muusta kuin vaikkapa materiasta tai rahasta. Ollaan yhteydessä toisiimme ja maailmaan. Minulle hörhöys edustaa vain hyviä asioita.

Kirjassaan Lumoava nainen Meri määrittelee maailmankuvansa näin: ”Meidät on tehty tähtipölystä ja leijumme kosmoksessa”. Hän sanoo olevansa väsynyt ainaiseen älyllistämiseen ja järjen ääneen. Meri on nykyaikainen mutta kuuta ulvova villi nainen.

Kodin isojen ikkunoiden edessä on kirkkaankeltainen öljyvärimaalaus, jonka Meri on juuri aloittanut. Luovuus tosiaan kukoistaa ovulaation kynnyksellä. Tauluun tulee kollaasi Meksikosta, ja sen saa lahjaksi puoliso, Petri Leppänen. Meri kutsuu rakastaan heimopäälliköksi.

Kun taulu on valmis, se ripustetaan keittiöön, jota Meri sisustaa parhaillaan meksikolaiseen tyyliin. Yhteinen matka on inspiroinut molempia. Keittiötä tutkailee seinältä jo meksikolainen taiteilija Frida Kahlo. Frida oli villi ja värikäs.

Vieraillessaan Fridan sinisessä kotimuseossa La Casa Azulissa Meri tunsi sisarellista yhteenkuuluvuutta.

– Emotionaalinen paikka. Fridan läsnäolo oli edelleen vahva. Puutarha oli uskomaton ja se tajunnan räjäyttävä sininen väri!

Pensselit käteen

Meri kasvoi Itä-Suomessa Liperin kunnassa Viinijärven rannalla. Omakotitalon pihalta pystyi noukkimaan mustikoita suoraan suuhun.

Luonto marinoi Merin pysyvästi. Syvimmälle selkä­ytimeen juurtuneet muistot liittyvät auringonlaskuihin. Pehmeä oranssi kietoutui valkoisten rantakoivujen kylkiin. Meri pystyy palauttamaan helposti mieleensä vahvan havumetsän tuoksun vaikka keskellä kaupungin vilinää.

– Olen siinä suhteessa etuoikeutettu. Luontoyhteys on syvä ja kaikki eläimet ovat minulle äärettömän tärkeitä.

Pikkutyttö piti piirtämisestä. Hän meni 6-vuotiaana lasten ja nuorten kuvataidekouluun ja viihtyi siellä 17-vuotiaaksi saakka.

Vanhemmat olivat yrittäjiä. Merillä on yhdeksän vuotta vanhempi veli, joka on töissä armeijassa.

– Olemme luonteiltamme kuitenkin hyvin samanlaisia. Huumorintajuisia ja todella vilkkaita.

Isoveljen levyjen kautta Meri löysi teininä metallimusiikin. Hänestä tuli goottityttö, joka pukeutui näyttävästi korsetteihin ja verkkosukkiin. Noilta ajoilta on peräisin myös sukunimi Mort. Ystävät alkoivat kutsua Meriä sillä nimellä ja nyt se on virallinen sukunimi. Ranskaksi sana merkitsee kuolemaa.

– Ei ehkä kannata lähteä Ranskaan vetämään joogaretriittiä, Meri vitsailee.

Metallimusiikki ja herkkä henkisyys eivät ole niin kaukana toisistaan kuin ensin kuvittelisi. Mystiikka, myytit ja muinaistarut yhdistävät molempia. Metallimusiikissa voidaan käsitellä elämän varjopuolia, synkkiä tuntoja ja vaikeita olotiloja.

Tummemman sävyinen musiikki on Merille vahvojen tunteiden kanava. Hän on vetänyt ”Mustaa joogaa” raskaan musiikin ystäville esimerkiksi vuotuisilla Tuska-­festivaaleilla Helsingissä.

Merin kuukautiset alkoivat 14-vuotiaana. Hän muistaa hyvin ensimmäisen kerran.

– Isä ja äiti olivat kotona. Tulin vessasta ja sanoin, että nyt ne sitten alkoi.

Äiti herkistyi ja tirautti kyyneleen, koska tyttärestä oli kasvamassa nainen.

– Söimme jätskit tapauksen kunniaksi. Vanhemmat suhtautuivat ihanasti.

Näin ei ole suinkaan kaikkialla. Joissakin kulttuureissa nainen saatetaan sulkea karjasuojaan kuukautisten ajaksi. Tabuja ja outoja perinteitä riittää. Joissain uskonnoissa kuukautisia pidetään jopa saastaisina ja naista epäpuhtaana.

– Vuoto nähdään haittana eikä voimavarana.

Merin mielestä kuukautistabu on kuin kollektiivinen haava, josta maailman naiset ovat vasta nyt toipumassa. Kuukautisten käsittely avoimesti mediassa on osa isompaa liikehdintää, naisten nousua, josta myös ­Me too -kampanja kertoo.

– Meneillään on suuri vallankumous. Naiset kokoontuvat yhteen, perustavat ryhmiä ja rummuttavat rumpuja. Emme halua enää hyppiä ulkoapäin annettujen kauneusihanteiden tahdissa. Haluamme arvostaa kehon omaa viisautta.

Toinen syy Merin mukaan on yhteisöllisyyden kaipuu. Etsiydytään porukoihin ja piireihin. Jaetaan kokemuksia ja tuetaan kavereita siskouden hengessä. Merin äiti käy esimerkiksi viikoittain kirkon järjestämässä naistenpiirissä.

Liikehdintään kuuluvat myös yhteinen ilo ja irrottelu. Länsimaisen, hyvin toimeen tulevan naisenkaan elämän ei pitäisi olla vain ankaraa raatamista uraputkessa. Lasikattojen rikkominen kuluttaa voimia.

– Leikki on ihmisen perustarve! Meidän pitäisi kaivautua ulos tutuista poteroista eikä valita aina vain samoja, tuttuja asioita. Nainenkin saa leikkiä erilaisilla rooleilla. Oman nahkansa voi luoda moneen kertaan.

Meri kannustaa monin tavoin etuoikeutettuja, kuten meitä suomalaisia naisia kantamaan myös vastuuta ja ottamaan kantaa.

– Miksi ihmeessä laittaa rahaa kalliiseen merkkilaukkuun? Voihan sitä ostaa edullisemman version ja antaa ylimääräiset varat hyväntekeväisyyteen, vaikka eläintensuojeluun.

Joogamatto auki

Meri muutti 18-vuotiaana poikaystävän perässä Turkuun ja kävi siellä lukion loppuun. Hän harrasti aikidoa ja escrima-kamppailulajia. Ensimmäiselle joogatunnille hän meni, koska halusi lisää keskittymiskykyä.

– Silloin koin joogan, en vain kokeillut sitä. Siinä on iso ero. Opettaja oli viisas harmaahapsinen nainen. Nostimme kättä hitaasti hengityksen tahdissa.

Tuohon aikaan televisiossa pyöri Teho-osasto. Meri muistaa, miten hän itkeskeli tv:n ääressä sohvalla jooga­tuntien jälkeen ohjelmaa katsoessaan.

– Jooga avasi minussa jotain. Olin tosi emotionaalinen ja rentoutunut tuntien jälkeen. Antauduin yksinkertaisuudelle ja tuntui, että jollain tapaa puhdistuin.

Joogasta tuli elämäntapa. Myöhemmin Meri opiskeli joogaopettajaksi.

23-vuotiaana hän pääsi opiskelemaan Taideteolliseen korkeakouluun taidekasvatuksen osastolle. Sitä ennen Meri oli valmistunut Pekka Halosen akatemiasta graafikoksi.

Taideteollisen opiskelijaporukka oli tärkeä.

– Oli mahtavaa, kun ympärillä oli 20 muuta samanhenkistä ihmistä. Olimme kaikki tosi humanisteja, joilla oli pehmeät arvot.

Pehmeys ei ole Merin mielestä vain hempeän vih­reää ajattelua. Se on myös rohkeutta nousta tarvittaessa barrikadeille. Meri on nuorempana ollut aktiivisesti mukana esimerkiksi Greenpeacen toiminnassa.

– Henkisessä skenessä varotaan liikaa ottamasta kantaa. Voisimme nostaa epäkohtia esiin paljon äänekkäämmin.

Meri on kuvittanut paljon lastenkirjoja. Lapsille suunnattujen Eläinjoogakorttien jatkoksi hän kirjoittaa ja kuvittaa parhaillaan lasten joogakirjaa.

Merin kodissa on magiaa ja mystiikkaa.

Vapaaksi ja villiksi

Vuonna 2011 Meri oli Thaimassa joogaretriitillä. Hän oli joogannut pitkään ja hartaasti, mutta jokin oli nyt vialla. Keho oli hyvin treenattu. Meri täytti kaikkien joogaoppaiden kuvien tunnusmerkit: kaunis ja kiinteä. Vatsa oli napakka ja litteä. Rasvaprosentti oli huippu-urheilijan luokkaa. Silti selkä kipuili.

Retriittiin kuului tanssiseremonia keskellä viidakkoa. Meri hikoili ja hyppi. Keho teki yllättäviä spontaaneja liikkeitä. Vierellä kurvikkaat naiset tanssivat villisti ilman paineita.

Merikin päätti hellittää. Hän antoi vatsansa häpeilemättä pyöristyä ja pehmetä. Lantio vapautui ja tunteet kuohuivat. Hän tunsi, miten sisäiset mehut lähtivät liikkeelle.

– Mehukas on sana, joka kuvaa minusta meitä naisia parhaiten. Elämän nesteet ja vedet virtaavat. Ja ollaanhan me jumalattaria. Meissä elää mukana myös se puoli.

Asanat ja oikeat kehon linjaukset ovat tärkeitä, mutta Meri haluaa välittää joogatunneillaan vapauden sanomaa. Hänen intohimonsa onkin Vapauden liike – ekstaattinen tanssi. Se on spontaania liikettä ilman suorituspaineita.

– Sheikkaa, kunnes breikkaat! Kun uppoudut syvälle liikkeeseen, uudenlainen tietous virtaa sisään. Parhaimmillaan ajantaju häviää. Musiikki on universaalia kieltä, jota ihmisen solut ymmärtävät.

Meri neuvoo kokoamaan erilaisia soittolistoja. Rytmejä, joiden tahdeissa saat lisää energiaa ja kappaleita, joiden avulla taas voit rauhoittua ja rentoutua.

Hän ohjaa myös täysikuumeditaatioita. Piirissä tutut ja tuntemattomat tutkailevat yhdessä tähtikartan viestejä ja nauttivat toistensa seurasta.

Seremoniat ja rituaalit ovat Merin mukaan elintärkeitä. Ne tuovat arkeen juhlavuutta. Tuikitavallinen aamukahvikin voi olla rituaali, jos sen nauttii antaumuksella ja pyhittää tuokion.

Meri sytyttää joka aamu kynttilän, hengittää syvään ja rullaa joogamattonsa auki. Vierellä höyryää aina kuuma kupillinen inkivääri-rooibosteetä. Teen tuoksu avaa aistit ja saattaa oikeaan tunnelmaan.

Heimopäällikön kainaloon

Meri tunsi puolisonsa joogapiirien kautta jo aiemmin. Kerran Joogafestivaaleilla Kaapelitehtaalla puolison katse kiinnittyi kuitenkin pitemmäksi aika ”inkkaritytön” näköiseen naiseen. Sehän oli Meri! He päätyivät juttelemaan ja tutustumaan paremmin.

– Pete vei kyllä lopulta jalat alta. Se hetki oli iso käännekohta elämässäni.

Seurustelun alussa Meri konsultoi tietenkin tarot-kortteja. Hän kulki Eiran rantaan ja avasi pakan. Käteen osui ensimmäisenä kortti, jossa oli pitkänhuiskea mies, joka istui lootusasennossa.

– Olin ihan, että wow! Eipä tarvinnut enempää miettiä eikä kysellä.

Pariskunta meni naimisiin pari vuotta sitten. Ennen vihkimistä Merille ei järjestetty polttareita vaan morsiusjuhla.

– Polttarithan ovat miesten juttu. Sana juontaa juurensa englannista, bachelor party, poikamiesten bileet, Meri tarkentaa.

Hän juhli naisystäviensä kanssa pienellä saarella. Kallioille oli levitetty värikkäitä kankaita ja tyynyjä. Seremonia alkoi salvian puhdistavalla savulla. Meri kukitettiin seppeleellä. Ystävät nostivat maljoja ja pitivät puheita. Yhteistä historiaa muisteltiin brunssin lomassa.

– Kaikki oli täydellistä! Naisenergia hoivasi minua. Tuntui kuin häät olisivat jo olleet siinä. Vain sulhanen puuttui, Meri virnistää.

Hänen mielestään samanlaisia kekkereitä pitäisi järjestää kaikissa naisen elämän luonnollisissa murroskohdissa. Esimerkiksi vaihdevuosiin voisi siirtyä juhlavasti pää pystyssä ja korea kruunu kutreilla. Kaikki vieraat pukeutuisivat vaikkapa hehkuvan punaisiin asuihin.

– Riitistä pitää tietysti tehdä juuri omannäköinen. Luopuminen ja uuteen astuminen on silloin tietoista ja arvokasta.

Kuunkierto ja vuodenkierto tarjoavat luonnollisia rakenteita arjen ja elämän jäsentämiselle. Ihmisen elämänkaari jaetaan perinteisesti kevääseen, kesään, syksyyn ja talveen. Meri lisää kirjassaan vaiheisiin feminiiniset arkkityypit: nuori neito, aikuinen nainen, kuningatar ja viisas nainen.

Kaikki naiset eivät kuitenkaan viisastu vanhetessaan. Päätös on Merin mukaan itsestä kiinni ja sen voi tehdä joka päivä.

– Välitätkö eteenpäin iloa vai kärsimystä? Ikääntyvä nainen voi ryhtyä positiiviseksi vaikuttajaksi, joka jakaa muille auliisti hiljaista tietoaan. Myös hän on yhteydessä villiin voimaansa, joka virtaa nyt talven energiassa syvällä maassa, vakaana ja ikuisena.

Ravistelijaksi

Kun Merin kuukautiset parin viikon kuluttua alkavat, hän tyhjentää kalenteriaan ja hidastaa tahtiaan. Hän lepäilee ja viettää aikaa yksin kotona, koska tuntee olonsa ”hitaan hömelöksi ja kömpelöksi”.

Meri asettaa ehkä lasillisen vettä täysikuun valoon ikkunalaudalle yöksi. Aamulla hän nauttii nektarin seremoniallisin menoin.

– Olen energinen ja yli-innokas, joten ilman kuukautisia en varmaan pysähtyisi ollenkaan ja olisin pian burn outin partaalla. Minulle kuukautisten rytmin seuraaminen on paluuta naiseuden ytimeen, ihmisyyden alkulähteelle.

Nykyinen työelämä ei juuri kannusta lepoon. Naiset paahtavat täysiä päiviä kuukautisista tai vaihdevuosista huolimatta. Merin mukaan elämme aurinkokeskeisen, patriarkaalisen kulttuurin tiukassa tahdissa.

– Jotta tietäisit, miltä sinusta ylipäätään tuntuu ja mitä todella tarvitset, sinulla täytyy ensin olla yhteys kehoosi. Maailma todella muuttuisi, jos alkaisimme kaikki kuunnella aidosti kehon syviä viestejä.

Elämme Merin mielestä niin suorituskeskeisessä yhteiskunnassa, että päämäärätön haahuilu ja turhalta näyttävä puuhastelu vailla tavoitteita tekisi kaikille hyvää. Se toisi rentoutta ja lisäisi luovuutta. Merin lempipuuhaa on korujen tekeminen ystävien iloksi.

Eikä henkinen tie olekaan vain tyyntä hymyilyä, kilttiä ohjeiden noudattamista ja kuuluisien gurujen seuraamista. Tärkeää on tulla näkyväksi, olla äänekäs ja autenttinen. Meri uskoo, että hänen elämäntehtävänsä on ravistelu, herättely.

– Rakkaat naiset, pysykää villeinä! Lumoutukaa elämästä ja antakaa mennä. ♥

Julkaistu: 29.5.2018