Jooga on lempeä tapa hoitaa itseään
Nykyajan kiireisen ja hektisen elämänrytmin keskellä moni stressaantunut suorittaja toivoo löytävänsä tavan rauhoittua ja pysähtyä kuuntelemaan omaa kehoaan. Usein hyväksi havaittu keino tähän on rauhallinen liikunta; erinomainen laji on kokonaisvaltaista, niin henkistä kuin fyysistäkin hyvinvointia painottava jooga.
“Joogan lähtökohtana on kokonaisvaltainen ihmiskuva. Siinä kuunnellaan omaa palautetta ja vastetta; työskennellään oman hengityksen rytmissä, kuunnellaan missä olen menossa ja mitä tarvitsen”, selventää Joogaterapiayhdistyksen puheenjohtaja, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Pirjo Paavilainen.
Joogaliiton tyyli on lempeä ja kehoa kunnioittava
Joogaterapiayhdistys on vuonna 1975 terveydenhuoltoalan ammattilaisten perustama Suomen Joogaliiton alainen yhdistys, jonka tehtävänä on toimia linkkinä joogan ja koululääketieteen välillä korostaen joogan kuntouttavaa ja terveyttä edistävää vaikutusta.
Nykyisin yhdistys järjestää kursseja myös “maallikoille” ja esimerkiksi äitiysjoogakurssit ovat suosittuja. Suomen joogaliitto puolestaan toimii valtakunnallisena kattojärjestönä ja mm. kouluttaa joogaohjaajia. Liittoon kuuluu valtakunnallisen Joogaterapiayhdistyksen lisäksi alueyhdistyksiä eri puolilla maata.
Lukuisten joogasuuntausten viidakossa Joogaterapiayhdistys edustaa Joogaliiton linjaa, eli ei varsinaisesti mitään yksittäistä suuntausta vaan käytännössä kehittynyttä ja länsimaisen ihmisen tarpeisiin suunniteltua joogaa; rauhallista, lempeää, omaa kehoa kuuntelevaa tapaa joogata kehon tarpeisiin keskittyen. “Pääpaino on hiljentymisessä. Jooga auttaa löytämään tasapainon henkisessä ja fyysisessä mielessä”, Paavilainen kertoilee.
Joogaliiton linjassa kunnioitetaan joogan vanhaa väkivallattomuuden periaatetta, joka tarkoittaa myös lempeää suhtautumista omaan kehoon. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kehoa ei pakoteta mihinkään, vaan harjoitteissa edetään pikkuhiljaa ja lempeästi – taipuminen monelle mutkalle ja hien hankkiminen pintaan ei ole itsetarkoitus. Rauhallisen joogan lisäksi Paavilainen kehottaakin harrastamaan jotain pitkäkestoista, kuormittavampaa liikuntaa kuten hiihtoa tai sauvakävelyä.
“On myös fyysisesti kuormittavampia joogalajeja, kuten astangajooga”, Paavilainen lisää. Joogan hyviin puoliin kuuluukin mahdollisuus valita itselleen sopiva tyylisuunta. Kuitenkin esimerkiksi juuri astangajoogassa on riskinä se, että unohdetaan mennä omien rajojen mukaan ja pakotetaan kroppa tekemään liian hankalia asioita liian aikaisin.
Oikea hengitystekniikka täytyy opetella
Paavilainen korostaa joogan kokonaisvaltaista ihmiskäsitystä. “Joogan periaatteen mukaan keho ja mieli ovat erottamattomia. Työtapa on fyysinen. Kuitenkin näkisin että henkinen puoli on lopulta tärkeämpi”, hän kertoo ja selventää: “Fyysiset harjoitukset ovat tavallaan kiertotie mieleen, koska mieltä ei voi komentaa. Hengitys taas on silta näiden välillä. Hengitystä voi säädellä ja opetella siinä oikean tavan, joka taas auttaa sekä mieltä että kehoa rentoutumaan.” Tämä toimii toisinkin päin, eli mielentila vaikuttaa hengitykseen.
Oikea hengitystekniikka onkin joogassa ensiarvoisen tärkeää. “Nykyisin monet hengittävät väärin”, Paavilainen toteaa. Joogassa opetellaan syvää ja rauhallista hengitystä. “Tarkkaavaisuuden pitäminen hengityksessä on tärkeää. Se, että oppii olemaan tietoinen hengityksestään, on jo iso apu.”
Paavilainen korostaa joogan moninaisuutta ja sen mahdollisuutta auttaa siinä missä tarvitaan – jooga voi piristää tai rentouttaa, tuoda energiaa tai suoda levähdyshetken. Vaikutus on yksilöllinen ja erityyppisillä hengitystekniikoilla sekä harjoituksilla voidaan saada aikaan erilaisia vaikutuksia.
Jooga auttaa stressiin ja selkäkipuihin
Vaikka Paavilainen henkilökohtaisesti pitääkin joogan henkistä puolta erittäin tärkeänä, hän korostaa, että ihan yhtä arvokas ja hyvä tavoite kuin meditaation oppiminen on myös esimerkiksi selkäkivuista eroon pääseminen. Joogassa kaikenlaista toisiin vertaamista ja kilpailuhenkeä pyritään välttämään. “Jokainen tekee harjoitukset vain itseään varten”, hän muistuttaa.
Itse jo parikymmentä vuotta joogannut Paavilainen aloitti joogan aikanaan parantaakseen keskittymiskykyään ja stressinsietoaan vaativassa lääkärintyössään. Sittemmin hänen alkaessa itse ohjata tunteja vaikuttivat harjoitusten säännöllistymiseen myös omat selkäkivut, joihin jooga toi helpotusta.
Jooga aloitetaan usein juuri selkäongelmien takia, mutta myös uniongelmat, stressi ja raskausaika saavat monet joogasalille. Joogan erottaa monesta muusta liikuntatavasta se, että joogaharjoitteissa keskitytään siihen, mitä pystytään tekemään eikä siihen, mitä ei erinäisten vaivojen takia voida harjoitella. Esimerkiksi kipeää kohtaa ympäröiviä alueita voidaan harjoittaa joogan avulla, jolloin kipeä kohtakin alkaa vertyä.
Aikaisemmin suurin osa joogaajista oli Paavilaisen mukaan aikuisia naisia; nykyään harrastajakunta on laajentunut ja mukana on niin nuoria kuin vanhojakin ja sekä miehiä että naisia. “Elämä monipuolistuu ja ihmiset valitsevat itselleen sopivimman tavan elää. Toisaalta nykymaailmassa on kilpailu ja suorittaminen pinnalla, jooga tuo vastapainoa siihen.”
Paavilainen on myös huomannut, että nykyään lääkärit ja muu hoitohenkilökunta ovat lisääntyvässä määrin ottaneet huomioon vaihtoehtoisia hoitomuotoja, kuten joogaa kuntoutus- ja hoitomuotona. Osittain tämä johtuu suvaitsevuuden kasvamisesta, osittain käytännön pakosta hoitoresurssien vähyyden vuoksi. “Tarvitaan koko ajan enemmän sellaista, mitä voi tehdä itse ja jooga on siihen hyvä vaihtoehto.”
Apukeino elämää varten
Etenkin aloitteleva joogaaja tarvitsee innostuksen lisäksi aimo annoksen kärsivällisyyttä. “Se on joogan ainoa vika, että se ei ole pikajuttu vaan vaatii säännöllisyyttä. Työtavan oppiminen kestää toisilla pidempään, toisilla lyhempään. Yleensä menee vähintään lukukauden verran. Joogan etu on, että sitä voi harrastaa itsenäisesti, kun pääsee alkuun. Aluksi kuitenkin tarvitaan ohjaajaa neuvomaan perusasiat”, Paavilainen kertoo. “Tavoitteena ohjaajalla on, että oppilas oppii itse tekemään, oppii kuuntelemaan itseään. Jooga on fiksu keino pitää itsestään huolta, koska se on jotain mitä voi tehdä itsenäisesti alkuun päästyään”, hän lisää.
Paavilainen kertoo joogaavansa itse lähes päivittäin, ainakin työaamuina. Stressiä harjoituksista ei kuitenkaan tule ottaa, ja loma-aamuisin puheenjohtaja saattaa jättääkin joogaharjoituksen hyvällä omatunnolla väliin. “Jooga-asiassa, niin kuin kaikessa muussakin liian tiukka sääntöjen noudattaminen on pahasta. Tietty säännöllisyys on hyvä olla, mutta pitää muistaa, että joogan tarkoitus on olla apukeino elämää varten”, hän opastaa.
Joogan kokonaisvaltaisuuden ja väkivallattomuuden ideaan kuuluu myös kasvisruoka, jossa mitään elävää ei ole tapettu ruoan takia. Ehdottomia sääntöjä ei kuitenkaan ole vaan jokainen toteuttaa itseään omalla tyylillään. Iso osa ainakin aloittelevista joogaajista on tavallisen sekaruuan syöjiä mutta usein käy niin, että väkivallattomuuden ajatuksen sisäistäminen vie harrastajaa hiljalleen kohti kasvisruokavalion valintaa.
Yksilöllisyys on kuitenkin lähtökohta, innostuksen lajiin ja sen tarjoamaan elämäntapaan täytyy lähteä sisältäpäin eikä olla ulkokohtaista itsensä pakottamista ja suorittamista. Kukaan opettaja ei pysty oppeja päähän takomaan, jos omaa halua ei ole. “Kun oppilas on valmis, hän löytää opettajan”, Paavilainen siteeraa joogan perinteisiä oppeja.
Lisätietoja:
