Raju rakastaja. Maskuliininen, lihaksikas, ei ikinä tylsä. Koskee niin, että tuntuu. Nyt ei puhuta Johanna Vuoksenmaan miesystävästä, vaan Tampereen Näsijärvestä.
Avovesiuinnista hullaantunut Johanna on pulahtanut uimassa sadoissa eri luonnonvesissä. Avovesi-bongarin mielestä järvet ovat tyystin erilaisia keskenään. Ne voivat olla esimerkiksi huolettomia, salaperäisiä, eloisia tai uinuvia. Toiset järvistä ovat selvästi feminiinisiä, toiset maskuliinisia.
– Näsijärvi on urosjärvi. Sillä on merimäinen olemus. Näsijärvi on vahva ja arvaamaton vesien alfauros, Johanna sanoo.
Johanna Vuoksenmaa alkoi dokumentoida avovesikokemuksiaan kesällä kahdeksan vuotta sitten. Aluksi kyse oli uimapaikkavinkkien jakamisesta, mutta sittemmin hän alkoi julkaista kuvia uimavesistään ja luonnehtia niiden persoonaa Instagram-tilillään.
– Uimareissuilla sain päivittäin uusia vesiystäviä, ja otin aina uituani näiden kavereideni kanssa yhteiskuvan.
Harrastuksesta kypsyi kirjaidea. Tänä keväänä ilmestyy Vesiystäviä-kuvateos (Otava), jossa sukelletaan Johannan tekstien ja kuvien välityksellä järviin ja lampiin ympäri Suomen.
Johanna on itsekin hämmästynyt siitä, miten erilaisia vedet ovat keskenään. Järvi voi olla kuin ”isorintaisen mummelin halaus”, ”rankka vankilakundi”, ”suloinen ja särmikäs tyttö” tai ”rapujuhlia järjestävä ruotsalainen herrasmies”.
Vedet myös koskettavat eri tavalla. Yksi vesi pysyttelee etäällä, kun taas toinen ottaa heti syliinsä.
TAIVAS OLI SININEN, ja Johannan sinisessä uimapuvussa oli vyötärön kohdalla röyhelö. Veikko-pappa pyöritti Johannaa ilmassa niin, että tämän varpaat osuivat matalaan veteen. Johannan varhaisin vesimuisto on etäisen sukulaisen kesämökiltä.
Pikkutyttönä Johanna ui kesäisin joka päivä. Jos hän ei ollut mökkirannassa, Hämeenlinnassa sijainneelta kotitalolta oli lyhyt matka Ahvenistonjärvelle pulikoimaan.
Johanna oppi uimaan alle kouluikäisenä Tuomelan uimahallissa. Siitä lähtien järvessä oleminen on ollut hänen suurin kesänautintonsa.
– Lapsena tähyilin autossa sinivalkoisia uimarannan merkkejä tienvarsilta, mutta eiväthän vanhempani suostuneet joka kerta pysähtymään.
Johanna ei osaa sanoa, mistä hänen vesirakkautensa on peräisin. Isä ui kerran kesässä mökkijärven yli. Sen erityisempää vesisuhdetta ei vanhemmilla ollut, vaikka molemmat kyllä viihtyivät vedessä.
Veteen liittyvät asiat kiehtoivat Johannaa myös saduissa. Hänen lapsuuden lempisatunsa oli Pieni merenneito. Eläimistä Johannaa ovat aina kiehtoneet eniten hylkeet.
Olen joskus leikkimielisesti ajatellut, että olen varmaan ollut edellisessä elämässäni hylje, koska olen aina ollut hyljefani.
Lue myös: Anna veden tyynnyttää
AIKUISENA JOHANNAN ei tarvitse kysellä keneltäkään lupaa siihen, pysähdytäänkö uimarannalle osoittavan tienviitan kohdalla. Hän ui niin paljon kuin huvittaa.
Kesäisin Johannan iltalaukussa on kännykän ja huulipunan lisäksi vakiovarusteena uimapuku. Niin oli myös kesällä 2011 iltajuhlassa Lahden Sibelius-talolla Vesijärven rannalla. Kesäyö oli trooppisen kuuma.
– Löysin juhlista tutun, joka myös oli ottanut uikkarit mukaan. Riisuimme iltapuvut, kävimme viilentymässä järvessä ja palasimme saliin jatkamaan juhlia.
Veteen, erityisesti järviin, liittyy monia Johannalle tärkeitä muistoja. Hän on istunut rakastuneena rantakalliolla, sukeltanut romanttiselle kuutamouinnille ja vuokrannut suviyönä soutuveneen hotellilta ja palannut kaupunkiin vasta, kun torimyyjät jo pystyttivät kojujaan.
Kerran Porissa asuessaan Johanna ui mantereelta Kirjurinluodolle tarkoituksenaan mennä kuuntelemaan Pori Jazzin konserttia.
– Jäin kiinni, kun nousin rannalla ylös. Järjestyksenvalvoja katseli säälien läpimärkää kesämekkoani ja antoi minun jäädä keikalle, Johanna muistelee huvittuneena nuoruuden festivaali-iltaansa.
KUN LÄMPÖTILAT vain sallivat, Johanna ui matkaa avovesissä. Silloin hän pukee virtaviivaisen uimapuvun ylleen, painaa kasvonsa veteen ja etenee reippaasti kroolaamalla.
Vesi on Johannan lempielementti. Vedessä hän tuntee olevansa parhaimmillaan.
Olen aina ollut isokokoinen. Vedessä tunnen itseni sulavaksi ja kevyeksi. Vesi kantaa ja kannattelee minua.
Avovesissä uiminen on tuonut Johannalle monia terveysvaikutuksia. Uimareissun jälkeen olo on rentoutunut. Uni tulee paremmin, vastustuskyky nousee ja verenpaine ja stressitasot laskevat.
Välilevyn madaltumasta kärsivä Johanna on tottunut siihen, että hänellä on terveytensä takia ”liikuntapakko”. Kroppa ei pysy kunnossa ilman säännöllistä kuntoilua. Hän harrastaa aktiivisesti useita lajeja, mutta kesällä ihaninta on avovesijuoksu.
– Se on lempeä laji, joka sopii kaiken kokoisille ja taitoisille liikkujille. Avovesijuoksun etuihin kuulu myös se, että päätä pystyy pitämään pinnalla ja pääsee nauttimaan kauniista maisemista ja vaikka valoilmiöistä veden pinnalla.
AVOVESIEN BONGAILEMINEN on muuttanut Johannan suhdetta Suomeen. Hän muistaa, että tuolta löytyy ”tavallinen keski-ikäinen hämäläisjärvi” ja tämän automatkan varrella on ”viehättävä ja naisellinen iltauintivesi”.
Johannan mielestä uimisen ihanuus piilee siinä, että kaikki aistit ovat käytössä. Vesi tuntuu, näkyy, kuuluu ja tuoksuu – ja ainahan vettä roiskuu vähän suuhunkin.
– Tärkeintä veden aistimisessa on mennä uimaan tietoisena ja olla läsnä hetkessä.
Kun Johanna tulee järven rannalle, hän alkaa heti tehdä tiedostamattaan havaintoja siitä, minkälaista kasvillisuutta veden ympärillä on, mitä ääniä kuuluu ja miltä rannan kallioiden muodot tuntuvat jalkapohjan alla.
VEDEN TUOKSU leijailee sieraimiin uimaan mennessä. Vesi voi tuoksua vaikkapa neulasilta tai virkistävältä tunturipurolta. Tuoksun jälkeen Johanna tunnustelee ihollaan, minkälainen koskija vesi on. Onko kosketus raju vai hellä? Alkaako vesi kommunikoida vai onko se sulkeutunut?
Kun päästää vapaan assosiaation valloilleen eikä sensuroi itseään, vesistä alkaa nousta mieleen tyyppejä, joilla on omat luonteenpiirteensä ja tarinansa.
Vastaukset eri vesien luonteista tulevat Johannalta kuin apteekin hyllyltä. Suomen suurin järvi, Saimaa, on Johannan mielestä ehdottomasti naarasvesi.
Se on rauhallinen, lempeä, kiltti, hiukan raskasmielinen, isoäiti-iässä, viisas, käytännöllinen, avarakatseinen ja hyvä kuuntelija. Saimaa on mieto, makeahko ja kevyt.
Johanna osaa kuvata yhtä vivahteikkaasti järviä kuin viiniasiantuntijat viinejä. Vesibongailussa löytyy myös toinen piirre, jota voi verrata viininmaisteluun. Johannan mukaan vedet ovat kuin juomia, joita tulee tarjoilla sopivassa lämpötilassa. Uidessa se on yleensä vähän alle kaksikymmentä astetta.
– En ole talviuimari. Voin pistäytyä joskus saunailtana avannossa, mutta vesien aistikas tunnusteleminen vaatii oikean lämpötilan. Kylmässä lämpötilassa veden kaikki sävyt eivät tule esille.
KEHON LISÄKSI vesi vaikuttaa mieleen. Luonnonvesissä uiminen tyynnyttää Johannan mielen ja antaa perspektiiviä murheisiin. Järvessä hän kokee olevansa osa luontoa.
– Avovesissä uidessa en ole vain kosketuksissa luonnon kanssa, vaan pääsen luontoon sisään kaulaani myöten. Jos sukellan, olen kokonaan yhtä luonnon kanssa.
Vesi inspiroi elokuvaohjaajana ja käsikirjoittajana työskentelevää Johannaa. Klikkaa mua -televisiosarjassa pulahdettiin monta kertaa uimaan, ja Viikossa aikuiseksi -elokuvassa oltiin jatkuvasti veden äärellä.
Ennen kaikkea vesi tarjoaa mielelle lepohetken. Luovassa ammatissa työskentelevä pääsee harvoin täysin irti työmietteistä, mutta vedessä se onnistuu.
Vedessä olen kokonaisvaltaisesti läsnä. Uiminen on meditatiivinen tila.
Työkaverit tuntevat Johannan. Jos ollaan veden lähellä, ohjaaja karkaa uimaan samaan aikaan, kun muut pitävät lounastaukoa. Sosiaalisen työn keskeltä on saatava hetkiä omille ajatuksille.
VESI ANTAA samanaikaisesti kokemuksen luontoyhteydestä ja tunteen omista rajoista. Vesi piirtää ihmisen raamit.
Järvi on Johannalle myös terapeutti. Hän on hukuttanut monet murheet järviin ja lampiin. Yksi hänen lempiterapeuteistaan on Tampereella sijaitseva Pyhäjärvi.
– Pyhäjärvi on kuin pehmeä pullamummo, jolla on lämmin syli ja kuuntelevat korvat. Sen sylissä olen saanut monet lohdutukset.
Vedessä oleminen voi olla myös aistinautinto, jossa väreilee erotiikka.
Vesi koskettaa kaikkialle. Se on hyvin sensuelli elämys.
Uimahallissa Johanna katselee usein iäkkäitä ihmisiä ja miettii, ovatko he leskiä ja elävätkö he kosketustyhjiössä. Tai ehkä uimaradalla vastaan tulee joku, joka ei ole saanut koko elämänsä aikana ilmentää itseään seksuaalisesti.
– Joku, jolta on leikattu toinen rinta pois, saattaa pelätä, että ihminen kääntää katseensa pois eikä uskalla koskea. Vesi uskaltaa. Vesi hyväilee hyväksyvästi ihan joka paikasta.
Meillä olisi opittavaa siitä, miten vesi suhtautuu ihmiseen ehdottoman tasa-arvoisesti.
– Vesi koskettaa kaikkia samalla tavalla. Kuka tahansa saa tulla sen tykö. Vesi ei kysele passia, ihonväriä tai seksuaalista suuntautumista, eikä se koskaan kohtele rumasti.
TUULETTOMALLA SÄÄLLÄ Näsijärven uumenissa voi Johannan mukaan kuulla vesikeijujen helinän. Se kuulostaa siltä kuin pienet tiu’ut soisivat hiljaa syvyydessä.
Jokainen ihminen, jonka Johanna on vienyt uimaan Näsijärveen, on kuullut saman äänen.
– Tietenkin helinälle voi halutessaan järkeillä oman selityksensä. Minä uskon siihen, että vesikeijut soittavat. Kuulen saman äänen Näsijärvessä joka kesä.
Johannalla on myös muita veteen liittyviä henkisiä kokemuksia. Yksi ikimuistoisimmista liittyy vierailuun Karjalassa, jossa Johanna kävi etsimässä juuriaan. Hän halusi kohdata oman historiansa uiden.
Johanna ei löytänyt isänsä kotitaloa, mutta hän meni uimaan Vuokseen isän kotirannan tuntumassa. Vuokseen, jonka mukaan isoisä muutti sukunimen Suutari Vuoksenmaaksi.
Myös rakkaan isoäitinsä kotikylästä Konnitsasta Johanna löysi vanhan uimapoukaman, josta hän pulahti Kiimajärveen. Nämä uintiretket olivat erityisiä.
– Oli liikuttava hetki sukeltaa samaan veteen, jossa esi-isäni ja -äitini ovat uineet. Tunsin itseni ikiaikaiseksi liskoksi, joka on palannut kotiin.
JOHANNA ON makean veden tyttö. Hänen ihonsa rakastaa järvien ja lampien lempeää kosketusta.
Hän ei ole koskaan pelännyt vettä, paitsi joskus ollessaan merellä. Kerran hän oli Finnjetillä matkalla Saksaan, kun yöllä puhkesi myrsky. Puolalainen lautta kaatui samana yönä. Tuuli ulvoi, aallot löivät vasten laivan ikkunaa.
– Silloin ajattelin, että ei tämä vesillä olo niin mukavaa olekaan.
Kerran lomamatkalla Kreikan saarella murtovesiaalto heitti Johannan niskalleen suurella voimallaan. Se oli vähän pelottavaa. Silloinkin kyse oli merestä.
Johanna ihailee ja kunnioittaa myös meren kauneutta. Meret ovat hänelle kuin itsepäisiä staroja, mutta sydänystäviä niistä ei ole tullut.
– Mielenmaisemani on järven lempeä ja luotettava syleily.
Johanna Vuoksenmaa, 53
Televisio- ja elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hän on myös sanoittanut musiikkikappaleita eri artisteille. Johanna asuu Tampereen Pispalassa ja Helsingissä ollessaan kumppaninsa Matti Röngän luona.
Johannalla on kaksi aikuista poikaa aiemmasta parisuhteestaan.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 2/2019.
