Venetsiassa, kävelymatkan päässä hälyiseltä Pyhän Markuksen aukiolta on kirkko nimeltä San Zaccaria. Se jää kiireisiltä turisteilta usein näkemättä.
Jaakko Hämeen-Anttila on käynyt siellä usein. Se on hänen lempikirkkonsa. Kaunis myöhäisgoottilainen rakennus kätkee kellariinsa aarteen, kryptan, jonka lattialla on aina pari senttiä kanaaleista tihkuvaa vettä. Laattoja pitkin kulkiessa jalat pysyvät kuitenkin kuivina.
Hämärässä kryptassa peilityyneen veteen heijastuu Neitsyt Marian kuva.
– Se viehättää erityisesti. Juuri tuo krypta tekee siitä minulle merkittävän ja uniikin.
Hämeen-Anttila on kristitty, jos sitä häneltä kysytään. Ensimmäiseksi hän ei uskoaan julista. Kristillisyys ei ole keskeinen osa identiteettiä.
– Mutta minulla on hyvin positiivinen suhtautuminen uskontoihin yleensäkin. Olen uskontoihminen ja oma viipaleeni siitä on kristinusko. Ymmärrän hyvin niitä, jotka edustavat jotain muuta uskontoa.
Messuissa Hämeen-Anttila ei käy, mutta kauniit kirkot vetävät puoleensa juuri tunnelman takia. Kirkkoon hän menee mieluiten yksin ja melko usein. Hän hiljentyy oman itsensä kanssa eikä mielellään rupattele taide-esineistä tai arkkitehtuurista.
Kirkko on Hämeen-Anttilalle esteettinen ja mystinen paikka. Hän kaipaa kauneutta ympärilleen. Ja juuri mystiikka niin kristinuskossa kuin islamissakin kiinnostaa.
Syvempi merkitys
Pohjoismaissa, kuten Suomessakin uskontoihin suhtaudutaan kriittisesti ja melko kielteisesti. Hämeen-Anttila ymmärtää kritiikin mutta harmittelee, että samalla menee lapsi pesuveden mukana. Ihminen kaipaa syvempää merkitystä elämälleen.
– Se ei löydy pörssistä eikä talouselämän pyörien pyörittämisestä. Se löytyy jostain isommasta. Uskonnot tarjoavat aika hyvän tarkoituksen elämälle.
Hämeen-Anttilan mukaan uskonnot eivät tee kellekään pahaa, vaan ihmiset jotka opinkappaleita milloin mitenkin tulkitsevat. Talouden ja politiikan valtapyrkimykset voidaan kääriä saarnoihin ja rukouskutsuihin, jotta ne olisi paremmin myytävissä.
Satunnaista ohikulkijaa puukottava muslimi on aivan yhtä väärässä kuin polttopullon aborttiklinikalle heittävä kristitty.
Hämeen-Anttilan mielestä ei siis pidä miettiä, miten islamista päästäisiin eroon, vaan miten islam-tulkinnat saataisiin painottumaan liberaalimmalle puolelle. Sama koskee tietenkin myös kristinuskoa.
Pyhiä tekstejä ei tulisi lukea kirjaimellisesti. Raamatun luomisoppia ei ole tarkoitettu kumoamaan biologian tai historian tutkimusta.
”– Raamattu ei ole tietokirja, vaan jotain aivan muuta. Uskonnon ydin ymmärretään usein väärin. ”
Miten sitten arvostettu tutkija ja professori suhtautuu ylösnousemukseen, Pyhään Henkeen tai Jumalaan? Vastassa on visainen joukko mitä erikoisimpia tyyppejä ja tapahtumia.
Hämeen-Anttila siteeraa vastaukseksi kirkkoisä Tertullianusta, jonka on sanottu lausahtaneen latinaksi: ”Credo quia absurdum” eli ”Uskon, koska se on järjetöntä”.
– Kun opinkappaleet kerran eivät ole ymmärrettäviä, niihin voi mainiosti uskoa. Mystisen uskon kautta voin siis sanoa, että kyllä, uskon.
Egyptin kautta islamiin
Sen paremmin kristinuskoon kuin islamiinkaan Hämeen-Anttila ei ole koskaan hurahtanut. Hän ei ole nähnyt näkyjä eikä kuullut yllättävää taivaallista kutsua. Uskonnot ovat uineet elämään luonnollisia reittejä pitkin.
Kristinusko on suomalaisen kulttuurin perintöä. Islam-innostus taas lapsuudenperheen kirjahyllyjen ansiota. Ne notkuivat maailman kirjallisuutta laidasta laitaan. Isoisä oli Kariston kustantamon kirjallinen johtaja. Professori-isä oli myös kiinnostunut kielistä.
Ensin Hämeen-Anttila innostui koulupoikana egyptologiasta ja hieroglyfeistä. Kun niiden piirtämien tuotti tuskaa, hän siirtyi myöhemmän kauden islamilaiseen Egyptiin.
Kotikirjastosta löytyi arabian kielioppi ja sanakirja saksaksi. Niiden avulla hän alkoi 15-vuotiaana lukea Koraania, joka oli ainoa arabiaksi kirjoitettu kirja kotona.
Ei aivan joka pojan intohimoja 1970-luvun Oulussa. Jaakko oli opettajien lemmikki ja koulukavereilleen ”vähän outo tapaus”, johon suhtauduttiin kuitenkin ystävällisesti.
Ylioppilastodistuksen keskiarvo oli tasan kymmenen. Hämeen-Anttila opiskeli assyriologiaa, arabiaa ja persiaa. Nykyään hän tutkii päätyökseen klassista arabialaista ja persialaista kulttuuria sekä kirjallisuutta ja on kääntänyt ja kirjoittanut liki 80 teosta.
Kolmisen vuotta sitten hän jätti Helsingin yliopiston ja lähti professoriksi Edinburghiin. Tutkimus on siellä itselle läheisillä aloilla parempaa kuin Suomessa.
Rakkaat kirjat ja pergamenttikääröt kulkivat muuttokuormassa Skotlantiin.
”– Kirjat ovat tavallaan kotini. Kaipaan Suomesta toki hyviä ystäviä. Perhettä tapaan sekä siellä että täällä Helsingissä. ”
Hämeen-Anttila nauttii eniten illan lukuhetkistä Skotlannin kodissaan. Kyytipoikana on toisinaan skotlantilaista viskiä, koska ”pakkohan sitä on siellä joskus maistella”. Kädessä on hyvä runokirja, romaani tai tutkimus.
– Voihan se kuulostaa surulliselta, että siellä se syrjäytynyt keski-ikäinen mies nyt yksin nyhjöttää. Mutta olisin kiukkuinen kuin ampiainen, jos joku häiritsisi.
Toisinaan Hämeen-Anttilan katse karkaa kirjasta Facebookiin. Hän on kuulunut vuosikaudet eläinvideokerhoon, joten hän viihtyy myös ruudulla vilistävien kissojen seurassa.
Jumala on kaikkialla
Mutta palataan maan pinnalta takaisin mystiikkaan. Mitä Hämeen-Anttila ajattelee Jumalasta? Hän viittaa islamilaiseen uskonnolliseen filosofiaan, koska se on hänelle niin läheinen.
– Islamilaiset mystikot sanovat, että luomakunta on Jumalan kuvan heijastuma tyhjyyden pinnalta. Peili on tyhjyys, ja kun Jumala asettuu sen eteen, kuvasta heijastuu koko maailma.
Nyt on pakko pyytää Hämeen-Anttilaa selventämään ajatustaan. Hän tarkoittaa, että Jumala on ikään kuin kaikkialla ja kaikella on arvonsa. Esimerkiksi liito-orava on osa Jumalan kuvaa. Jos jyräämme sen kotimetsän maan tasalle, häpäisemme jotain pyhää.
– Jokaisella epämukavalla asiallakin, kuten vaikka hyttysillä, on tarkoituksensa, Hämeen-Anttila lisää.
Meidän olisi hänen mielestään hyvä tunnistaa tuo pyhä myös ihmisessä, niin puistonpenkille sammuneessa alkoholistissa kuin palaveriin kiirehtivässä konsultissa.
Näemme siis ihmisen ja samalla myös Jumalan hänen lävitseen.
– Hermann Hesse sanoi muistaakseni, että ihminen on kuin radio, jonka kautta kuuluu jumalallinen musiikki. Toisilla se kuuluu vähän säristen. Särinä tulee välineen epätäydellisyydestä, mutta musiikki on siellä.
Yksi Hämeen-Anttilan lempimystikoista on 1200-luvulla elänyt persialainen runoilija Dzalaladdin Rumi, jonka säkeitä hän on suomentanut.
Rumi vetoaa juuri tunteeseen eikä järkeen. Hän vastaa Hämeen-Anttilan mukaan jumalakysymykseen hiukan ohi, koska Jumalasta ja jumalakokemuksesta on mahdoton puhua suoraan.
Menetelmää voisi verrata valkean paperin värittämiseen. Jos värittää ympäriltä kaiken muun ja jättää keskelle tyhjän tilan, keskus nouseekin selvästi näkyviin, vaikka siihen ei ole lainkaan kajottu. Mitä valkea kuvaa? Vaikea sanoa, koska siinä ei ole mitään ja silti se erottuu kirkkaasti.
– Islamilaisen mystiikan ytimessä on todellisuuden oivaltaminen. Ja Jumala on todellisuus.
Uskontojen syntyyn on myös vaikuttanut kuolemanpelko. Ihmiselle voi olla helpotus, jos hän luottaa siihen, että ankaran maallisen taivalluksen jälkeen edessä on leppoisat jatkot paratiisissa.
Jaakko Hämeen-Anttilalle riittää tämä yksi elämä.
– Ikuinen elämä olisi kirous. Mielestäni näytelmän on loputtava ollakseen hyvä. Jos se vain jatkuisi, esitys olisi aika tympeää katsottavaa ja yleisö kaikkoaisi. Jos elämä on ollut täysi ja kokonainen, sen kuuluukin päättyä.
Kun ikää kertyy, myös maailma ympärillä muuttuu aina vain enemmän. Nuoret viihtyvät uusissa ympyröissä vaivattomasti. Vanhemmat katsovat vauhtia vähän ihmeissään.
Hämeen-Anttila on havahtunut myös tähän aikakausien luontaiseen kiertokulkuun. Kaikessa uudessa ei enää aina olekaan kuin kotonaan. Maailma muuttuu pikkuhiljaa vieraaksi.
Ihmisen matka on silti mielenkiintoinen ja arvokas viimeiselle etapille saakka. Hämeen-Anttilan mielestä elämän tarkoitus on ”sekä nauttia että olla hyvä”.
Hän ei ollenkaan ymmärrä Pyhää Franciscusta, joka ripotteli kilvoittelun hengessä ruokaansa tuhkaa, jotta se ei maistuisi liian hyvälle.
– Mitä haaskausta! Olisin ilomielin syönyt hyvänmakuisen aterian. Maailma on kaikin puolin valmis ja tehty nautittavaksi. Ei sitä ole luotu hampaat irvessä kilvoittelua varten.
Hämeen-Anttilan mielestä ihmisen ei tarvitse olla altruistisesti koko ajan palvelemassa toisia. Jalat kannattaa nostaa rennosti välillä työpöydälle, ”ottaa lunkisti” ja nauttia. Professori suosittelee harjoitusta niin yritysjohtajalle kuin kadunlakaisijalle.
Yhteiskuntakin toimisi Hämeen-Anttilan mukaan paljon paremmin, jos ihmiset olisivat vähemmän kiireisiä ja karsisivat reilusti tekemisiään.
– Jaan mystikoiden kanssa saman ajatuksen, että kaikki materiaalinen on ohimenevää. Viisaus on tärkeämpää kuin mammona. Spirituaalinen on ikuista, materiaalinen hetkellistä.
Kohti sivistysyhteiskuntaa
Päälle parikymppisenä Hämeen-Anttila järkyttyi, kun tajusi, että on olemassa ihmisiä, jotka arvostavat rahaa yli kaiken. Asia nousi pintaan, kun joku vähätteli hänen kieliopintojaan. Missä oli uran pihvi? Eihän arabialla kartuteta varallisuutta.
– Että osakkeilla keinottelu olisi jotenkin arvokkaampaa kuin vaikka antiikin kreikan opiskelu! Hämeen-Anttila puhisee.
Kun nyt keskustelemme uskonasioista, hän haluaa puhua myös tästä vakaumuksestaan. Hämeen-Anttila uskoo humanistiseen sivistykseen. Kannattaa juosta tiedon, viisauden ja kauneuden eikä rahan perässä.
Hän sanoo, että yhteiskunta olisi parempi, jos se olisi enemmän sivistysyhteiskunta. Elämme kuitenkin talouskeskeistä aikaa.
– Se on oravanpyörä, jossa kaikkea arvotetaan tulojen ja menojen mukaan. Sitten huomataan, ettei rahaa koskaan ole tarpeeksi. Pitää siis taas kiristää vyötä, koska joku jossain haluaa aina vain isommat voitot.
Humanismi on myös humaania, siis ihmisen kokoista ja näköistä. Jos yksilö nähdään vain talouden pikku rattaana, hänet voi helposti korvata aina toisella tehokkaammalla osalla.
– Ihmisen arvo on siinä ihmisessä, ei pankkitilissä tai hänen kyvyssään kasvattaa jonkun toisen tuloja. Ihminen on ensisijaisesti yksilö ja kansalainen. Hän ei ole kuluttaja. Se rooli on pakotettu muualta.
Luonto tarjoaa mystikolle myös omanlaisensa kirkon. Skotlannissa Hämeen-Anttila iloitsee työmatkastaan, joka kulkee puiston poikki. Sään salliessa hän istahtaa penkille lukemaan ja polttelee hitaasti pitkää Toscano-sikaria.
– Ei kovin terveellistä, mutta nautin näistä tuokioista, mies myhäilee.
Perhe on viettänyt jo vuosia lomat Italiassa. Garda-järven kupeessa, noin 650 sadan metrin korkeudessa sijaitsee Santa Barbaran kappeli.
Hämeen-Anttila kiipeää sinne säännöllisesti. Hän piipahtaa kappelissa mutta ei viivy siellä, koska paikalla on usein niin paljon muita.
Mieluiten hän pysähtyy matkan varrella. Istahtaa polun viereen penkille yksin ja nauttii maisemista.
– Se on meditatiivinen kokemus. Sama kuin suomalaisessa metsässä. Vain tuulen kohina puissa.
Jaakko Hämeen-Anttila, 56, on arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Edinburghin yliopistossa.
Perhe: Vaimo kirjailija Virpi Hämeen-Anttila ja kaksi aikuista lasta.
Jännitystä: Jaakko ja Virpi Hämeen-Anttila ovat kirjoittaneet Markus Falk -nimimerkillä kaksi trilleriä. Uusin, Aleppon kirjuri (Otava) ilmestyy helmikuussa.
Keväällä: Jaakko Hämeen-Anttila viettää huhtikuun Rooman yliopiston vierailevana professorina. ”Kutsu oli erittäin mieluinen”, intohimoinen Italian ystävä sanoo.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 2/2019.
