Henkiset vaikuttajat: Rumi – runoilijan syvä rakkaus virtasi runouteen

Pidetty opettaja, lainoppinut ja perheenisä ratsastaa muulilla kotikaupunkinsa torin halki oppilaidensa seuraamana. Yllättäen ihmisjoukosta ilmestyy mustaan kaapuun pukeutunut mies, tarttuu muulin ohjaksiin ja pysäyttää ratsastajan.

Mies katsoo ratsastajaa tiukasti silmiin ja toteaa, että tämän olisi aika lakata elämästä muodollisten opetusten mukaan ja ryhtyä seuraamaan sisäistä tietä Jumalan luo.

Tästä kohtaamisesta Konyassa, nykyisen Turkin alueella, vuonna 1244 on kerrottu useita erilaisia versioita. mutta niiden ydin on sama: sen seurauksena persialaisen Mawlana Jalaladdin Rumin elämä muuttui täysin. Hän tunnisti yhdessä välähdyksessä suufimystikko Shams-i Tabrizissa hengellisen veljen ja ystävän.

Enkeleitä ja väittelyitä

Rumi oli kotoisin islamilaisesta suvusta, josta oli tullut useita uskonnollisia johtajia ja lainoppineita. Rumin isä Baha Valad oli tunnettu oppinut, jolla oli oma seuraajajoukkonsa. Suuri perhe joutui siirtymään usean vuoden ajan paikasta toiseen, kun mongolit hyökkäsivät Persiaan.

Rumi oli herkkä, helposti innostuva, älykäs lapsi, joka kuusivuotiaana kertoi nähneensä enkeleitä. Islamilaisen perusopetuksen saatuaan hän matkusti opiskelemaan Hanafi-seminaariin Damaskokseen Syyriaan.

Opiskeluaika oli vaativaa, opetus muodollista ja kurinalaista. Kuitenkin Rumi viittasi siihen myöhemmin hyvänä vaiheena elämässään. Hän sai kuunnella taitavia väittelyjä ja olla kosketuksissa korkeatasoiseen uskonnolliseen ajatteluun.

Aikalaislähteet mainitsevat Rumin ”nuorena opiskelijana, jonka ansiot loistivat kuin taivaanrannalle noussut tähti”. Kristittyjen ja muslimien raja oli hyvin ohut sen ajan Damaskoksessa, ja Rumi oli kosketuksissa sekä kristittyjen että juutalaisten kanssa.

Alue kuului siihen aikaan Rooman valtakuntaan, ja Rumi-nimi tarkoittaakin roomalaista.

Lämpimämpi johtaja

Baha Valad kuoli, kun Mawlana Rumi oli 24-vuotias ja tämä nousi isänsä seuraajana yhteisönsä hengelliseksi johtajaksi. Kulkiessaan Konyan kaduilla Rumi pukeutui uskonnollisen oppineen tapaan leveähihaiseen viittaan ja turbaaniin, jonka yksi nauha riippui vapaasti pitkin selkää.

Puhujana Rumi poikkesi isästään. Siinä missä isä saarnasi tuimasti viimeisestä tuomiosta, poika oli sanoissaan suvaitsevampi ja lämpimämpi. Siksi häntä kuuntelivat muutkin kuin hänen isänsä oppilaat.

Rumi poikkesi isästään myös siinä, ettei hänellä ollut useita vaimoja. Hän solmi nuorena järjestetyn liiton tuttavaperheen tyttären Gowharin kanssa ja sai kaksi poikaa.

Kun Gowhar yllättäen kuoli, Rumi otti puolisokseen tunnetun aristokraatin lesken Kerran, joka toi perheeseen poikansa ja tyttärensä. Avioliitosta syntyi vielä tytär ja poika.

Rumin mielipiteet naisista mukailivat ajan henkeä. Miehet ovat vahvoja ja järkeviä, naiset tunteellisia ja häilyviä. Toisaalta Rumi kuvaa eräässä runossa naista taivaalliseksi Jumalan valonsäteeksi. Avioliiton hän uskoi olevan miehelle mahdollisuus kehittyä.

”Miehen luonne puhdistuu ja vahvistuu, jos hän kestää kärsivällisesti vaimonsa komentelua ja valituksia.”

Jalaladdin itse tuskin joutui vaimonsa komennettavaksi. Hän oli paljon poissa kotoa, ja ensimmäisen avioliiton pojat jäivät äidin kasvatettaviksi. Kertomusten mukaan villeistä pojista oli välillä harmia vanhemmilleen.

Toista reittiä Jumalan luo

Arvostetun lainoppineen ja opettajan elämä noudatti tarkkaan islamin opetuksia ja harjoitusta paastoineen ja pitkine rukoushetkineen. Mutta kun Rumi tapasi Shams-i Tabrizin, hän muutti heti perheensä luota tutun kultasepän taloon yhdessä Shamsin kanssa.

Vaikka Rumi edusti islamin muodollista puolta ja Shams vanhaa, mystisen tien perinnettä, he tunnistivat toisissaan sielun ystävän, rakastetun, jonka kanssa voi puhua, vaieta, paastota ja rukoilla. He keskustelivat tuntikausia näkemyksistään Jumalan paikasta ihmisen elämässä ja tavoista tavoittaa hänet.

Shams oli hankkinut oman oppinsa kiertämällä eri puolilla. Hän oli perehtynyt hengellisiin teksteihin ja väitellyt oppineiden kanssa, mutta tullut siihen tulokseen, että tie Jumalan luo kulkee toista reittiä, sisäisen kuuntelun ja hiljaisuuden mutta myös runouden ja musiikin kautta. Jo ensi katseella hän oli oivaltanut, että Rumi voisi ymmärtää tuon tien.

Rumissa tapahtunut muutos oli järkytys perheelle ja oppilaille. Mies saattoi kyllä käydä välillä lyhyesti tapaamassa perhettään ja oppilaitaan, mutta yhä enemmän hän irtaantui perinteisestä opista ja tehtävistään.

Tärkeintä olivat paastot, hiljaisuuteen vetäytyminen Shamsin kanssa, erilaisten ilmaisumuotojen löytäminen sille syvälle rakkaudelle, jonka kohteena oli yhtä vahvasti Jumala ja suufimystikko Shams.

Kahden ihmisen vahva suhde

Lapsesta asti isänsä tiukassa ohjauksessa ollut Rumi oli yrittänyt jäljitellä isänsä tapaa elää. Tutustuminen Shamsiin avasi hänelle aiempaa moniulotteisemman elämän.

Shams oli tunnistanut Rumissa jotakin laajempaa kuin tiukan oppineen ja ohjasi häntä kohti luovuutta ja vapautuneisuutta. Rumi kirjoitti myöhemmin runon kuin ystävänsä sanomana:

Olit vaiti ja minä tein sinusta tarinankertojan, olit hurskas ja minä opetin sinut laulamaan.

Miesten tapaamisen aikaan Rumi oli nelissäkymmenissä, Shams häntä parikymmentä vuotta vanhempi. Kysymys ei ollut nuorukaisten innostuksesta ja ihastuksesta, vaan kahden ihmisen vahvasta suhteesta.

Rumi palasi jonkin ajan kuluttua opettamaan, mutta otti mukaan tilaisuuksiin Shamsin, joka ylisti avoimesti ystävyyttään Rumiin ja kiitti siitä Jumalaa. Se herätti paheksuntaa ja suuttumusta Rumin lähipiirissä.

Ystävän lähtö ja paluu

Kun Shams yllättäen katosi vajaa vuosi intensiivisen ystävyyden alkamisesta, viestiä jättämättä, oppilaat ja perhe olivat helpottuneita. He ajattelivat, että kaikki palaisi ennalleen.

Niin ei kuitenkaan käynyt, sillä Rumi suri ystävänsä lähtöä ja kirjoitti runon:

Tiedän, että kaikki mitä annan sinulle, tulee takaisin minulle.

Niinpä annan sinulle elämäni ja toivon, että palaat takaisin luokseni.

Rumi rukoili vanhinta poikaansa Sultan Valadia etsimään Shamsin ja tuomaan hänet takaisin. Etsintäjoukko lähti matkaan runsaiden lahjojen kanssa ja löysi suufimystikon Alepposta Syyriasta.

Sultan keskusteli pitkään Shamsin kanssa, joka olisi halunnut jatkaa kiertelevää elämää. Hän kuitenkin palasi Rumin luo, ja ystävyys jatkui.

Rumi ilahtui, kun Shams avioitui hänen lähipiiriinsä kuuluneen Kimiyan kanssa. Ystävä kuului nyt tavallaan Rumin sukuun eikä varmasti enää lähtisi.

Eron siunaus ja tuska

Ystävyyden alkuaikoina Rumi oli joutunut muuttamaan monta asiaa elämässään voidakseen olla Shamsin kanssa. Nyt oli Shamsin vuoro yrittää asettua Rumin laajennetun perhekunnan jäseneksi.

Shamsin suorasukaisuus sai kuitenkin aikaan ongelmia. Rumille valitettiin ystävän viininjuonnista, joka islamissa on kiellettyä. Rumin nuorin poika Alaoddin kantoi kaunaa Shamsille, sillä hän olisi halunnut vaimokseen Kimiyan.

Shamsia 40 vuotta nuorempi puoliso ei mielellään asettunut avioliiton vaatimuksiin, ja Shamsia raivostutti, ettei hän pystynyt hallitsemaan vaimoaan.

Vihamielisyys suufimystikon ympärillä kasvoi. Hänellä oli enää vain yksi syy olla Konyassa ja se oli Rumi, jolla kuitenkin oli perheensä, oppilaansa ja muut velvollisuutensa.

Shams alkoi puhua, miten tuskallisellakin erolla voi olla siunauksellisia seurauksia. Hän myös paljasti, että yksi hänen aikaisemman lähtönsä syistä oli halu kasvattaa ja kypsyttää Rumia.

Kun Shams katosi toisen kerran eikä enää palannut, Rumi ilmaisi niin näkyvästi ja äänekkäästi tuskaansa ja kaipaustaan, ettei niiden syy jäänyt epäselväksi kenellekään.

Rumi kuvasi itseään jyväksi, jota kypsennetään kiehuvassa vedessä. Hitaasti hän myöntyi ystävänsä katoamiseen. Surun rinnalla hän koki, että Shams opetuksineen oli edelleen tallella, tämä eli Rumin sydämessä.

Ihmisenä olemisen tuntemus

Rumin oppilaspiiri muutti luonnettaan. Siellä opiskeltiin edelleen myös islamin lakia, mutta mystinen Jumalan kohtaaminen nousi tärkeimmäksi aiheeksi.

Rumi alkoi kirjoittaa runoja ja tarinoita, joita virtasi hyökyaaltona. Tekstit kertoivat vahvoin ja yllättävin kielikuvin ihmisten välisestä rakkaudesta ja elämän kauneudesta. Rakkaus ihmisiin ja Jumalaan olivat yhden ja saman virran ilmenemistä, Jumalan kunnioittamista ja ylistämistä.

Tarinoista ja runoista käy ilmi syvä elämän ja ihmisenä olemisen tuntemus ja myötätunto.

Oppilaat kirjasivat muistiin Rumin lausumia runoja ja ajatelmia kulkiessaan hänen kanssaan kaduilla. Rumi alkoi nähdä ihmiset kuin pieninä pölyhiukkasina, jotka pyörivät ja pyörivät Jumalan ympärillä.

Rumista tuli pyörivien suufidervissien isä, joka myös saneli runojaan tanssiessaan. Silloin Rumi oli lähellä Jumalaa, koki tämän sydämessään ilman sanoja. Hän halusi pyöriä pois kaiken itsekeskeisyyden ja olla vain Jumalan väline.

Ole tyhjä! Soi kuin huilu, täynnä intohimoa!

Ole tyhjä! Kerro salaisuuksia kynälläsi!

Monta nimeä, monet kasvot

Kerran Rumin kuulijoina oli muslimeiden lisäksi useita muiden uskontojen edustajia. Ihmiset ihmettelivät, miksi kuulijat itkivät liikuttuneina, vaikka Rumin opetus ei noussut heidän hengellisestä perinteestään.

Rumi totesi, että ehkä hänen sanojensa ydin oli ylittänyt oppien rajat ja siksi koskettanut kuulijoita. Rumi puhui usein siitä, että Jumalalla on monta nimeä ja monet kasvot.

Joitakin vuosia Shamsin katoamisen jälkeen Rumi ystävystyi kultaseppä Salamin kanssa. Rumin poika meni naimisiin Salamin tyttären kanssa, ja Rumista tuli onnellinen isoisä.

Toinen läheinen ystävä oli Rumin johtaman epävirallisen suufiyhteisön nuori taloudenhoitaja Hosam. Hän kehotti Rumia kirjoittamaan runojaan ja opetuksiaan muistiin ja tarjoutui itse avustajaksi.

Rumi saneli, Hosam kirjoitti, Rumi toisti ja tarkensi. Yhteistyössä syntyivät Rumin laajimmat teokset: Masnavi-yi Ma`navi, josta osaan voi tutustua teoksessa Ruokopillin tarinoita – Kertomuksia Dzalaladdin Rumin Masnavista, sekä Shamsille kirjoitettu runokokoelma Divan-i Shams-i Tabrizi, josta on suomennettu valikoima Rakkaus on musta leijona.

Masnavi koostuu vanhoista tutuista tarinoista, anekdooteista ja eläinsaduista sekä islamin historiaan liittyvistä kertomuksista. Rumi muokkasi niitä ja toi esille niistä löytämänsä hengelliset opetukset. Masnavissa on noin 25 000 parisäettä ja Shamsille omistetuissa runoissa lähes 40 000 säettä.

Rumin tuotannosta on lisäksi suomennettu runokokoelma Kalabassin veistämisen taito.

Romanttisen rakkauden ylistäjä

Persialaisessa kulttuurissa Jalaladdin Mawlana Rumi on arvostettu monipuolinen lahjakkuus: mystikko, runoilija, tarinankertoja, lainoppinut, uskonnollisen veljeskunnan johtaja ja perheenisä. Häntä ei kuitenkaan vuosiin tunnettu kulttuurinsa ulkopuolella.

Kun Rumin laajaa tuotantoa alettiin kääntää muille kielille, hän nousi nopeasti suosituksi ja paljon siteeratuksi runoilijaksi ja ajattelijaksi, jonka välittömyys ja inhimillisyys koskettaa ihmisiä yli ajan ja rajojen. Yhdysvalloissa Rumi oli 1900-luvulla luetuin runoilija.

Rumin luomat vahvat vertaukset ovat kiehtoneet ihmisiä, ja hänet koetaan usein erityisesti romanttisen rakkauden ylistäjänä. Harvat tuntevat perinteisen persialaisen runouden kielikuvia, joiden mukaan esimerkiksi ruusu ja satakieli ovat vertauksia mystikkorakastajasta ja hänen rakastetustaan, joka on Jumala.