Ikänäkö: valmiina käyttämään lukulaseja

Se johtuu siitä, että ikääntyvä mykiö jäykistyy ja pystyy yhä huonommin mukauttamaan katseen eri etäisyyksille. Tähän liittyvä sädelihaksen toiminnan viive vaikeuttaa pienellä painetun tekstin näkemistä.

Sumentunut, silmiä väsyttävä ja rasittava lähinäkö on varhainen ikänäöstä kielivä merkki. Lukemisen tai tarkkuustyön tekemisen jälkeen voi olla vaikeaa nähdä kaukana sijaitsevia kohteita tarkasti. Ongelma on pahimmillaan heikossa valaistuksessa lukemisen jälkeen ja iltaisin väsyneenä. Ikänäkö ilmaantuu riippumatta siitä, kärsiikö liki-, kauko- vai hajataitteisuudesta. Ikänäkö ilmenee kuitenkin usein aikaisemmin kaukotaitteisilla kuin likitaitteisilla ihmisillä. Likitaitteiset voivat tulla ikänäön kehityttyä sen kanssa toimeen yksinkertaisesti lukemalla ilman silmälaseja. Ikänäön edetessä silmän mykiö kuitenkin lopulta jäykistyy, jolloin tarvitaan korjaavia laseja tai muita välineitä tämän yleisen vaivan kanssa toimeen tulemiseksi.

Ikänäkö korjataan helpoiten optisella korjauksella, suurentavilla lukulaseilla. Jos käyttää jo silmälaseja, kannattaisi harkita kaksiteholinssejä, kolmiteholinssejä tai rajattomia linssejä, joissa yhdistyy useita mukautusetäisyyksiä, korjaamaan sekä kaukonäköä että lähinäköä. Jotkut käyttävät kahta silmälasiparia: toista kaukonäköä ja toista lähinäköä varten. Monissa apteekeissa ja supermarketeissa myydään suurentavia lukulaseja, joista voi olla hyötyä. Tarkoituksenmukaisista linssien voimakkuuksista kannattaa keskustella silmälääkärin kanssa ennen kuin ostaa lukulasit. Laseja ei myöskään koskaan pitäisi hankkia käymättä näön tarkastuksessa. On myös mahdollista hankkia resepti laseille, joiden toinen linssi on tarkoitettu lähinäköä ja toinen kaukonäköä varten, mitä kutsutaan monovision-tekniikaksi eli vuorottelevaksi näöksi. Myös uudempia moniteholinssejä, joissa on samassa linssissä useita erilaisia korjauksia, on saatavissa. Riippumatta siitä millaiseen linssiin päädytään, silmälasireseptiä on aika ajoin tarkistettava, koska ikänäkö etenee vakiintuakseen suunnilleen 60–65 vuoden iässä.

40-60-vuotiaille ikänäöstä kärsiville, mutta muuten terveille henkilöille voidaan tuottaa vuorotteleva näkö myös sarveiskalvon refraktiivisella kirurgialla siten, että toinen silmä korjataan likitaitteiseksi ja toinen jätetään kaukotaitteiseksi. Tällä ratkaisulla ei hoideta ikänäön taustalla vaikuttavaa mykiön jäykistymistä, mutta sillä voidaan eliminoida kaksiteholinssien tai useiden erilaisten silmälasien tarve ja se saattaa jopa mahdollistaa lukemisen ilman lukulaseja.

Silmälääkärit käyttävät tässä korjauksessa erilaisia tekniikoita. Lasertekniikoihin kuuluvat LASIK-tekniikka, fotorefraktiivinen keratektomia (PRK) ja lasertermokeratoplastia (LTK), joissa kaikissa sarveiskalvoa tai sen ympärillä olevaa aluetta muovataan korjauksen tuottamiseksi. (Käytettävä tekniikka riippuu kunkin potilaan yksilöllisestä tilanteesta.) Jos potilas päätyy laserkirurgiaan, mutta ei ole kärsinyt mukauttamisongelmasta ennen ikänäön kehittymistä, kirurgi saattaa korjata ensin yhden silmän lähinäköä varten ja jättää toisen silmän hoitamatta kaukonäköä varten. Jos potilaalla on sekä likitaitteisuutta että ikänäköä, silmälääkäri voi korjata ei-dominantin silmän lähinäköä varten ja dominantin silmän kaukonäköä varten. Tällöin haluttuun lopputulokseen pääsemiseksi voidaan tarvita useita toimenpiteitä, eivätkä tulokset ole pysyviä.

Silmän nähdessä normaalisti valo kohdistuu tarkasti verkkokalvolle tuottaen selvän kuvan. Joidenkin henkilöiden silmien optiikka on kuitenkin puutteellinen, jolloin kuvat näyttävät sumeilta, koska silmä muodostaisi tarkan kuvan joko verkkokalvon etu- tai takapuolelle. Näitä ongelmia ei pidetä silmäsairauksina, vaan ne ovat taittovirheinä tunnettuja silmän tavallisia ominaisuuksia. Vaikka LASIK:in tapaisesta taittovirhekirurgiasta onkin tullut yhä suositumpi keino korjata silmän taittovirheitä, nämä tekniikat soveltuvat yleensä vain alle 50-vuotiaille. Tästä syystä vanhempien henkilöiden taittovirheitä korjataankin useimmiten silmälaseilla ja piilolinsseillä.

Likitaitteisen henkilön on vaikea nähdä tarkasti kaukana olevia kohteita, koska valonsäteet yhtyvät ja kohdistuvat muodostaen kuvan jo verkkokalvon etupuolella. Syynä on tavallisesti pitkä silmä, jolloin valon pitäisi kulkea kauemmas kuin normaalissa silmässä. Myös mykiön tai sarveiskalvon taittovoima voi olla liian suuri, jolloin valo taittuu siten, että kuva syntyy jo verkkokalvon etupuolelle.

Henkilöt, joilla on tämä taittovirhe, näkevät esineet paremmin kaukaa kuin läheltä. Tässä tapauksessa silmä on tavallisesti liian lyhyt, joten valonsäteet saapuvat verkkokalvolle jo ennen kuin ne ovat kohdistuneet linssin polttopisteeseen. Kaukotaitteisuus voi johtua myös mykiön ja sarveiskalvon liian heikosta taittovoimasta. Kaukotaitteisuus jää herkästi havaitsematta jopa vuosiksi, mutta silmien mukauttamiskyky vähenee iän mukana, joten kaukotaitteinen henkilö todennäköisesti tarvitsee lukulasit viimeistään keski-iässä.

Tässä taittovirheessä (ei kuvassa) yleensä sarveiskalvon pinnan epäsäännöllinen kaarevuus aiheuttaa näön vääristymisen. Valonsäteet eivät kohtaa samassa polttopisteessä, joten kuvat voivat muodostua kahteen eri kohtaan. Jotkut hajataitteiset henkilöt näkevät suorat viivat epäselvästi, toisilla puolestaan vaakasuorat tai viistot linjat voivat näkyä väärin. Hajataitteisuus kehittyy jo varhain ja onkin yleensä täysin kehittynyt muutaman vuoden ikään mennessä. Hajataitteisuus esiintyy usein likitaitteisuuden tai kaukotaitteisuuden kanssa yhdessä.

Vuorottelunäkö voidaan saada aikaan myös toisella tekniikalla: konduktiivisella keratoplastialla (CK). Tämä tekniikka muistuttaa laserkirurgiaa, mutta siinä ei käytetä laseria. Sen sijaan menetelmässä käytetään lyhytkestoisia radioaaltopulsseja sarveiskalvon kutistamiseksi ja muovaamiseksi. Haittapuolena on se, että tätä menetelmää käytettäessä voi kestää muutamia kuukausia, ennen kuin lopulliset hyödyt ovat nähtävissä. Konduktiiviseen keratoplastiaan liittyy myös pieni hajataitteisuuden vaara.

Vuorottelunäkö ei sovellu kaikille. Tätä varten silmien on oltava terveet, vaikka kärsisikin ikänäöstä. Mitään muita silmävikoja, kuten harmaakaihia, glaukoomaa tai sarveiskalvon sairauksia ei saa olla. Joidenkin henkilöiden on vaikea sopeutua silmien erilaiseen taittovoimaan. Jos harkitsee tähän toimenpiteeseen menemistä, FDA suosittelee kokeilemaan ensin vuorottelunäköä piilolinsseillä, jotta voisi arvioida pystyykö sopeutumaan silmien erilaisiin taittovoimiin.

Harmaakaihileikkauksissa käytettävien tekomykiöiden kehittyminen tarjoaa myös kirurgisen vaihtoehdon ikänäön korjaamiseksi. Menetelmä on tosin kiistanalainen eikä FDA ole hyväksynyt sitä ikänäön hoitoon. Mukautuvien tekomykiöiden ansiosta kaihileikkauspotilaat voivat nähdä esineitä useilta eri etäisyyksiltä. Jotkut silmälääkärit asentavat näitä tekomykiöitä ikänäön korjaamiseksi henkilöille, joille ei ole harmaakaihia. Tätä varten omat mykiöt on ensin poistettava, kuten normaalissa harmaakaihileikkauksessakin tehdään.

Tässä yhteydessä on kuitenkin muistettava kaksi asiaa. Ensinnäkään sairausvakuutus ei korvaa sitä, ellei harmaakaihidiagnoosia ole, ja toimenpide voi maksaa silmää kohti jopa 3 500 euroa. Toiseksi, monet silmälääkärit eivät ole halukkaita tekemään tätä toimenpidettä henkilöille, joille ei ole todettu harmaakaihia, koska siihen liittyy riskejä, ja sen pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta riittävästi.

FDA ei ole hyväksynyt myöskään säteittäistä sklerotomiaa ikänäön hoitoon, mutta sitäkin tehdään silloin tällöin. Tässä toimenpiteessä silmälääkäri tekee kovakalvoon sarjan viiltoja saadakseen mykiölle lisää tilaa, jotta se voisi muovautua iän mukana. Tämän menetelmän takana olevaa teoriaa ei ole osoitettu oikeaksi ja sen tehosta ja siihen liittyvästä turvallisuudesta on julkaistu vain niukasti tutkimustuloksia.

Copyright © 2008 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä