Kauneus & Terveys

Hormonivaje vie miehen halun

Hormonivaje vie miehen halun
Veto on poissa, ja seksi ei kiinnosta. Kärsitäänkö teilläkin testosteronivajeesta?
Kuvat Kuvapörssi Oy, Jupiterimages

Miestä ei olisi ilman testosteronia. Testosteronivaje saa olon tuntumaan väsyneeltä ja voimattomalta. Sieltä ja täältä voi kolottaa, eikä uni tule silmään. Ja ajatus seksistä… Niin mistä? Tuskin edes seisoisi.

Miehen sukuhormonin testosteronin tuotanto alkaa heiketä 30. ikävuotena. Kun naisen vaihdevuosissa hormonitasot laskevat varsin nopeasti, miehen hormonituotanto vähenee tyypillisesti hitaasti.

40 vuodesta lähtien tämän tärkeän mieshormonin määrä laskee vuosittain noin prosentin verran, mutta testosteronitaso voi laskea nopeamminkin. Miehelle voi kehittyä tila, jota kutsutaan myöhäsyntyiseksi testosteronivajeeksi.

Vaimo passitti lääkäriin 

Helsingin yliopiston urologian emeritusprofessori Sakari Rannikko kohtaa vastaanotollaan yhä enemmän miehiä, jotka ovat hakeutuvat hänen pakeilleen testosteronivajeen oireiden vuoksi – joko oma-aloitteisesti tai vaimonsa kehottamina.

– Tyypillisesti testosteronivaje on kiveksistä johtuvaa. Syy voi olla myös testosteronituotannon säätelyjärjestelmässä, kertoo urologian emeritusprofessori Rannikko.

Valtaosa testosteronista valmistuu kivesten Leydigin soluissa. Tuotantoa säätelevät aivolisäke ja väliaivoissa sijaitseva hypotalamus.

Hormonitaso siis laskee luonnostaan iän myötä, mut­ta toisinaan se voi laskea normaalia enemmän. Testo­steronivajeesta kärsivät miehet tuntevat olonsa usein aikaansaamattomiksi ja vetämättömiksi. Seksi ei kiinnosta, eikä seksuaalinen kykykään ole parhaassa terässään.

Alidiagnosoitu ja alihoidettu 

Testosteronivajeelle voivat altistaa niin perintö- ja ympäristötekijät kuin sairaudet, stressi ja esimerkiksi ylipaino.

– Testosteronivajeen taustat ovat harvoin kovin yksiselitteisiä. Hormonituotannossa kun on niin monta eri vaikuttavaa tekijää ja kohtaa.

Vajetta voivat aiheuttaa kaikki kiveksiin vaikuttavat sairaudet ja vaivat. Tällaisia ovat muun muassa piilokivekset, kivestulehdus, virtsamyrkytys, maksakirroosi ja eturauhassyövän hoito.

– Myös sydän- ja verisuonitaudeilla, diabeteksella ja metabolisella oireyhtymällä uskotaan olevan merkitystä. Joskin näiden kohdalla on aina hankala erottaa, mikä on muna ja mikä kana. Myös pitkäaikaisen ja voimakkaan stressin tiedetään vaikuttavan testosteronin eritykseen.

– Seksuaalisen halun ja kyvyn heikkeneminen liittyy varsin usein stressiin tai esimerkiksi huonoon parisuhteeseen. Kannattaa muistaa, ettei halujen katoaminen läheskään aina tarkoita juuri testosteronivajetta. Varsinkin alle 40-vuotiailla miehillä haluttomuus on yleensä stressin tai huonon parisuhteen aikaansaamaa, arvioi Rannikko 40 vuoden hoitokokemukseensa nojaten.

Testosteronivaje jää usein huomaamatta ja hoitamatta. Rannikko arvioi, että Suomessa on noin 100 000 miestä, joilla on oireinen testosteronivaje.

– Korkeintaan 10–20 prosenttia heistä saa hoitoa. Kyllä tämä on alidiagnosoitu ja alihoidettu terveys­ongelma.Yhdysvalloissa oireisen testosteronivajeen esiintyvyys on arvioitu 30–49-vuotiailla miehillä neljäksi pro­sentiksi. 50–79-vuotiaista miehistä kahdeksan prosenttia kärsii siitä.

Geelejä, tabletteja ja pistoksia 

Hormonivaje täytyy aina tutkia perinpohjaisesti, jotta ei ryhdytä lääkitsemään vajetta, jonka taustalla onkin jokin muu sairaus. Laboratoriokokein todennettua hormonivajetta hoidetaan antamalla vajeesta kärsivälle miehelle testosteronia joko geelivalmisteiden, tablettien tai pistoksien muodossa.

– Minulla on tapana määrätä potilailleni aluksi geelihoito, jotta näen hoidon vaikutuksen. Geeliä levitetään päivittäin joko vatsan alueelle tai reisien sisäpinnalle. Noin vuoden kuluttua ja tarkan seurannan jälkeen on mahdollista aloittaa pistoshoito, jos potilas on hyötynyt hoidosta. Pistoshoito annetaan noin kolmen kuukauden välein, tarvittaessa useammin, Rannikko kuvailee hoitoa.

Testosteronihoito ei ole riskitöntä, eikä sen pitkäaikaisvaikutuksia ja -riskejä tunneta kaikkien asiantuntijoiden mielestä tarpeeksi hyvin.

Se ei sovellu lainkaan esimerkiksi eturauhassyöpää sairastaville. Testosteroni on anabolinen steroidi, joka lisää luuytimessä punasolujen muodostusta. Hormoni voi aiheuttaa veritulppariskin, jos punasolujen määrä lisääntyy liikaa. Myös maksan vakavat toimintahäiriöt ja uniapnea ovat sairauksia, jolloin korvaushoitoa ei voida antaa.

Ylipainoa kannattaa välttää 

Sakari Rannikko ei usko, että omaa testosteroni­tasoaan pystyisi mitenkään piiskaamaan korkeammalle.

– Ylipainosta tosin kannattaa ensin pyrkiä eroon ja katsoa, mitä se tekee testosteronitasolle, hän neuvoo.Kun painoindeksi kipuaa yli 30:n, testosteronipitoisuus alenee keskimäärin neljä ”astetta”, eli esimerkiksi 14:stä kymmeneen nanomoolia litrassa.

Siis katse palloon eli liikunnan määrään, ruokava­lioon ja ylipäätään elämäntapoihin. Myös stressistä palautumiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Siinä auttavat parhaiten riittävä lepo ja liikunta. Lisäksi kannattaa miettiä juomistapojaan, sillä alkoholin runsas ja jatkuva käyttö laskee testosteronitasoa – runsas alkoholinkäyttö myös nostaa stressihormonien määrää.

Ja jos edelleen epäilyttää, lääkärikäynti palauttaa mielenrauhan. Lääkäri arvioi tilanteen ja määrää tarvittaessa verikokeisiin testosteronitason selvittämiseksi. Verikoe otetaan aamulla, sillä testosteronipitoisuudet ovat silloin korkeimmillaan.

Testosteroni sydämen asialla 

Menneinä vuosikymmeninä mieshormoni testosteronin ajateltiin olevan riskitekijä sydän- ja verisuonisairauksille. Oletus pohjautui muun muassa siihen, että hyvän HDL-kolesterolin määrä laskee murrosiässä testosteronitason noustessa. Lisäksi tunnettu tosiasia on se, että sydän- ja verisuonisairaudet ovat miehillä paljon yleisempiä kuin naisilla ennen naisten vaihdevuosi-ikää.

Sittemmin useampi tutkimus on osoittanut tämän oletuksen hätiköidyksi. Esimerkiksi vuonna 2007 julkaistiin Cambridgen yliopistossa tehty tutkimus, jossa matalalla testosteronipitoisuudella todennettiin selvä yhteys sydän- ja verisuoniperäisiin kuolemantapauksiin. Tutkimuksessa seurattiin yli 11 000 miehen terveydentilaa kymmenen vuoden ajan.

Samana vuonna Juuso Mäkinen väitteli lääketieteen tohtoriksi Turun yliopistossa aiheenaan miessukuhormonit ja valtimokovettumatauti. Myös Mäkisen väitöksen perusteella voidaan sanoa, että näkemys sydämelle hyvästä estrogeenista ja pahasta testosteronista on liian yksinkertainen.

Tutkimuksessa normaali testosteronipitoisuus päinvastoin suojasi ikääntyviä miehiä valtimokovettumataudilta eli ateroskleroosin kehittymiseltä. Valtimokovettumatauti on sydämestä poispäin vievien suonien eli valtimoiden sairaus. Tyypillistä on, että kolesteroli kertyy verisuonten seinämiin, jolloin taudin kehittyessä valtimo ahtautuu.

– Kaulavaltimon sisäseinämän tila oli parempi niillä miehillä, joilla oli korkeampi testosteronitaso, kertoo kardiologiaan parasta aikaa erikoistuva Mäkinen.

Tulos on mielenkiintoinen ja merkittävä, sillä estrogeenin on oletettu suojaavan naisia sepelvaltimotaudilta, jonka ateroskleroosi aiheuttaa. Ateroskleroosin aiheuttamat sairaudet ovat merkittävin yksittäinen kuolinsyy, johon miehet sairastuvat keskimäärin naisia nuorempana.

Alhainen testosteroni korreloi Mäkisen tutkimuksessa myös lisääntyvän ylipainon ja hyvän kolesterolin alentuneen pitoisuuden kanssa.

Aamuerektiot hyvä mittari 

Aamuerektiot kuuluvat miehen elämään. Jos niitä ei ole, kannattaa pysähtyä miettimään omaa oloa. Erektiot aiheutuvat siitä, että aamuyöllä ja aamulla levon jälkeen testosteronipitoisuus on verenkierros­sa korkeimmillaan. Testosteronivajeeseen liittyy moninaisia oireita, jotka voivat olla hyvin yksilöllisiä. Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos useampi näistä oireista kuulostaa tutulta:

 aamu ja yöerektioiden väheneminen- seksuaalisen halun ja kyvyn heikkeneminen- aikaansaamattomuus ja vetämättömyys- unihäiriöt- väsymys- alakuloisuus ja masentuneisuus- muistivaikeudet- lihasvoiman heikkeneminen- nivel- ja lihassäryt- painonnousu- rasvan kertyminen keskivartaloon- harmaantuminen- hikoilu ja mahdollisesti ”kuumat aallot”- sydämen tykytys.

Asiantuntija urologian emeritusprofessori Sakari Rannikko, Helsingin yliopisto

Julkaistu: 21.9.2009
Kommentoi »