Terve.fi

Hormonaalisen ehkäisyn mekanismit

Hormonaalisen ehkäisyn mekanismit
Hormonaalinen ehkäisy perustuu siihen, että hedelmöittyminen on ehkäistävissä munasarjojen tuottamilla naissukuhormoneilla, estrogeenilla ja keltarauhashormonilla. Synteettinen estrogeeni (etinyyliestradioli) ja synteettinen keltarauhashormoni (progestiini) toimivat periaatteessa samalla tavalla kuin naisen oman elimistön tuottamat vastaavat hormonit, mutta tehokkaammin.
Julkaistu: 7.11.2005

Kaikkien hormonaalisten ehkäisymenetelmien ehkäisyteho perustuu lähinnä keltarauhashormonin vaikutuksiin. Yhdistelmäehkäisyvalmisteisiin on lisätty estrogeeni ennen kaikkea aikaansaamaan ja säännöllistämään kuukautisia, mutta on sillä oma osuutensa myös ehkäisytehoon.

Hormonaaliset mekanismit ilman hormonaalista ehkäisyä

Sukukypsällä naisella aivolisäkehormonit (LH ja FSH) ylläpitävät munasarjojen toimintaa ja saavat aikaan naissukuhormonien (estrogeenin ja keltarauhashormonin) erityksen munasarjoista. Aivolisäkkeen etulohkon erittämä hormoni prolaktiini käynnistää ja ylläpitää maidoneritystä.

Hormonaaliset mekanismit yhdistelmäehkäisyvalmisteita käytettäessä

Estrogeenia ja keltarauhashormonia sisältäviä yhdistelmäehkäisyvalmisteita ovat:

  • Yhdistelmäehkäisytabletti (suun kautta nautittava, päivittäin 3 viikon ajan, jonka jälkeen pidetään viikon tauko tai tauon sijasta otetaan lumetabletti 7 päivän ajan, tai yhden valmisteen kohdalla tabletti päivittäin 24 päivän ajan ja lumetabletti 4 päivän ajan)
  • Ehkäisyrengas (emättimeen itse laitettava, kolmeksi viikoksi kerrallaan, jonka jälkeen se poistetaan ja pidetään viikon tauko)
  • Ehkäisylaastari (iholle itse kiinnitettävä, viikoksi kerrallaan, vaihdetaan uuteen laastarin seuraavalla viikolla ja myös sitä seuraavana, minkä jälkeen pidetään viikon tauko)

Yhdistelmäehkäisyvalmisteiden ehkäisyteho perustuu ennen kaikkea ovulaation estymiseen. Tämä on pääasiallisesti keltarauhashormonin vaikutusta, joskin etinyyliestradiolillakin on osuutensa asiassa. Etinyyliestradioli on kuitenkin alun perin lisätty pillereihin säännöllistämään kuukautisia eli huolehtimaan kierron kontrollista. Valmisteet estävät munarakkulan kypsymisen ja munasolun irtoamisen. Lisäksi keltarauhashormoni muuttaa kohdunkaulan liman siittiöitä huonosti läpäiseväksi, jollainen se on normaalin kuukautiskierron loppupuolella. Hormonien vaikutuksesta myös kohdun onteloa verhoava limakalvo eli endometrium ohenee. Vaikutuksen voimakkuus riippuu valmisteen sisältämän keltarauhashormonin ja etinyyliestradiolin määristä, niiden keskinäisistä suhteista sekä hormonien antotavoista (vaikutusreiteistä), mistä johtuen toiset valmisteet niukentavat kuukautisvuotoja tehokkaammin kuin toiset.

Yhdistelmäehkäisyvalmisteita käytettäessä aivolisäkehormonit (LH, FSH) eivät vaikuta. Naissukuhormonit (estrogeeni ja keltarauhashormoni) tulevat vereen synteettisessä muodossa yhdistelmäehkäisyvalmisteesta. Nämä synteettiset naissukuhormonit viestittävät aivoihin sukuhormonien määrän olevan riittävä, jolloin aivolisäkehormonien ja tätä kautta munasarjojen oma naissukuhormonituotanto ei käynnisty. Yhdistelmäehkäisyvalmisteet myös ehkäisevät prolaktiinin erityksen, joten normaalia imettävän naisen maidontuotantoa ei ole.

Hormonaaliset mekanismit käytettäessä ehkäisyssä keltarauhashormonivalmisteita

Keltarauhashormonia sisältäviä ehkäisyvalmisteita ovat:

  • Tabletit eli minipillerit (suun kautta nautittavia, päivittäin ilman taukoja)
  • Ehkäisyimplantaatti (ihon alle lääkärin toimesta asetettava ja poistettava, vaikuttaa 3-5 vuotta, valmisteesta riippuen)
  • Hormonikierukka (kohdun sisään lääkärin toimesta asetettava ja poistettava, vaikuttaa 5 vuotta)
  • Ehkäisyruiske (ruiskeena lihakseen terveydenhoitajan toimesta, vaikuttaa 3 kk)

Kaikkia keltarauhashormonivalmisteita käytettäessä kohdunkaulan lima muuttuu siittiöitä läpäisemättömäksi. Lisäksi osalla menetelmistä (yhdellä progestiinitablettivalmisteella, ehkäisyimplantaatilla ja ehkäisyruiskeella) myös ovulaatio estyy tehokkaasti. Näitä keltarauhashormonivalmisteita käytettäessä aivolisäkehormonit (LH ja FSH) eivät vaikuta. Keltarauhashormoni tulee vereen synteettisessä muodossa ehkäisyvalmisteesta. Prolaktiinia erittyy normaalisti, joten maidoneritys on normaalia.

Hormonaalisten ehkäisyvalmisteiden imeytymisestä

Tablettimuotoiset ehkäisyvalmisteet jaetaan kahteen pääryhmään:

  • keltarauhashormonia ja estrogeeniä sisältävät yhdistelmäehkäisytabletit ja
  • pelkkää keltarauhashormonia sisältävät ns. minipillerit.

Kaikista ehkäisytableteista hormonit imeytyvät verenkiertoon ohutsuolen yläosassa. Veren hormonipitoisuus vaihtelee tablettien ottamisajankohdan mukaan. Osa hormoneista poistuu elimistöstä päätymättä verenkiertoon.

Ehkäisyrenkaasta vapautuu hormoneja verenkiertoon tasaisesti pieni määrä emättimen limakalvon läpi ja ehkäisylaastarista ihon läpi. Ehkäisyrenkaan ja -laastarin aikaansaamat hormonipitoisuudet elimistössä ovat tasaisempia kuin tableteilla. Muuten niiden hormonit vaikuttavat elimistössä samalla tavalla kuin yhdistelmäehkäisytabletit.

Hormonikierukka, ehkäisyimplantaatti ja ehkäisyruiske ovat pelkästään keltarauhashormonia sisältäviä hormonaalisia ehkäisymenetelmiä. Hormonikierukasta hormonia imeytyy verenkiertoon kohdusta, mutta sen raskaudenehkäisyteho perustuu ennen kaikkea paikallisvaikutuksiin kohdussa. Ehkäisyimplantaatista hormoni erittyy verenkiertoon ihonalaisesta kudoksesta ja ehkäisyruiskeen hormoni lihaksesta. Ehkäisyimplantaatin ja -ruiskeen ehkäisyteho perustuu ennen kaikkea ovulaation estoon. Kaikkien pelkkää keltarauhashormonia sisältävien menetelmien käyttöön liittyy kuukautisvuotojen epäsäännöllisyyttä.

Hormonaalisilla ehkäisymenetelmillä on ehkäisytehonsa lisäksi lukuisia muita myönteisiä terveysvaikutuksia. Niitä voidaankin käyttää myös muihin tarkoituksiin kuin ehkäisyyn, esim. yhdistelmäehkäisyvalmisteita kuukautiskipuihin ja hormonikierukkaa runsaiden kuukautisten hoitoon. Lue lisää yhdistelmäehkäisyvalmisteiden eduista

Hormonaalisen ehkäisyn seuranta

Nuorelle naiselle voidaan hyvin aloittaa ehkäisy ilman varsinaista gynekologista tutkimusta. Sitten kun yhdynnät ovat alkaneet, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle tarkastusta ja papa-näytettä varten.

Tarvittavien gynekologisten tutkimusten tiheys vaihtelee. Yleensä tutkimusväli on 1-3 vuotta. Mikäli naisella on jotain ehkäisystä johtuvia oireita tai haittavaikutuksia tai on epäily sukuelinten alueen tulehduksesta, kannattaa vastaanotolle hakeutua viivyttelemättä.

Kommentoi »