Terve.fi

Helikobakteeri

Helikobakteeri
Helikobakteeri viihtyy mahalaukussa limakalvolla. Helibakteeritartunta aiheuttaa kroonisen mahalaukun limakalvon tulehduksen (gastriitti, katarri). Lue lisää helikobakteerista.
Teksti

Julkaistu 26.8.2009

Helikobakteeri (Helicobacter pylori) on mahalaukun limakalvolla, happamissa olosuhteissa viihtyvä sauvabakteeri, jonka esiintyminen vähenee teollistuneissa maissa. Suomessa sen kokonaisesiintyvyys vuosina 1915 – 35 syntyneillä on 70 – 50 % ja vuosina 1955 – 75 syntyneillä 35 -15 %. Vähenemisen syynä pidetään paranevia hygieniaoloja. Saadessaan tartunnan (lähes aina lapsuudessa ennen 10. ikävuotta vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan) ihmiselle kehittyy krooninen mahalaukun limakalvon tulehdus eli gastriitti eli katarri. Helikobakteerin spontaani paranemistaipumus on vain 0,5 – 2 % vuodessa, joten häätöhoitoon tarvitaan lääkitys.

Helikobakteeri voidaan osoittaa eri menetelmillä, kuten mm. mittaamalla vasta-aineita verinäytteestä, käyttämällä uloshengitysilman mittausta (ns. ureaasitesti), määrittämällä helikobakteerin rakenteita (antigeeniä) ulosteesta tai osoittaa tähystyksen yhteydessä otettavista koepaloista. Hengitys- ja ulostetestiä käytetään eniten helikobakteerin seulontatesteinä.

Helikobakteerin osuudesta närästyksen synnyssä on kiistelty jo pitkään. Koko mahalaukun alueella ilmentyvä krooninen helikobakteerikatarri vähentää suolahapon eritystä, joten sen on ajateltu suojaavan refluksitaudilta. On olemassa tutkimustuloksia siitä kuinka helikobakteerin häätäminen mahalaukusta parantaa närästyksen, mutta on olemassa myös päinvastaista näyttöä. Hoitovasteen refluksitaudissa happopumpun salpaajalääkkeille on todettu olevan parempi helikobakteeripositiivisilla potilailla kuin helikobakteerinegatiivisilla.

Se tiedetään varmasti, että helikobakteeri aiheuttaa itsenäisen maha- ja pohjukaissuolihaavataudin sekä mahasyövän kehittymisen riskin pitkällä aikavälillä. Niinpä helikobakteeri häädetään nykyisin lähes poikkeuksetta kun se löydetään ylävatsaoireiselta potilaalta. Häätöhoitona käytetään nykyään yleisimmin kahden antibiootin ja happosalpaajan yhdistelmää viikon ajan. Hoitotulos kontrolloidaan aikaisintaan neljän viikon kuluttua hoidon päättymisen jälkeen sillä häätöhoitoon käytetyt lääkkeet voivat vaikuttaa kontrollitestin tulokseen virheellisesti. Oireettomia potilaita ei tule seuloa tai hoitaa helikobakteerin suhteen, poikkeuksena ovat mahasyöpäpotilaiden ensimmäisen asteen sukulaiset.

Häätöhoitoyhdistelmämahdollisuudet

(kaikki lääkkeet kahdesti päivässä viikon ajan)

  • Happopumpunsalpaaja + amoksisilliini + klaritromysiini
  • Happopumpunsalpaaja + metronidatsoli + klaritromysiini
  • Happopumpunsalpaaja + metronidatsoli + klaritromysiini
  • Ranitidiinivismuuttisitraatti + amoksisilliini + klaritromysiini
  • Ranitidiinivismuuttisitraatti + metronidatsoli + klaritromysiini
  • Ranitidiinivismuuttisitraatti + tetrasykliini + klaritromysiini
  • Ranitidiinivismuuttisitraatti + tetrasykliini + metronidatsoli               
Kommentoi »