Terve.fi

Haimatulehduksen hoito

Haimatulehduksen hoito
Haimatulehduksen hoitona käytetään kipulääkitystä, suonensisäistä nesteytystä, alkoholin käytön lopettamista riippuen haimatulehduksen vakavuudesta.
Julkaistu: 15.4.2018

Akuutti pankreatiitti: Lievää haimatulehdusta hoidetaan suonensisäisellä nesteytyksellä (minimissään 4-5 l/vrk) ja kipulääkityksellä. Haimatulehduspotilas kärsii aina nestehukasta ja riittävän nesteytyksen varmistaminen on tärkeää. Nesteytykseen soveltuvat hyvin kirkkaat sokeri-suolaliuokset.

Lieväkin haimatulehdus kuuluu huolelliseen sairaalaseurantaan, sillä komplikaatioiden vaara on aina olemassa. Laboratorioseurantaan kuuluvat CRP, glukoosi, PVKT, Ca, Na ja K päivittäin. Mikäli tauti etenee vaikeaan nekrotisoivaan (kuoliota aiheuttavaan) muotoon, vaatii potilaan tila useimmiten tehohoitoa, koska monielinvaurion riski on tällöin olemassa. Nekrotisoivan pankreatiitin hoidossa alkuvaiheen aggressiivinen nestehoito (jopa 6-8 l/vrk) sekä sydän-, verenkierto- ja hengityselimistön funktion ylläpito ovat keskeisiä tehohoito-olosuhteissa. Joskus haimanekroosin hoidossa turvaudutaan kirurgisiin toimenpiteisiin ja pääasiallinen leikkausindikaatio on haimanekroosin infektoituminen.

Sappikivitauti aiheuttaa haimatulehdusta tukkimalla haimatiehyen, jolloin haiman tuottamat entsyymit eivät pääse laskemaan suolistoon vaan jäävät haiman sisään tuhoamaan haimakudosta. Sappikivitaudin aiheuttaman haimatulehduksen hoitona on pikainen sappikivien poisto. Nykyisin sappikivien poisto tapahtuu useimmiten ruokatorven kautta suoritettavalla tähystystekniikalla (ERCP).

Krooninen pankreatiitti: Kroonisen haimatulehduksen hoitoon kuuluu alkoholin käytön lopettaminen välittömästi ja kokonaan. Koska krooninen haimatulehdus usein tuhoaa haimakudoksen insuliinia tuottavat solut, kuuluu taudin hoitoon myös diabeteksen eli sokeritaudin lääkehoito. Potilaalle joudutaan tällöin antamaan insuliinipistoshoitoa korvaamaan elimistön omaa insuliinin tuotannon puutetta. Insuliinimäärien tulee olla kuitenkin pieniä usein ilmenevien hypoglykeemisten kohtausten vuoksi.

Rasvaripulin ja mahakipujen hoitoon suositellaan pieniä aterioita, niukkarasvaista ruokaa ja vähän kuitua. Kipua hoidetaan asianmukaisella kipulääkityksellä.

Kroonisessa haimatulehduksessakin voidaan joskus joutua turvautumaan leikkaushoitoon tai tähystystoimenpiteisiin. Käytettäviä hoitomuotoja ovat esimerkiksi stenttaus, jossa haimatiehyeseen asetetaan tiehyttä auki pitävä putki, pallolaajennus, jossa tiehyttä laajennetaan paineistetun tiehyeen viedyn pallon avulla, tai dreneeraus, jolloin haimansisäisiä märkäkertymiä tyhjennetään laajennettujen tiehyeiden kautta. Tällaisia toimenpiteitä vaativia tapauksia ovat esimerkiksi usein toistuvat vaikeat kipukohtaukset, tiehyttukkeumat, -ahtaumat ja mahdollisesti infektoituneet haiman sisäiset nestepesäkkeet (pseudokystat).

Lähteet:

Martti Färkkilä, Markku Heikkinen, Helena Isoniemi, Pauli Puolakkainen (toim.), Akuutin haimatulehduksen epidemiologia ja etiologia, Gastroenterologia ja hepatologia, Kustannus Oy Duodecim 2018.

Akuutti haimatulehdus, Lääkärin käsikirja, Kustannus Oy Duodecim, 2016.

Krooninen haimatulehdus, Lääkärin käsikirja, Kustannus Oy Duodecim, 2016.

Kommentoi »