Kouvolalainen Anja Salmi on sairastanut kolme veritulppaa. Sairaudesta huolimatta hän on hoitanut kymmeniä sijaislapsia. Anja kertoo sairaudestaan ja elämästään näin:

”Voisin sanoa, että tiedän kaiken veritulpista ja jalkojen verenkiertohäiriöistä. Minulla on ollut elämäni aikana kolme vakavaa veritulppaa ja useita pinnallisia laskimotukoksia eli oikeastaan tulehduksia. 

Ensimmäiset suonikohjut ilmestyivät jalkoihini jo alle 30-vuotiaana. Tummat muhkurat järkyttivät, koska halusin käyttää muodissa olevia lyhyitä hamosia. Menin suonikohjuleikkaukseen pian. Se oli kuitenkin lyhyt apu. Kohjut tulivat takaisin nopeasti.

Ensimmäinen veritulppa jalassa todettiin, kun olin kolmekymppinen. Työskentelin silloin kampaajana ja kosmetologina eli seisoin paljon. Olin tekemässä kotiaskareita, kun pohjetta alkoi jomottaa, kiristää ja pakottaa. Jalkani turposi valtavaksi.

Tulppa ei onneksi ehtinyt keuhkoihin, koska tunnistin oireet ja hain lääkkeet. Isälläni oli useampi veritulppa aikuisena.”

”Veritulppa meni jalasta keuhkoihin, hoidin ensin lapset”

”Kului vuosia, ja sitten sama kipu iski keskellä yötä. En ottanut sitä tosissani, koska olin niin uppoutunut arjen pyörittämiseen ja lasten hoitamiseen. Hoidin lasten tavanomaiset aamutoimet, ja vasta sen jälkeen lähdin sairaalaan.

Yöllä alkanut kipu jalassa katosi hetkeksi, mutta tuli takaisin hengenahdistuksena ja rintakipuna. Tulppa oli jalasta edennyt keuhkoihin, mutta jotenkin kummasti mennyt ohi itsekseen.

Kolmas tulppa todettiin, kun olin menossa leikkauttamaan rinnassa olevaa pattia. Lääkärit halusivat tarkistaa, että jalkani ovat kunnossa. Jalassa oli taas veritulppa, vaikka minulla ei ollut mitään oireita.”

”Geenivirhe löytyy, maksoin itse”

”Sain tarpeekseni, joten maksoin itselleni verenhyytymistutkimukset. Sain tietää, että minulla on mutaatio, jonka takia vereni hyytyy kolme kertaa nopeammin kuin tavallisesti.

Siskoltani löytyi sama geenivirhe, mutta onneksi omilta lapsiltani ei.

Veritulpat ovat aina yllättäneet minut. Ehkä siksi, etten ole koskaan juurikaan tarkkaillut omaa terveyttäni. Olen keskittynyt omien ja sijoitettujen lasten hoitamiseen sekä eläimiin.

Olen ehtinyt elämässäni tekemään monenlaista. En ole paikallaan istuvaa tyyppiä. Minulla on kolme lasta, joista ensimmäisen sain 19-vuotiaana. Olen tehnyt töitä vuosien varrella sairaanhoitajana, kosmetologina, perhepäivähoitajana, talonmiehenä ja reikihoitajanakin. Pisimpään olen kuitenkin ollut hevosalan yrittäjä ja sijaisäiti.

Olen ollut sijaisäiti monelle kymmenelle lapselle 40 vuoden aikana.”

Pieniä patteja jalan pinnalla

”Joskus 40-vuotiaana minulle alkoi tulla myös pinnallisia laskimotukoksia sääriluun ja jalkapöydän päälle. Iholle nousi punertavia patteja, jotka näyttivät siltä kuin suoni olisi ratkennut. Joskus ne olivat kämmenenkin kokoisia. Niitä tuli noin kerran vuodessa. Lääkäri sanoi, että ne häipyvät itsestään parissa viikossa, joten älä huoli.

Niin ei kuitenkaan käynyt viimeisellä kerralla. Yhtenä päivänä jalassani oli rivissä viisi pinnallista suonitulehdusta. Aloitin jatkuvan verenohennuslääkityksen. Nyt Marevan-lääkitys on elinikäinen kumppanini. Ruokavalion ja haavojen kanssa pitää olla tarkkana.

Luulen, että perinnöllinen veren hyytymisalttius on aiheuttanut veritulppani.

On totta, että itsestä huolehtiminen on ollut minulle toissijaista. Ylipainoa on kylläkin on kertynyt, mutta terveellistä kotiruokaa syömällä. Selkävika estää reippaan liikunnan.

Ensimmäisten veritulppien aikaan en kuitenkaan ollut ylipainoinen. En ole koskaan tupakoinut enkä käyttänyt paljon alkoholiakaan.”

”En käytä tukisukkia”

”Nykyisin minulla on liikaakin aikaa miettiä terveyttäni. Jos jotain paikkaa kolottaa tai sydän lyö oudosti eri tavalla, pelkään, että taasko veressäni on taas jotain häikkää.

En ole silti antanut veritulppien estää elämää. Olen lentänyt Kiinaa ja Thaimaata myöten maailmalla. Tukisukkia vihaan, koska ne ahdistavat minua ja pelkään niiden jopa aiheuttavan uusia hyytymiä.

Viihdyn paremmin löysissä vaatteissa ja villasukissa tai paljain jaloin. Kun kuljen lastenlasteni kanssa kaupungilla tai olen seuraamassa urheilukilpailuja, katson nuorten naisten ja miesten jalkoja. Monella on paksut ja muhkuraiset suonet. Toivon, että he menisivät tutkimuksiin ja leikkauttamaan ne. Ne voi hoitaa myös vaahtoruiskutuksella.

Veritulppariskin tutkiminenkin on helpompaa kuin silloin, kun minä sain ensimmäiset oireeni. Toivon, että nuoretkin ihmiset ottaisivat selvää veritulppariskistään.”

Anja Salmi kertoi veritulpistaan alun perin Kauneus ja Terveys -lehdessä 13/2013.