Kauneus ja Terveys

Geenit vaikuttavat, miten reagoit ravintoon

Geenit vaikuttavat, miten reagoit ravintoon
Geenit määräävät suuren osan ihmiskehon rakenteesta ja toiminnoista. Emme kuitenkaan ole täysin niiden talutusnuorassa, sillä vastavuoroisesti elämäntavat ja ympäristötekijät vaikuttavat geenien toimintaan.
Julkaistu: 16.2.2014
Ravitsemuksen ja geenien välisistä vuorovaikutuksista saadaan tänä päivänä yhä enemmän tutkimustietoa. Alue on kiehtova, koska uuden tiedon avulla voimme yhä paremmin ymmärtää, miksi olemme sitä mitä syömme.
Geeniperimä vaikuttaa siihen, miten elimistö reagoi syötyyn ruokaan. Eri geenitaustan omaavat ihmiset käsittelevät ravintoa eri tavalla ja reagoivat ravintotekijöihin ja muihin lukemattomiin kemiallisiin yhdisteisiin omalla yksilöllisellä tavalla.  

Perimä ohjaa ruokavalintoja

Ruokamieltymyksiä opitaan ajan kuluessa. Jo äidinmaito totuttaa lasta paikallisiin ruokamakuihin. Myös perimä vaikuttaa siihen, millaisista mauista pidämme. Perimä luo pohjan suhtautumiselle erilaisiin makuihin, mutta vasta yhdessä ympäristön kanssa syntyy mieltymys tiettyihin elintarvikkeisiin.
Makean ja suolaisen maku miellyttävät kaikkia ihmisiä. Geenitutkijat ovat jopa paikantaneet makean mieltymystä kromosomiin 16. Sen sijaan ominaisuuden voimakkuudessa on huomattavia eroja. Jotkut haluavat syödä ja juoda makeaa aina kun siihen on tilaisuus, toisille makea on lähes yhdentekevää. Tämä selittää sen, miksi kaveri ohittaa suklaajäätelön olankohautuksella, kun taas toinen syö koko paketin kerralla. Makeanhimon voimakkuus siis periytyy, mutta mieltymys suolaiseen makuun ei.

Kokeiletko uusia makuja mielelläsi?

Perimä selittää myös osittain sitä, että uusia, tuntemattomia ruokia kokeillaan ja syödään vastahakoisesti.
Uusien ruokien pelko voi salakavalasti heikentää ruokavalion ravitsemuksellista laatua. Käytännössä tämä voi johtaa yksipuoliseen ruoanvalintaan ja erityisesti vähäiseen kasvisten käyttöön.
Tilanne on hyvä huomata ja tietoisesti tuoda tarjolle monenlaisia makuja, jotta ruokaennakkoluulot lievenevät. Tavoitteena on, että ruoasta nautitaan enemmän ja se on ravitsevampaa.  

Geenit kansantautien takana 

Ruokavalio pitkän ajan kuluessa geenien ohjaamina säätelee elimistön aineenvaihduntaa, fysiologisia toimintoja, ja siten terveydentilaa ja sairastumisriskiä. Seuraamukset voivat periytyä jälkeläisille.
Jotkin sairaudet, kuten sydän- ja verisuonitaudit ja tyypin 2 diabetes, pääsevät kehittymään, kun tietynlainen ruokavalio ”on päällä” pitkän aikaa. Edellä mainittujen sairauksien kohdalla on todettu, että elämäntavat selittävät puolet riskeistä ja toisen puolen selittää perimä.
Tällä selittyy se, että naapurin kolesteroli ei nouse, vaikka hän syö voita. Geeneillä on ”sormensa pelissä” esimerkiksi siten, että kolesterolin imeytyminen naapurin suolistosta takaisin verenkiertoon on hyvin vähäistä.
Lisäksi tiedetään, että kaikki eivät hyödy suolarajoituksesta verenpainetaudin ainoana hoitona. Jo nyt tunnetaan geenejä, jotka vaikuttavat siihen, miten voimakkaasti verenpaine reagoi suolan vähentämiselle.
Tulevaisuudessa tieto geeniperimästä täsmentää hoitomenetelmiä. Uusi tieto antaa mahdollisuuden räätälöidä yksilölliset ohjeet, jotka motivoivat tehokkaammin kuin yleiset suositukset. On kuitenkin ensin opittava tunnistamaan ne henkilöt, jotka ovat herkkiä ruokavaliomuutokselle. Tätä ei vielä pystytä geenitutkimuksin määrittämään.
Geeneistä huolimatta tosiasia on, että kaikki hyötyvät yleisestä, ravitsemussuositusten mukaisesta ruoanvalinnasta. Ei-ruokavalioherkillä paras tulos saavutetaan ruokavalion ja lääkehoidon yhdistämisellä. Kaiken kaikkiaan täsmähoito elämäntapamuutoksineen pienentäisi myös yhteiskunnan hoitoa ja lääkekustannuksia.

Geenitestejä myydään jo

Esimerkiksi internetissä myydään geenitestejä. Yhdysvalloissa ja Britanniassa se on menestyvää liiketoimintaa. Ajatuksena on, että perinnöllisten terveysriskien ollessa tiedossa, niitä osattaisiin pienentää elämäntapamuutoksilla.
Nykytietämys geenien ja ravinnon välisistä vuorovaikutuksista on vielä vähäistä ja alkeellista. Sairauksien riskejä ei voida ennustaa geenitestien perusteella – ainakaan vielä. Yksilöllisen riskin arviointi on ylivoimainen tehtävä, koska geenitesteillä saadaan vain yleisluontoisia tuloksia ja johtopäätöksetkin voivat viedä harhaan. Maallikoiden ajatuksissa korostuu helposti yksi geeni ja on luontevaa nähdä sen rooli. Tosiasiassa ”keitoksessa” on mukana jopa tuhansia geenejä, joukossa myös suojaavia geenejä. Siksi tulkintaan tarvitaan asiantuntijoita, jotta vältytään haitallisilta johtopäätöksiltä. 
Ravinto- ja perintötekijöiden vuorovaikutukset siirtävät ajatuksia uusille urille. Tämän päivän tietämyksen mukaan geenit voi virittää parhaiten hyvään kuntoon juuri päivitetyillä ravitsemussuositusten mukaisella ruoanvalinnalla ja itselle mieluisalla liikunnalla. 
Kirjoittaja on laillistettu ravitsemusterapeutti.
Lue myös:
Kommentoi »