Fibromyalgian salat alkavat avautua
Fibromyalgia (FM) on oireyhtymä, jossa tavallisimpina oireina ovat yli kolme kuukautta jatkuneet, laaja-alaiset tuki- ja liikuntaelimistön kivut, uupuneisuus ja unihäiriöt.
Oireyhtymässä tavanomaiset laboratorio-, röntgen- ja hermoratatutkimustulokset ovat yleensä normaalit. Uusilla, vielä vasta tutkimuskäytössä olevien aivokuvantamisen keinoilla kipuradaston toiminnan poikkeavuudet ovat nähtävissä.
Tulevaisuudessa fibromyalgia tullaan todennäköisesti luokittelemaan hermoperäiseksi kiputilaksi.
Oireiden kirjo on laaja
FM:n perussyynä näyttäisi olevan keskushermoston herkistyminen ärsykkeille sekä kipua normaalisti hillitsevien, aivoista selkäytimeen laskevien kipuratojen toimintahäiriö. Unen rakenne on muuttunut.
FM-oireista kärsii 2–4 prosenttia väestöstä. Oireyhtymä on naisilla tavallisempi ja sen esiintyvyys lisääntyy iän myötä. Noin 20 prosentilla tapaturma tai sairaus voi laukaista oireet.
Oireyhtymään liittyy tyypillisesti symmetrinen, sekä ylä- että alavartalolla ja/tai rangassa tuntuva pitkäaikainen kipu. Muita oireita ovat uupuneisuus ja lihasjäykkyys sekä unen rikkonaisuus ja lepoa antamattomuus. Toimintakyky on usein heikentynyt.
Fibromyalgiaan voi liittyä suolen toimintahäiriöitä, tiheävirtsaisuutta tai rytmihäiriötuntemuksia. Raajoissa voi olla puutumisen tai turvottelun tunnetta sekä jaloissa levottomuutta. Oireina voi olla myös keskittymisvaikeuksia, muistiongelmia ja uuden oppimisen vaikeutta. Mukana voi olla ahdistusta, masennusta tai alavireisyyttä. Psyykkinen tai fyysinen stressi sekä säämuutokset ja sauna voivat lisätä oireita.
Fibromyalgian diagnoosi perustuu lääkärin tekemän oirehaastatteluun ja potilaan tuki- ja liikuntaelimistön tutkimiseen. Ns. FM-pisteistä vähintään 11/18 pisteen aristus pidetään oireyhtymään viittaavana.
Lääkehoito tukee muita hoitoja
Fibromyalgian hoidossa käytetään sekä lääkkeettömiä että lääkehoitoja. Hoitojen teho saattaa olla rajallinen ja sopivimman löytyminen saattaa viedä aikaa. Hyvä hoitosuhde on oleellinen.
Liikunnan on todettu vähentävän kipua ja lihasjännityksiä sekä parantavan lihasvoimaa. Usein kannattaa aloittaa kestävyysliikunnalla, kuten kävelyllä, pyöräilyllä tai uinnilla. Osa hyötyy syketasoa selvästi nostavasta liikunnasta, kuten saliharjoittelusta ja aerobicista 2–3 kertaa viikossa.
Kestävyys- ja vesiliikunta parantavat kestävyyskuntoa, kohentavat yleistä hyvinvointia ja saattavat vähentää kipupisteiden määrää ja arkuutta. Liikunta voi vähentää myös väsymystä ja jäykkyyden tunnetta sekä ahdistuneisuutta.
Lihasvoimaharjoittelu on myös suositeltavaa. FM:ssa lihasvoimat saattavat olla alkuun heikot mutta lihakset reagoivat harjoitteluun normaalisti eli lihasvoima paranee. Harjoittelu voi vähentää myös kipua, kipupisteiden määrää sekä kohentaa toimintakykyä ja yleistä hyvinvointia.
Osa fibromyalgiapotilaista hyötyy käyttäytymisterapiasta, osa akupunktiosta. Unen häiriötekijät minimoidaan, esim. kofeiinia, alkoholia sekä stressiä kannattaa välttää ja muuttaa nukkumistila häiriöttömäksi. Laitoskuntoutus voi kohentaa toimintakykyä ja tuki- ja liikuntaelimistön kuntoa
Lääkehoidossa kipukynnyslääke amitriptyliini korjaa usein sekä unihäiriöitä että lievittää kipuoireita. Särkylääkkeet ja lihasrelaksantit eivät yleensä auta. Parasetamolista voi olla apua. Uusista lääkkeistä pregabaliinilla, duloksetiinilla ja milnasipraanilla on saatu apua jopa 60 %:lla fibromyalgiapotilaista.
Faktaa fibromyalgiasta
- Fibromyalgian perusongelma on kivunviestintäjärjestelmän herkistyminen. Tällöin aivot tulkitsevat kivuliaiksi sellaisia sisäisiä ja ulkoisia ärsykkeitä jotka eivät yleensä ylitä kipukynnystä.
- Diagnoosi perustuu oireisiin ja tuki- ja liikuntaelimistön tutkimiseen.
- Hoidossa nousujohteinen liikunta eri muodoissaan kroppaa kuunnellen on tärkein keino kivunviestintäjärjestelmän eheyttämiseksi.
- Lääkehoidon yhdistäminen muihin hoitokeinoihin voi helpottaa kuntoutumista.
- Venyttely ja rentoutuminen edistävät palautumista. Hyvä suhde on esim 30min liikuntaa:15 min palauttavaa.
