Hoidon onnistuminen vaatii moniammatillista yhteistyötä sekä omaisten huomioimista.
Dementialla tarkoitetaan älyllisen suorituskyvyn alenemista. Muistihäiriö on toinen yleisesti käytetty samaa tautiluokkaa kuvaava sana. Lähimuistin heikkeneminen on usein hallitseva ja ensimmäisenä havaittava piirre. Dementiasta kärsii tällä hetkellä yli 70 000 suomalaista ja määrä lisääntyy varsin voimakkaasti ikääntyneiden määrän kasvaessa. Dementiapotilaan hoito on erittäin haastavaa. Lääketieteellisen hoidon, diagnostiikan ja lääkityksen lisäksi tarvitaan toimintakykyä ylläpitävää kuntoutusta sekä selviytymistä helpottavia tukipalveluita.
Mikä dementiaa aiheuttaa?
Yleisin dementiaa aiheuttava sairaus on Alzheimerin tauti, joka on etenevä keskushermostoa rappeuttava tauti. Taudin yleisyys kasvaa iän myötä. Seuraavaksi yleisin kokonaisuus on aivojen pienten verisuonien tukkeutumisen aiheuttamat infarktit; puhutaan multi-infarkti dementiasta. Sairauden riskitekijät ovat samat kuin muissakin sydän- ja verisuonisairauksissa. Useat muutkin sairaudet aiheuttavat dementiaa, mutta niiden suhteellinen osuus on selvästi pienempi.
Vain noin 10 prosenttia kaikista todetuista dementiapotilaista on parannettavissa. Alzheimerin taudin etenemistä voidaan hidastaa lääkehoidolla ja helpottaa siihen usein liittyviä käytöshäiriöitä. Multi-infarkti dementiaa voidaan ennaltaehkäistä elintapamuutoksilla ja riskitekijöiden, kuten verenpaineen hyvällä hoidolla. Valitettavasti jo syntyneitä muutoksia ei voida enää korjata. Dementoivien sairauksien lääkehoito on kehittynyt nopeasti ja ala on kiihkeän tutkimuksen kohteena. Tästä huolimatta muistihäiriöt ovat edelleen eteneviä sairauksia, jotka väistämättä aiheuttavat toimintakyvyn alenemisen ja kasvavan hoivan tarpeen.
Myös omaiset tarvitsevat tukea
Muistihäiriöihin liittyy usein potilaan luonteen ja käyttäytymisen muuttuminen. Läheisille on erittäin raskasta seurata omaisensa muuttumista usein epäluuloiseksi ja aggressiiviseksikin. Oma aviopuoliso ja lapset ovat vieraita, koti tuntuu vankilalta. On hyvin ymmärrettävää, että hoitoon osallistuvien voimat ja ymmärrys joutuvat koetukselle. Valitettavan usein apua lähdetään hakemaan vasta siinä vaiheessa, kun täydellinen uupumus on jo tosiasia.
Muistihäiriön varhainen havaitseminen muodostaa kulmakiven onnistuneelle hoidolle. Pelkkä dementia ei riitä diagnoosiksi, vaan aiheuttava sairaus on saatava selville. Samanaikaisesti tutkimusten edetessä tulisi huomioida omaiset. Tarvitaan tietoa sairaudesta ja sen ennusteesta. Läheisten tuskaa vähenee huomattavasti, kun erilaiset ongelmatilanteet on jo ennakolta käyty läpi. Puolison vieraantuminen on helpompi kestää, kun tietää sen johtuvan sairaudesta. Taudin edetessä läheisten voimavarat eivät useinkaan enää riitä; tarvitaan apua kotiin, lomajaksoja ja lopulta usein laitoshoitoa. Hyvä hoitosuunnitelma ottaa huomioon myös läheisten jaksamisen.
Dementiasta kärsivien määrän lisääntyminen tulee kuormittamaan sosiaali- ja terveyspalveluita yhä enemmän. Tutkimusten ja hoidon aloittamisen viivästyminen aiheuttaa ongelmien kasaantumista ja täysin hallitsemattoman kokonaisuuden. Panostamalla hoitoketjun alkuun sekä toimenpiteisiin, joilla läheisten jaksamista ylläpidetään, meillä on toivoa antaa kaikille hyvä hoito ja hyvä elämä.
