Voi hyvin

Homeopatia avasi Ritvalle oven pimeydestä valoon

2

Ritva Lauraéus on yhtä innoissaan homeopatiasta kuin 30 vuotta sitten, jolloin hän aloitti vastaanottonsa. Lähes kaikki oireet kehittyvät ihmisen mielestä ja tunnepuolelta, hän sanoo.
Kuvat Petri Mulari

Tämä se on! Ritva Lauraéus koki huikean ahaa-elämyksen luentosalissa vuonna 1985. Hän osallistui saksalaisen homeopaatti Kai Krögerin pitämälle viikonloppukurssille Helsingissä.

– Kurssi muutti käsitykseni terveydestä ja sairaudesta, ihmisyydestä ja elämästä. Se oli totaalinen käänne. Tuli tunne kuin olisin avannut oven pimeydestä valoon. Eikä tuo tunne ole sen jälkeen hävinnyt.

Heti kurssin ensimmäisellä tauolla Lauraéuksella oli liuta kysymyksiä saksalaiselle Krögerille. Luennoitsija taputti innokasta oppilastaan olalle ja totesi: ”Ritva, Du musst Homöopathin werden!” Sinustahan pitää tulla homeopaatti.

Eikä Lauraéus aikaillut. Hän aloitti homeopatian opinnot Frankfurtin liepeillä Internationales Institut für Heilkunst -nimisessä koulussa puoli vuotta kurssin jälkeen.

Tuohon aikaan homeopatia oli Suomessa yhtä tuntematon ja erikoinen keksintö kuin matkapuhelin. Sairauksia hoidettiin järein ottein. Antibioottikuureja saatettiin määrätä huolettomasti toinen toisensa perään. Lääkärit erikoistuivat käsittelemään aina vain pienempää palaa ihmisen kehosta.

Homeopatiassa sen sijaan katsottiin kokonaisuutta: mielenliikkeitä, tunteita ja potilaan menneisyyttä. Juuri se sai Lauraéuksen liekkeihin.

– Tajusin, miten huonosti ihmiset voivat, kun hoidetaan vain oiretta. Sairauksia moukaroitiin kovilla lääkekuureilla.

Lauraéus tunnustaa menneensä ”lähes sekaisin” lukiessaan ensimmäisiä homeopatian oppikirjojaan. Varsinkin Materia medica eli lääkeaineoppi hurmasi hänet.

– Nousin välillä seisomaan, että ei voi olla totta! Ihmiset oireilivat jokainen aivan eri lailla. Ahmin vain lisää tietoa.

Oma farmasia

Opinnot kestivät lisäkursseineen viisi vuotta. Sen jälkeen Lauraéus avasi vastaanoton Helsingissä. Hän tunsi 42-vuotiaana olevansa aika ”yksinäinen susi” ensimmäisenä klassisena homeopaattina Suomessa.

Seuraavaksi Lauraéus perusti alan koulun ja avasi farmasian, homeopaattisia lääkkeitä myyvän kaupan Helsingin keskustaan. Hän heräsi joka aamu kuudelta ja kiiruhti päivän aikana toimipaikasta toiseen.

– Jaksoin viisi vuotta sitä rumbaa. Yhteydenottoja tulvi joka suunnasta, ja otin vastaan paljon asiakkaita.

Lauraéuksen vastaanotto sijaitsee nykyisin Lauttasaaressa. Potilaita käy samoista perheistä jo neljässä polvessa.

Kirjahyllyissä on paksuja vanhoja opuksia. Tärkein on Repertory eli oireiden käsikirja. Vaikein on järeä Organon eli parantamistaidon käsikirja. Se on homeopatian perustajan, Samuel Hahnemannin kirjoittama. Hän oli 1700-luvun lopulla elänyt saksalainen lääkäri, joka keksi, että lääke, joka terveessä ihmisessä aiheuttaa tietyn sairauden, parantaa pieninä annoksina saman vaivan sairaassa ihmisessä. Hahnemann päätyi tulokseen testattuaan itse kiniinipuunkuorta malarialääkkeenä.

Periaate tunnetaan latinaksi lauseena ”similia similibus curentur” eli kaltainen parantaa kaltaisen. Homeopatia taas tulee kreikan sanoista homoios, kaltaisuus ja pathos, kärsimys tai sairaus. Lauraéus selventää asiaa esimerkillä. Koululääketieteessä unettomuutta hoidetaan unilääkkeillä, joiden on tarkoitus poistaa vaiva tehokkaasti.

– Kun käytetään kaltaisuuden periaatetta, uneton saa pienen annoksen lääkettä, joka suurina annoksina aiheuttaa terveille unettomuutta. Potilas siis nukkuu parhaimmillaan luonnollisesti.

Työtuolinsa vieressä Lauraéuksella on kaappi täynnä pikkuruisia pulloja. Ne sisältävät homeopaattisia lääkkeitä, joita valmistetaan kasveista, mineraaleista, metalleista, hapoista ja eläinkunnan tuotteista.

Ikkunalaudalla palaa ilmaa raikastava suolalamppu. Lauraéus kirjoittaa muistiinpanot mustekynällä vihkoihin ja mappeihin. Monet homeopaatit käyttävät tietokoneohjelmia. Lauraéus luottaa kirjoihin ja 30-vuotiseen kokemukseensa.

Aina vastaanoton aluksi hän sytyttää pöydällä olevan valkean kynttilän.

– Se ei liity mitenkään homeopatiaan. Palava kynttilä nyt vain on minun tapani ja tulee luonnostaan.

Tässä huoneessa käydään pitkiä keskusteluja. Homeopaattisessa haastattelussa puhutaan oireiden lisäksi peloista, pettymyksistä ja ahdistuksista. Selvitetään mieliteot ja unitottumukset.

Sukuhistoriassa mennään isovanhempiin saakka. Lauraéus selittää, että meillä on taipumus tiettyihin kroonisiin vaivoihin syntymästä lähtien. Homeopatiassa niitä kutsutaan miasmoiksi. Periaate tuo mieleen geenitutkimuksen, jossa kartoitetaan perinnöllisiä alttiuksia.

Haastattelun aikana Lauraéus keskittyy kuuntelemaan ja selvittämään, mistä hoito aloitetaan.

– Mietin koko ajan, kuinka syvällä sairaus on. Homeopatiassa tavoitteena on vahvistaa ihmisen luontaista immuunijärjestelmää.

– Tarkoin valitulla lääkeaineella vaikutetaan siis elämänvoimaan ja energiakenttään, Lauraéus täsmentää.

Ajatus elämänvoimasta on yksi homeopatian kulmakivistä. Sen mukaan jokaisella ihmisellä on tietty energia, vitaliteetti. Häiriö vitaliteetissa saa aikaan oireita, jotka homeopaatti sitten tulkitsee hälytysmerkeiksi. Elämänvoima tarvitsee tukea.

– Tämän päivän ihmisillä on paljon stressin ja kiireisten elämäntapojen aiheuttamia psykosomaattisia vaivoja, Lauraéus arvioi.

Ritva Lauraléus 72 on helsinkiläinen klassinen homeopaatti. Lähipiiriin kuuluu aikuinen poika perheineen. Homeopatiaa koko perheelle -kirjan (Otava) viimeisin uusintapainos on vuodelta 2015. Ensimmäinen ilmestyi vuonna 1999.

Ennen homeopatian opintojaan Lauraéus oli lukenut kasvatustiedettä, tiedotusoppia ja kieliä. Hän oli kirjoittanut italialaiseen Abitare-lehteen suomalaisesta muotoilusta ja arkkitehtuurista. Hän oli myös asunut Saksassa pariin otteeseen töiden ja puolison grafiikanopintojen takia. Innostus homeopatiaan pyöräytti lopulta yksityiselämän uusiksi. Lauraéus erosi ja hautasi haaveet isosta perheestä. Pariskunnan poika jäi ainoaksi lapseksi.

– Minulla on valtavan voimakas hoivavietti. Olin varma, että saan ison perheen. Olen aina halunnut hoivata, erityisesti lapsia.

Vahvaa hoivaviettiään Lauraéus on hyödyntänyt työssään. Hän ottaa erityisen mielellään vastaan lapsia ja vauvoja, koska he ovat ”ihania hoidettavia”. Heissä tulokset näkyvät nopeimmin. Perusolemus eli homeopaattinen tyyppi on helpommin nähtävissä lapsessa kuin aikuisessa, jolla on jo painolastia mielessä ja kehossa.

Lauraéus iloitsee tekstiviestistä, jonka hän sai eräältä äidiltä pari päivää aiemmin. Lapsen yökastelu oli loppunut ja levottomuus vähentynyt. Äiti oli kirjoittanut viestin loppuun humoristisesti, että on se homeopatia ”melkoista humpuukia” ja ”uskonasiaa”. Tämä täydentävä hoitomuoto on Suomessa leimattu monen suulla huuhaaksi ja huijaukseksi. Lauraéus kuittaa kritiikin lyhyesti. Se on hänelle niin tuttua.

Homeopatia ei sovi kaikille

Monissa maissa, varsinkin Saksassa, Sveitsissä ja Itävallassa homeopatiaa käytetään luontevasti koululääketieteen rinnalla. Eikö suomalainen asenneilmapiiri ole horjuttanut luottamusta hoitoon?

– Jos se olisi hetkauttanut, niin enhän minä olisi jatkanut. Olen aidosti sitä mieltä, että homeopatia toimii, mutta se ei sovi tietenkään kaikille.

Lauraéus muistuttaa, että kaikki homeopaattiset lääkkeet ovat Suomessa Lääkeviraston tarkastamia ja hyväksymiä. Ne ovat turvallisia vauvasta vaariin. Potilaita, joilla on vakavia sairauksia, kuten syöpää, reumaa, MS-tautia tai skitsofreniaa, Lauraéus ei mielellään yritä auttaa homeopatialla. Nämä tapaukset ovat ehdottomasti erikoislääkäreiden työsarkaa.

Hyviä tuloksia hän on sen sijaan saanut ihottumien, allergioiden, astman, ruoansulatusongelmien ja hormonaalisten vaivojen kanssa. Lauraéus on hoitanut myös ahdistuneita ja pelokkaita sekä ongelmaisia lapsia ja murrosikäisiä.

Mummonkulta! Lauréus rakastaa puolivuotiasta Lakua. Suloinen samojedinkoira on pojan perheen lemmikki . Laku sai homeopaattista lääkettä, kun pentuhampaat lähtivät.

Hän kannustaa asiakkaitaan käymään aina verikokeissa ja lääketieteellisissä tutkimuksissa. Joskus potilaat yrittävät itsepäisesti kieltäytyä.

– Homeopatia on luonnonlääkintää. Tämä ei ole mikään patenttihoito joka vaivaan.

Kun Lauraéus liukastui pari vuotta sitten ja mursi ranteensa, hän meni kipsattavaksi sairaalaan. Itsehoitona hän nappasi homeopaattista ensiapulääkettä arnica montanaa ja luutumista edistävää symphytumia.

– Kaikissa sairauksissa homeopatia voi auttaa antamalla energiaa. Ihminen saa sisäistä hyvää oloa. Jopa potilaan viimeisiä vaiheita voidaan helpottaa lievittämällä ahdistusta ja pelkoja.

Mikä meidät lopulta sairastuttaa ja mikä parantaa? Perimmäinen mekanismi voi jäädä mysteeriksi myös virallisen lääketieteen puolella. Miksi toinen toipuu ja toinen taas ei? Syitä on monia.

Lauraéuksen hyvä ystävä, eläinhomeopatiaan erikoistunut Annukka Paloheimo suhtautuu omaan alaansa myös kriittisesti. Hänen mukaansa homeopatian hoitomekanismia ei ole pystytty täysin avaamaan.

Kokenut homeopaatti lukee ihmistä

Nykyisin Suomessa kuka tahansa voi laittaa kyltin oveensa ja sanoa olevansa homeopaatti. Lauraéuksen mielestä tähän pitäisi ehdottomasti saada muutos. Hän toivoo, että Sveitsin malli saataisiin Suomeenkin. Koulutus ja nimikkeen käyttö olisi siis valvottua.

Sveitsissä luontaishoitajien opintoihin kuuluu aina tietty määrä peruslääketiedettä. Sen jälkeen erikoistutaan esimerkiksi homeopatiaan, ayurvedaan, naturopatiaan tai kiinalaiseen lääketieteeseen.

Kokenut homeopaatti lukee paljon jo ihmisen olemuksesta ja elekielestä. Jos elämä on murjonut oikein pahasti, tunneilmaisu saattaa olla vaikeata. Olet terve, kun ilmaiset tunteita, Lauraéus muistuttaa.

– Ihmiset ovat nykyään keskittyneet liikaa älylliseen toimintaan ja itseensä. Masennus ja ahdistuneisuus ovat yleistyneet, hän arvioi.

Lauraéuksen luona käy potilaita, joille on määrätty useita lääkkeitä moniin eri vaivoihin. Kun vyyhteä aletaan purkaa, saattaa paljastua, että taustalla on esimerkiksi työpaikalla sattunut irtisanominen, kiusaamista ja nöyryytystä. Ne ovat sysänneet oireiden noidankehään.

– Lääkemäärät saattavat olla hurjia, kun reseptejä on haettu eri vastaanotoilta eikä kukaan ole katsonut kokonaisuutta. Lääkitysten jättämiä vaurioita on työlästä purkaa.

Ihmiset ovat Lauraéuksen mukaan nykyään kovin malttamattomia. Muutoksia pitäisi saada nopeasti aikaan.

– Elimistö ei kestä yhtäkkistä rankkaa treeniä tai ankaraa puurtamista salilla. Keho voi mennä epätasapainoon liian voimakkaasta liikunnasta. Kiivastahtinen elämäntyyli ei voi olla jättämättä haitallisia jälkiä.

Lauraéus rentoutuu kävelemällä metsissä ja soilla, uimalla ja saunomalla.

– Ne ovat minun lääkkeitäni. Kiinnostus luontoon ja luonnon parantaviin voimiin juontaa jo lapsuudesta. Lauraéuksen vanhemmat veivät lapsia marjametsään ja maalle sukulaisiin. Hän arvioi, että olemme kadottaneet luonnollisen rytmin. Elämme kemikalisoitunutta ja stressaavaa aikaa.

– Perusasiat ovat hukassa. Ihmisiltä puuttuu sisäinen rauha. Ollaan viihteen vietävissä. Se kuluttaa hermostoa ja vie voimia. On henkistä tyhjyyttä. Monia kuormittaa ruoka, jossa ei ole tarpeeksi ravintoaineita. Ihmiset rappeutuvat, sairastuvat ja uupuvat ennen aikojaan.

Lisää henkistä ravintoa

Hyvän elämän ohjeet ovat Lauraéuksen mukaan helppoja ja yksinkertaisia. Hän suosittelee puhdasta luomuruokaa, paljon raitista ilmaa, nukkumaanmenoaikoja ja rakkaudellisia rajoja. Päälle taidetta ja musiikkia eli reippaasti lisää henkistä ravintoa. Samat reseptit tepsivät sekä aikuisiin että lapsiin.

Lauraéus on aikeissa kirjoittaa vanhemmille ”aapisen” yhdessä kahden ystävänsä kanssa. Toinen on ammatiltaan kätilö ja toinen lastentarhanopettaja. Vanhemmuuskin on kuulemma hukassa, koska lapsille sysätään liikaa vastuuta päätöksistä.

Energiajuomat pois nuorten käsistä eikä kännyköitä kouluun, homeopaatti esittää. Pojantytär, 10-vuotias Stella onkin mummon silmäterä.

– Kun minulta kysytään, minne menemme, vastaan yleensä, että emme minnekään. Leivomme, laulamme ja ompelemme täällä kotona. Viihdymme mainiosti!

Lauraéus rentoutuu joka vuosi lempikylpylässään Saksassa, lähellä Itävallan rajaa. Hän ui lämpimissä mineraalialtaissa, herkuttelee luomuruoalla, lukee paljon ja katsoo saksalaisia kulttuurikanavia.

– Jo yhden yön jälkeen olen kuin uusi ihminen. Uinnin lisäksi kävelen ja pyöräilen. Saan nauttia vapaudesta ja yksinolosta, jota tässä ammatissa tarvitaan.

Kreikkalaista perimää

Valoisassa keittiössään Lauraéus tarjoaa mustikkapiirakkaa ja teetä. Hän on innokas marjastaja ja sienestäjä. Mustikat on siis itse poimittuja ja piirakan pohja spelttiä, alkuvehnää.

Parhaat marja- ja sienimetsät sijaitsevat kuulemma Inkoossa. Lauraéus hurauttaa sinne autolla hyvän ystävänsä kanssa.

– Puhumme tauotta Kirkkonummelle saakka, ja sitten kumpikin lähtee omalle taholleen metsään.

Puheenporinan voi hyvin kuvitella. Lauraéus on vilkas ja nauttii seurasta. Hän nauraa paljon. Ajatukset hyppivät iloisesti asiasta toiseen. Tekemänsä dna-testin mukaan hänessä virtaa pari prosenttia kreikkalaista verta.

– Se on se kreikkalainen perimä! Olen myös edelleen niin valtavan innostunut näistä asioista.

Testin tulos oli muutenkin iloinen yllätys. Kreikkalainen antiikin ajan lääkäri Hippokrates tunsi homeopatian perusajatuksen. Lauraéus on myös ollut lukuisia kertoja homeopatiaseminaarissa Kreikassa Alonissoksen saarella. Vetäjänä on ollut George Vithoulkas, Lauraéuksen oma 87-vuotias guru.

– Vithoulkas sanoo hienosti, että terveys on vapautta. Se on hyvää oloa, tyyneyttä ja rauhallisuutta. Mielen tasolla terveys on vapautta huolista ja itsekeskeisyydestä.

Lauraéuksen mielestä meidän tulisi erottaa, mikä on turhaa ja mikä tärkeää. Tyytyväisyys arkiseen, tavalliseen elämään ja kiitollisuus kantavat jo pitkälle.

Jos päiviin kertyy liikaa hälyä, Lauraéus patikoi metsään ja nauttii hiljaisuudesta. Hän käy usein kirkossa ja mielellään myös ehtoollisella. Se puhdistaa ja tuo hyvän olon.

– Rukoilen läheisten puolesta ja pyydän itsellenikin viisautta.

Ritva Lauraéuksen kodissa soi usein klassinen musiikki tai kirkkomusiikki. Isä oli kansakoulunopettaja, joka opetti tyttären soittamaan urkuharmonia. Olohuoneessa onkin piano ja pöydällä vanha koraalikirja. Lauraéus nauttii soittaessaan ”ihania vanhoja virsiä”. Ne rauhoittavat ja juurruttavat.

Kompassini

Uskon

hyvyyden voimaan.

Tiedän,

että vaikeuksistakin selviää.

Unelmoin

joutilaisuudesta.

Pelkään

pelkoa.

Luotan

vaistooni.

Ihmettelen

kaikkea sitä hyvää, mitä elämä on antanut.

Iloitsen

elämästä.

Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehden numerossa 9/2018.

Julkaistu: 8.1.2019