Astmaatikkokin voi urheilla
Astma on keuhkoputkien limakalvojen tulehduksellinen sairaus, jossa esiintyy mm. eosinofiilisten valkosolujen lisääntymistä. Tulehdus aiheuttaa keuhkojen toiminnan häiriöitä.
Astmassa on siis kysymys ”putkiviasta”. Putkivika aiheuttaa keuhkoputkien vaihtelevaa ahtautumista, mikä johtaa sairaudelle tyypillisiin oireisiin. Tärkeimmät oireet ovat yskä, limannousu, hengityksen vinkuminen ja hengenahdistus.
Astman määritelmä painottaa tulehduksen merkitystä ja pitää keuhkojen toimintahäiriötä tulehduksen seurauksena. Astmaksi hyväksytään sellainen sairaus, jossa on todettu sovitun suuruinen toimintahäiriö.
Astman yleisyys
Noin 6 % suomalaisista sairastaa toimintahäiriöistä astmaa, mutta näiden lisäksi väestössä on noin 5 – 10 % sellaisia ihmisiä, joilla on ajoittain astman kaltaista tulehdusta keuhkoputkistossa ilman merkittävää toimintahäiriötä. Astman kaltainen tulehdus on hyödyllinen käsite, koska se suuntaa huomiota varsinaista astmaa edeltäviin tapahtumiin ja voi parantaa varhaista astman diagnoosia ja potilaan ennustetta. Astman kaltaisessa tulehduksessa sovitut kliiniset kriteerit eivät täyty, mutta potilaalla on oireita.
Urheilijoiden astma
Urheilijoilla on muuta väestöä enemmän lievää astmaa ja keuhkoputkien poikkeavaa supistumisherkkyyttä. Päivittäinen kova harjoittelu on hengityselimille rasitus, jota lisäävät harjoitusolosuhteet: pölyiset sisähallit, uimahallien kloorattu vesi ja talviajan kylmä ilma. Jos urheilijalla on pitkäaikaista yskää, hengityksen vinkumista ja hengitysvaikeutta rasituksen jälkeen, niin häntä voidaan pitää todennäköisesti astmapotilaana, ks. rasitusastma.
Huippu-urheilijan suorituskyky ja keuhkotilavuudet ovat usein täysin toista luokkaa kuin muiden samanikäisten. Urheilijalla pienikin keuhkojen toiminnan heikennys saattaa merkitä ratkaisevan edun antamista kilpailijalle. Milloin urheilijan hengitystieoireilu täyttää astman kriteerit, on rajanvetokysymys.
Astman hoito
Astman perushoito kohdistuu limakalvon tulehduksen hallintaan. Tulehdusta pitää hoitaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, sillä se estää keuhkojen toiminnan huononemista ja keuhkoputkien seinämän pysyviä rakenteellisia muutoksia. Hoitavan lääkkeen lisäksi jokaisella astmaatikolla tulisi olla käytössä myös avaava lääke. Avaavaa lääkettä astmaatikko voi käyttää astman aiheuttamiin oireisiin tai avaavaa lääkettä voi myös ottaa ennalta ehkäisevästi etukäteen esim. ennen fyysistä rasitusta.
Astman hoidossa tulisi huomioida myös mahdollinen allergisen nuhan olemassaolo. Yleisempiä allergisen nuhan aiheuttajia ovat tuulipölytteisten kasvien siitepölyt ja eläinpölyt sekä pölypunkit. Allergista nuhaa hoidetaan paikallisesti annosteltavilla nenälääkkeillä ja antihistamiineilla sekä myös leukotrieenisalpaajilla. Hoitamaton allerginen nuha voi myös pahentaa astmaoireita, ja voi jopa johtaa astman ilmaantumiseen.
Jokaisella astmaatikolla – niin myös urheilijoilla – tulee olla sama oikeus saada astmaansa parhaan tiedon mukainen hoito. Hoidon tavoitteena on oireettomuus ja normaali suorituskyky. Yksilöllisesti suunniteltu ja räätälöity lääkitys antaa mahdollisuuden oireettomaan elämään. Jokaisella astmaatikolla tulisi olla omahoito-ohjeet sen varalle, jos sairaus jostakin syystä pahenee. Ohjattu omahoito on hyvän hoitotasapainon avain ja estää vakavia pahenemisvaiheita yhdessä yksilöllisesti räätälöidyn lääkityksen kanssa.
