Satakuntalaisessa kasvatusilmapiirissä 1970-luvulla ei satsattu lasten viihdyttämiseen. Totuin pienestä pitäen viihtymään omassa seurassani ja leikin mummun ja tuffan puusuulissa kauppaa. Välillä sain seuraksi naapuriin mummonsa luokse tulleen Matin. Hänen kanssaan leikimme kotileikistä sitä osaa, kun Matti lähti ja tuli töistä. Valehtelisin jos väittäisin, etteikö lähtö- ja tulohetkellä vaihdettu pusu olisi ollut kivempaa kuin yksinäinen kauppaleikki.
Kiitos Matin, opin, miten kivaa pussaaminen on. Eräs pastorin poika puolestaan vihki minut suutelun saloihin. Olenkin kirkon kiviaidalla jaetuista, tuntikausia kestäneistä suutelutreffeistä kiitollisempi kuin mistään koulussa opitusta.
Siksi on lähes rikollista, kuinka vähän olen laittanut painoa ensisuudelman kertomalle ollessani elämäni neljän pitkän ihmissuhteen lähtökuopissa. Ensimmäisessä liitossani suuteleminen oli ihanampaa kuin osasin edes toivoa, ja myös suhteessa oli vähemmän haasteita kuin myöhemmissä liitoissa.
Yhden eron jälkeen taas vannoin, etten enää koskaan innostu alkua pidemmälle, jos vastassa ovat tiukat, kylmät huulet, jotka eivät lupaa mykkyyttä kummempaa. Sinetöityjen huulien lämmittämiseen ja avaamiseen voi nimittäin helposti kulua ihmiselämä. Siihen ei näillä kilometreillä ole varaa.
Ihmisten sanotaan olevan nykyään paljon avoimempia seksuaalisuuden suhteen kuin oman ensisuudelmani aikaan 1980-luvulla. Se on totta, jos mittarina avoimudesta pidetään erilaisten sisäpiirien seksikokemuksista raportoivia WhatsApp-rinkejä tai 10 vinkkiä parempaan seksielämään -artikkeleita. Omasta mielestäni seksikumppanin anatomian tai asentokavalkadien merkitys nautinnossa on kuitenkin vaatimaton.
Mutta mikään ei ole niin ihanaa kuin hitaasti hapuilevan suudelman kasvaminen intohimoiseksi, alastomaksi riisuvaksi nautinnoksi. Orgasmista ja sen saamisen vaikeudesta on kirjoitettu paljon ja itsekin aihetta käsitelleenä toivon muistavani, miten iso vetovoimatekijä estot vapauttava intohimoinen suudelma voi olla. Se on myös avain kokonaisvaltaisempaan nautintoon ja hyvinvointiin.
Onkin sääli, miten pienen huomion suuteleminen saa vaikka pariterapiassa. Suudelma voi parhaimmillaan olla lähes ylimaallinen kokemus. Se vie jalat alta ja tuo vatsaan perhosia, saa sielun soimaan niin, että yhteisen kielen keskenään jakaneet ovat paljaina ja aseettomina toistensa edessä. Suudelma voi myös paljastaa suhteesta tasoja, joita ei tohdita tunnistaa.
Ehkä juuri siksi osa meistä pelkää antautua suudelman vietäväksi. On aina yhtä pelottavaa tulla aidosti nähdyksi, oli kyse sitten henkisestä tai fyysisestä "kiihottumisen" hetkestä. Myönteinen jännite on suhteen elinehto, mutta se, miksi jännite syntyy, säilyy tai häviää, on mysteeri.
Meidän kannattaisi kuunnella, mitä suudelma meille kertoo. Se voi sisältää lahjomatonta tietoa rakastumisesta tai rakkauden hiipumisesta. Ex-kumppani totesikin kauan sitten, että juuri suudelmamme paljasti, että rakkaus oli jättänyt meidät. Kuuntele suudelman viestiä, jotta et kävele onnesi ohi tai yritä pitää kiinni jostain, mitä ei enää ole.
