Kauneus ja Terveys

Anna Perho ja rauhoittumisen yksinkertainen turhuus

Anna Perho ja rauhoittumisen yksinkertainen turhuus
Miksi pitäisi vetäytyä hiljaisuuden retriittiin, juoda vihreää teetä ja hengitellä syvään?
Julkaistu: 27.5.2014

“On aikainen aamu. Hengitän keuhkoihini joogasalin pistävän katkuista ilmaa. Jostain älynväläyksestä johtuen salin lattia on vuorattu kokolattiamatolla, joka on imenyt itseensä tuhansien joogaajien hikeä ja katonrajassa porisevien ilmankostuttimien höyryä.

Kun tunnista on kulunut kolmasosa, tulen todella huonovointiseksi. Mutisen närkästyneeltä vaikuttavalle opettajalle jotain alhaisesta verenpaineesta. Jätän mainitsematta edellisenä iltana nautitut mojitot ja luikin vessaan puhumaan kappaleen norjaa.

Kun palaan luokkaan, opettaja tiuskaisee, että minun pitäisi kävellä hitaammin: “Jos et osaa hiukan rauhoittua, sinulla on muitakin ongelmia kuin pahoinvointi!”

ON MINUN VUORONI NÄRKÄSTYÄ. Painan kiukkuisena otsani niin lähelle lattiaa kuin pystyn (eli noin 40 sentin päähän) ja kiristelen hampaitani.

Miten niin rauhoittua? Pystyisikö ohjaaja itse olemaan tyyni, jos hän olisi vaarassa oksentaa toisten joogaajien nilkoille? Tai tarkkaan ottaen: miksi ylipäätään pitäisi rauhoittua?

On aika kyseenalaistaa muotiväite, jonka mukaan elämä voi olla laadukasta vain, jos sitä elää kuin kalapuikko, syväjäässä.

Jankuttaminen alkaa jo leikki-iässä. Lapsella on asiat kunnossa, kun hän on rauhallinen ja “keskittyy”. Levoton saa diagnoosin.

Koulussa pitää istua hiljaa ja tuijottaa opettajaa, myöhemmistä opinahjoista puhumattakaan. Aikuisuus kuluukin sitten läsnäoloharjoituksissa ja hiljaisuuden retriiteissä. Aivan kuin mykkä Suomen kansa olisi ikinä tarvinnut erillistä retriittiä siihen, että ollaan porukassa hiljaa.

Minun kaltaiselleni sählääjälle rauhoittumiseen riittävät kunnolliset yöunet. Ne takaavat, että olen aamuviidestä lähtien täydessä terässä vastaanottamaan kaiken, mitä maailmalla on tarjota.

ELÄMÄNI AVAINKOHTAUS löytyy elokuvasta Keltainen sukellusvene. Siinä valkokankaalle avautuu loputon käytävä täynnä ovia. Jokaisen takana on lukuisia uusia ovia, joiden takana tapahtuu uusia asioita.

Kuinka voisin rauhoittua, kun tiedostan tämän?

Rauhoittumiseen sovelletaan jääräpäisesti vain yhtä kaavaa, joka koostuu vihreästä teestä ja hengittelystä. Mutta aivan kuten lantiofarkut, myöskään kaikki palautumistavat eivät sovi kaikille.

Toisille tee on varmasti hyväksi. Toisille taas parasta palautusta ovat tuplaespresso ja korkeasykkeinen harjoitus.Ja vanhainkoti. Siellä vasta ihmisellä onkin aikaa olla tekemättä mitään.

Luin artikkelin, jossa saattohoitokodissa pitkän uran tehnyt kirjoittaja kertoi, että useimmat hänen potilaistaan eivät suinkaan katuneet asioita, joita he olivat elämässään tehneet. He katuivat asioita, jotka jättivät tekemättä.

Niinpä. Elämä ei ole tuhlaamista varten. Se on silmitöntä tuhlaamista varten."

Kommentoi »