Anna Perho innostui smoothiesta - jäivätkö paheet?

“Kun mistä tahansa tulee liian suosittua, jokin sisälläni napsahtaa. Tulen epäileväiseksi ja ilmoitan nopeasti, ettei minua kiinnosta.

Jos joku on näin suosittua, sen pitää olla keskinkertaista! Olen kuin rokkipoliisit, jotka lakkaavat pitämästä bändistä sillä hetkellä, kun se myy neljännen levynsä.

OLEN VASTUSTANUT vuosien varrella niin joogaa, gerberoita (millainen ihminen vastustaa kukkia?) ja tv -sarjaa Lost.

Viimeksi mainitun seurauksena jäin yksin mököttämään jonkin bulgarialaisesta tuntemattomasta taiteilijasta kertoneen kirjan ääreen, kun muut spekuloivat sarjan juonikuvioilla.

OLEN TUHAHDELLUT pitkään päivityksille, joihin on kuvattu smoothieita. Siis juomia, joihin sekoitetaan kaikkea liian terveellistä: vihreitä vihanneksia, jogurttia, jolla kreikkalaiset elävät keskimäärin 140-vuotiaaksi sekä marjoja ja superruokia.

Arvatkaa mitä söin tänään aamupalaksi? Ja eilen, edellispäivänä ja sunnuntaina. Niin. Smoothien. Sekoituksessani on vihreitä vihanneksia, seesaminsiemeniä ja kookosvettä. Otan juomista kuvia ja laitan ne Instagramiin.

INTOILEN SIITÄ, miten hyvin pinaatti ja avokado sopivat yhteen. Olen tohkeissani sellerin tuomasta pikantista aromista aamujuomassani. Eli olen aivan yhtä rasittava kuin kaikki muutkin blenderiään iltaisin kiillottavat hifistelijät.

Mutta siihen on syynsä. Smoothie on ruokaa, joka saa minut voimaan hyvin.

ÄLKÄÄ YMMÄRTÄKÖ väärin. En aio jatkaa ruokapoliittisella saarnalla, jonka ytimessä ovat parsakaali ja an­keus.

Ruoan pitäisi olla ihmiselle jokapäiväinen nautinto eikä syyllisyyden geysir. Inhoan ruokaterrorismia. Olen lopen uupunut uutisointiin, jossa ihmisiä pelotellaan sillä, että jos syöt 400 kiloa piparkakkuja, riski sairastua vakavasti kohoaa puolella prosentilla.

Siksi olen päättänyt yksinkertaisesti olla välittämättä mistään ruokavalistuksesta. Jokainen tämän päivän neuvo on kumottu viimeistään ylihuomenna. Uskon, että kehoni kertoo, mitä se tarvitsee.

Ja kyllä se kertookin. Se voi hyvin, kun saa terveellistä, kasvispainotteista ruokaa. Olen tasaisen virkeä, nälkäpiikit tasaantuvat ja treeni kulkee.

ONGELMA ON MIELENI. Se kertoo, että tarvitsen suklaata ja viinilasillisen. Mieleni painostaa minua aateloimaan leivät majoneesilla ja vaihtamaan lounassalaatin johonkin, mikä on syntiä.

Tämä merkitsee taipumista jälleen yhteen muotivillitykseen, vaikka se tarkoittaa, että menetän itsekunnioitukseni viimeisetkin rippeet.

Olettehan kuulleet 5:2-dieetistä? Ruokavaliosta, jossa paastotaan kaksi päivää ja muuten syödään tavalliseen tapaan.Kehitin siitä oman sovelluksen: viisi osaa kasviksia, kaksi majoneesia.

Mielen ja kehon liitto. Tasapaino.”