Älyä lääkkeillä?

Älylääkkeiden käyttö on kasvava ilmiö. Todellista käyttäjämäärää on vaikea arvioida, sillä kansainvälisissä tutkimuksissa määrä vaihtelee 1,5–31 prosenttiin. Joissain Yhdysvaltain yliopistoissa neljännes opiskelijoista on kertonut yrittäneensä vuoden aikana parantaa lääkkein opiskelukykyä ja arvosanoja.

Nature-tiedelehden kyselyyn vastanneista joka viides oli käyttänyt lääkkeitä parantaakseen tarkkaavuuttaan, keskittymistään ja muistiaan. Vastauksia tuli yli 60 maasta. Saksassa taas vakuutusyhtiön selvityksessä työntekijöistä 17 prosenttia kertoi kokeilleensa työkykynsä parannusta lääkkein. Mukana olivat tosin myös masennuslääkkeet ja jännitystä vähentävät beetasalpaajat.

Psykiatri Asko Niemelän mukaan tällaisten nootropiinien eli aivojen suorituskyvyn parantamiseen käytettyjen lääkkeiden käyttö oli Suomessa vielä muutama vuosi sitten lääkäreillekin tuntematonta. Nyt terveiden yritys kohentaa aivotoimintaa lääkkein on tullut myös meille, joskin se lienee yhä pienen vähemmistön puuhaa.

Reseptilääkkeillä tehoa ajatteluun 

Tehoa ajatteluun haetaan reseptilääkkeistä, joilla hoidetaan hermoston tai mielen sairauksia. Jotkut virittyvät tenttilukemiseen keskushermostoa kiihdyttävillä lääkkeillä. Tarkoitukseen käytetään metyylifenidaattia tai dekstroamfetamiinia, jotka on tarkoitettu aktiivisuus-tarkkaavuushäiriön eli ADHD:n hoitoon. Kaikkien keskushermostoa kiihdyttävien lääkkeiden käyttö lähes nelinkertaistui kuudessa vuodessa 2000-luvulla.

Toiset pakertavat univajeessa modafiniilin avulla, jota käytetään Yhdysvalloissa narkolepsian ja vuorotyöhön liittyvän unihäiriön hoitoon. Hoksausta ja muistia yritetään kohentaa esimerkiksi lihasnykinää hoitavalla pirasetaamilla tai dementialääkkeillä.

Reseptilääkkeiden hankinta ei ole helppoa, sillä lääkärit eivät juuri määrää terveille lääkkeitä. Niinpä puuha on pitkälti laitonta. Pillereitä saadaan tai ostetaan niitä sairautensa hoitoon tarvitsevilta, internetistä tai katukaupasta, vaikkei ostosten sisällöstä ole takeita. WHO:n mukaan nettilääkkeistä jopa yli puolet on väärennöksiä. Valelääkkeistä on löydetty jopa rotanmyrkkyä.

Nettitilaus ei suositeltavaa 

Asko Niemelä ei suosittele kenellekään lääkkeiden nettitilauksia eikä itselääkitystä.

– Se on laitonta, eikä se ole tuotevalvonnan piirissä. Lääkäri tietää, mitä määrää, ja osaa ottaa huomioon potilaan mahdolliset sairaudet ja lääkitysten yhteisvaikutukset. Omassa lääkinnässä potilas ottaa riskin ja vastuun itselleen.

Asko Niemelä kertoo myös törmänneensä ehkä noin kerran vuodessa pirasetaamin käyttäjiin, joista osa väittää kiven kovaan saavansa lääkkeestä aivoapua. Jo 40 vuotta myyty lääke on joissain maissa luokiteltu ravintolisäksi. Sen kyvystä suojata ja rakentaa hermostoa ihmisillä on kuitenkin vain ristiriitaisia viitteitä. Esimerkiksi muistihäiriöiden Käypä hoito -suosituksen mukaan lääkkeen tehosta ei ole näyttöä muistisairauksissa tai -oireissa. Terveillä ihmisillä pirasetaamia ja muitakin älylääkkeitä on tutkittu vähän.

Lääkkeillä on aina lumevaikutusta. Lumevaikutus syntyy, kun ihminen uskoo lääkkeen hyviin vaikutuksiin. Lumeen teho on tutkimuksissa noin 30 prosenttia. Lume voi synnyttää myös myönteisen kehän. Kun käyttäjä uskoo lääkeapuun, hän uskoo pärjäävänsä ja itseluottamus paranee. Suoritusjännitys vähenee, jolloin keskittyminen paranee. Tehtävä menee hyvin ja parantunut itseluottamus auttaa taas lisää.

Yleisintä kilpailu- ja suorituskulttuureissa 

Asko Niemelän mukaan älylääkkeitä käytetään eniten kilpailu- ja suoritushenkisissä kulttuureissa. Kun tähtäimessä ovat suuret voitot, kemiallisetkin apukeinot voivat houkuttaa. On niitäkin, joiden mielestä aivojen lääkeapu ei ole sen luonnottomampaa kuin silmälasien tai läppärin käyttö. Tätä mieltä on esimerkiksi yhdysvaltalaisprofessori Hank Greely, jonka mielestä älylääkkeet voi itsenparannuskeinoina rinnastaa koulutukseen ja hyviin elintapoihin.

Greely muutaman kollegan kera onkin Nature-lehdessä toivonut älylääkkeiden sallimista. Heidän mielestään elämänlaatu ja tuottavuus voisivat näin parantua, vaikkeivät ongelmitta. Ratkaistava olisi esimerkiksi, voisiko yhteiskunta vaatia lääkeavun käyttöä vastuullisissa töissä, kuten Yhdysvallat sotilailtaan jo nytkin voi tehdä. Tai miten estää rikkaita saamaan lääkkeistä epäreilua etumatkaa? Turvallinen, vapaaehtoinen ja tasavertainen käyttö tulisikin ryhmän mielestä taata tutkimuksen, opetuksen ja lainsäädännön avulla.

Greely sai paljon vihaista kritiikkiä, ja häntä epäiltiin myös lääkeyhtiöiden kätyriksi. Lääkeyhtiöille epäilemättä sopisi, että terveetkin popsisivat lääkkeitä. Viime aikoina on muutenkin puhuttu medikalisaatiosta eli siitä, miten normaalin elämän ilmiöistä kehitetään sairauksia ja häiriöitä, joita hoidetaan lääkkein. Heikkoudesta, keskinkertaisuudesta tai tavallisesta väsymyksestä voisi näin tulla tauti, ja kassa kilisisi.

Mitä useampi alkaa doupata, sitä suuremmaksi voi muillakin kasvaa paine alkaa lääkitys, ettei vain jäisi jälkeen. Nature-lehden kyselyyn vastaajista valtaosa kieltäisi älylääkkeet alle 16-vuotiailta. Kolmasosa vastaajista kertoi kuitenkin, että kokisi paineita, mikäli muiden lapset käyttäisivät niitä.

Työelämän vika? 

Nykytyö ja -koulu voivat meilläkin jo herättää jalkoihin jäämisen pelkoa ja paineita. Yli 400 000 suomalaista popsii masennuslääkkeitä, osa heistä varmasti jaksaakseen käydä töissä. Onko työmaailmassa jotain vialla?

– Järjen ja kohtuuden näkökulmasta työpaineet ovat liian kovat, jos jaksamista on pakko tukea masennuslääkkein. Jatkuvassa tilanteessa se ei edes voi toimia, vaan elimistö lopulta reagoi jollain tapaa stressiin, jollei elämäntapoja muuteta, Asko Niemelä varoittaa.

Myös dosentti Ulrich Tacke Itä-Suomen yliopistosta ihmettelee visiota yhteiskunnasta, jossa normaali ihminen suoriutuu työstään ja vapaa-ajastaan vain lääkkein.

– Jotain on vialla, kun pyritään täydellisyyteen tai epärealistiseen suoriutumiseen lääkkeiden avulla. Lopputulos voi olla kipeä törmäys omaan rajallisuuteen, jolloin ihmisen on entistä vaikeampi hyväksyä itseään sellaisena kuin hän on. Ihminen voi myös valheellisesti alkaa kokea, että hän on “oma itsensä” juuri lääkkeen vaikutuksessa ja jäädä psyykkisesti, joskus fyysisestikin riippuvaiseksi lääkkeestä.

Tacke on huolissaan siitä, miten terveet lääkekokeilijat samalla altistuvat lääke- ja huumeriippuvuudelle ja muille mahdollisille haitoille. Kuka tietää, mitä tapahtuu, jos lepoa ja unta poistetaan keinotekoisesti liian pitkään? Onko myöskään oikein, että terve älylääkitsijä kuluttaa yleistä terveydenhuoltoa, joka on muutenkin resurssipulassa?