Neljällä astmapotilaalla viidestä on myös allerginen nuha ja allergista nuhaa sairastavista lähes kaikki kokevat ainakin joskus astmankaltaisia oireita ja noin 20 prosentille kehittyy astma. Allerginen nuha on siis astman riskitekijä.
Allergista nuhaa sairastavan suhteellinen astmariski voidaan arvioida viisinkertaiseksi. Tavallisimmat nuhaa aiheuttavat allergeenit ovat peräisin siitepölyistä, eläinpölyistä ja pölypunkeista. Oirekuva voi olla hyvin yksilöllinen, mutta tavallisia oireita ovat toistuva aivastelu, liman eritys ja nenän kutina ja joskus pääasiallisena oireena on nenän jatkuva tukkoisuus. Silmien ärsytysoireet liittyvät usein nenäoireisiin..
Välittömän allergeenikontaktin yhteydessä limakalvon allergisen tulehduksen aiheuttavat syöttösoluista vapautuvat tulehduksen välittäjäaineet, joista tärkeimpiä ovat histamiini, tryptaasi ja leukotrieenit. Välitön reaktio menee yleensä melko nopeasti ohitse, mutta noin joka toiselle allergista nuhaa sairastavalle ilmaantuu muutaman tunnin kuluessa ns. myöhäisvaiheen reaktio, jonka oirekuvaa hallitsee nenän tukkoisuus. Eosinofiiliset valkosolut ja syöttösolut ovat keskeisessä asemassa ja niiden erittämät tulehduksen välittäjäaineet, kuten mm. histamiini ja leukotrieenit.
Allergisen nuhan hoidossa tavallisimmin käytettyjä valmisteita ovat nenään annosteltava, sumutettava ja paikallisesti vaikuttava kortikosteroidi sekä antihistamiinitabletit, joista jälkimmäisellä on vaikutusta myös usein allergiseen nuhaan liittyvien silmäoireiden hoidossa. Hyvä valmisteryhmä allergisen nuhan hoidossa ovat myös tablettimuotoiset ns. leukotrieeniantagonistit. Ne vaikuttavat eosinofiilisten valkosolujen toimintaan ja lääkitys sopii näin erityisen hyvin jos allergiseen nuhaan liittyy astmankaltaista oireilua tai lievä astma, jolloin samalla pystytään hoitamaan myös astmaan aina liittyvää keuhkoputkien limakalvon tulehdusreaktiota. Leukotrieeniantagonisteilla on usein tehoa myös astmaan liittyvän rasitusreaktion hoidossa ja rasitusastmaoireilun ja allergisen nuhan yhtäaikaisessa hoidossa valmisteilla on paikkansa. Ns. kromonit, nedokromiili ja kromoglikaatti, vaikuttavat paremmin silmäoireisiin kuin allergiseen nuhaan ja toisaalta näillä valmisteilla voidaan saada vaikutusta rasitusastmareaktion hoidossa.
Allergeenien välttäminen mahdollisuuksien mukaan on tärkeätä ja tutkimuksiin kuuluu huolellinen allergiatestaus sekä tietyissä tapauksissa mahdolliset nenän limakalvon altistuskokeet allergeenin ja reaktion voimakkuuden selvittämiseksi. Tiedossa olevien allergeenien välttäminen tai poistaminen elinpiiristä saattaa helpottaa oireilua huomattavasti ja vaikuttaa ennusteeseen esimerkiksi estämällä astman puhkeamisen tai estämällä työkyvyttömyyden ammattiperäisten altisteiden kyseessä ollessa. Siedätyshoitoa voidaan harkita, mikäli muusta hoidosta huolimatta jatkuvasti esiintyy toistuvia ja hankalia oireita. Parhaiten siedätyshoito sopii nuorehkolle, vaikeasta siitepölynuhasta kärsivälle, jolla on myös selvästi suurentunut riski sairastua astmaan.
