Voi hyvin

Älä anna kateuden pilata elämääsi


Kateus on inhimillinen tunne, mutta se voi riistäytyä käsistä.
Kuvat Getty Images

Ystävä sai uuden mahtavan työpaikan, naapuri osti isomman asunnon, puoliso sai palkankorotuksen. Kiirehdit onnittelemaan heitä, mutta sisimmässäsi tunnet kipeän pistoksen. Olet itse asiassa haljeta kateudesta. ­Mistä on kyse?

Vertailemme itseämme helposti muihin. Kateutta voi herättää toisen lahjakkuus, ulkonäkö, ystävä­piiri tai ­ammatti. Kaikki sellainen, jolla saa arvostusta osakseen. Se on normaalia siihen ­saakka, kunnes ­kateus myrkyttää mielen kokonaan, alkaa hallita ajatuksia ja estää elämästä.

– Haitalliseen kateuteen liittyy muitakin kielteisiä tunteita, kuten ­vihaa. Kateellisen ihmisen itsetunto on usein huono. Hän ei kykene olemaan tyytyväinen elämäänsä, sanoo hahmoterapeutti Virve Larimo.

Kateellinen voi tuntea, ettei häntä hyväk­sytä. Että hän on ulkopuolinen, outo.

–  Jos kokee kuuluvansa yhteisöön ja olevansa osa porukkaa, toisen onnistuminen ei ole itseltä pois, ­Larimo jatkaa.

Juuret lapsuudessa

Filosofi, psykoterapeutti Elli Arivaara-­Ebbe sanoo, että elämää ­vakavasti haittaava kateus on usein laajemman huonovointisuuden tai ahdistuksen sivu­tuote. Silloin kannattaa pysähtyä ja kääntää huomio sisäänpäin.  

– Kateus saattaa johtua vaille jäämisen tunteesta varhaislapsuudessa. Se on eri asia kuin esimerkiksi epäoikeuden­mukaisuuden kokemus työnhaussa tai havainto siitä, että tasan eivät käy onnenlahjat.    

Jos ei itse tiedä, miksi on kateellinen, voi tutkia, mikä tunteen laukaisee.   

Kateus ei kasva tyhjiössä. Lari­mon ­mielestä ­todellisuudentaju saattaa hämärtyä, jos vertaa ­itseään viihde­teollisuuden tai mainosten muokattuihin kuviin.

Elli Arivaara-Ebbe nostaa esiin Suomessa vallitsevan pärjäämistä korostavan kulttuurin, joka saattaa synnyttää ­kateutta. Se siirtyy myös helposti sukupolvelta toiselle.

– Jos lapsi kasvaa kovaa työntekoa korostavassa ympäristössä, hän saattaa jäädä vaille ­kaipaamaansa hyväksyntää. Se voi johtaa kateuteen. Hellyyden ja ­hyväksyvän rakkauden näyttäminen saa lapsen tuntemaan itsensä kokonaiseksi, ei puutteelliseksi.

Itsetunto suojaa

Virve Larimon mielestä hyvä itsetunto on paras ­suoja kateutta vastaan. Hänkin ­palauttaa elämää haittaavan kateuden lapsuuskokemuksiin.

– Jos ei ole lapsena tullut nähdyksi ja kuulluksi sellaisena kuin on, minuudesta voi tulla hauras. Se aiheuttaa huonommuuden tunteita ja itsensä vähättelyä. Tämä taas ruokkii kateutta.

Larimon mukaan vaikea kateuden ­tunne ei ­kehity aikuisena, jos ­hyväksyy itsensä ja pystyy tukeutumaan itseensä. Silloin ei tarvitse peilata arvoaan muiden kautta.

Elli Arivaara-Ebbe on huomannut, ­että kateutta voi joskus olla vaikea tunnistaa, sillä se voi pukeutua joksikin toiseksi kielteiseksi tunteeksi. Näin voi käydä varsinkin, jos on oppinut jo lapsena, että kateus on väärin.

– Torjuttu kateus voi ilmetä niin, ­että näkee toisessa paljon vikoja ja haukkuu häntä. Silloin ylentää ­itsensä ja alentaa toisen. Kateellinen ihminen ei ole ­paha, ilkeä tai typerä. Hän on vain usein jäänyt ­paljosta paitsi, Arivaara-Ebbe ­sanoo.

Ota se puheeksi

Mitä tehdä, jos huomaa toisen olevan ­kateellinen? ­Virve Larimon mielestä asian voi yrittää ottaa esiin kahden kesken, jos kokee olevansa riittävän vahvoilla itsensä kanssa. Muussa tapauksessa asian joutuu jättämään kadehtijan ongelmaksi.

Elli Arivaara-Ebbe puolestaan arvelee, ettei kovin paljon ole tehtävissä. Kateudesta on vaikea keskustella, ­koska sitä pidetään niin kielteisenä. Jos kateutta esiintyy työpaikalla ja se johtaa suoranaiseen kiusaamiseen, siihen voi puuttua työsuojelun kautta.  

– Jos tilanne ei ole kovin paha, joskus auttaa se, että tuntee myötätuntoa kateellista ihmistä kohtaan ja yrittää ymmärtää, mistä kateus pohjimmiltaan johtuu, Arivaara-Ebbe sanoo.

Hän puhuu virhetulkinnoista, joita ­kateellinen ­tekee: Hän saattaa kuvitella, että kateuden ­kohteella on jotain, mitä tällä ei todellisuudessa ole. Tai ­että hän on syntynyt kultalusikka suussa, vaikka olisi tehnyt paljon töitä saavuttaakseen nykyisen asemansa.

– Kateellinen ei ehkä tunnista tunteidensa ja ajatustensa alkuperää eikä huomaa arviointikykynsä puutteita. Hänellä ei välttämättä ole yhteyttä sisimpäänsä, Arivaara-Ebbe sanoo.  

Tutustu itseesi paremmin

Miten kateudesta voi päästä eroon? Tunne kumpuaa hyvin erilaisista lähtökohdista ja haittaa elämää eri­asteisesti. Annoskateus ja sisarkateus eivät paini ­samassa sarjassa. On eri asia kadehtia työkaverin uutta jakkupukua kuin tyttären lahjakkuutta.   

– Hetkittäinen kateus on sellaista, että ihminen itsekin tietää syyn tunteelle, jolloin siihen on helpompi puuttua, Larimo sanoo.

Jos kateus kahlitsee ja estää elämästä, syy löytyy korvien välistä.

– Silloin tunne kutsuu ihmistä tutustumaan ­syvemmin ­itseensä, mahdollisuuksiinsa ja rajoituksiinsa. Takaa voi paljastua vaikkapa se, että kaipaa jotain muuta kuin mitä omassa elämässä on.

Elli Arivaara-Ebben mukaan kateuden takana olevasta lapsuuskokemuksesta voi parantua, mutta se ei ­tapahdu parissa kuukaudessa. Paljon riippuu myös siitä, mitä kaikkea on lapsena kokenut.

Jos menneen muisteleminen aiheuttaa voimakasta ahdistusta, kannattaa ­hakea ammattiapua.

Virve Larimo rohkaisee ottamaan vastuuta tunteistaan, toiveistaan, haluistaan ja tarpeistaan.  

– Kateellinen saattaa elää omissa maailmoissaan ja heijastaa puutteitaan ja tyydyttämättömiä tarpeitaan toisiin ihmisiin. Kateellisen kannattaa kysyä ­itseltään, mitä minä teen tarpeideni tyydyttämiseksi, jotta ei jää uhrin asemaan.

Tämä onnistuu kuitenkin vasta, kun on saanut yhteyden haavoihinsa.

Juttu julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 9/2016

Julkaistu: 19.12.2016