Voi hyvin

Aasin sydän sykkii rakkautta


Miniaasi Karkki-Kamomilla on tunteellinen lemmikki.
Kuvat Jussi Vierimaa

Laitilalainen Hilla Numminen hellii miniaasiaan Karkki-Kamomillaa. Näin Hilla kertoo lemmikistään:

"Aasin kiintymystä on vaikea selittää. Sen tunteminen on yksi parhaimpia asioita, joita olen eläimen kanssa kokenut. Kamomilla on opettanut minulle aivan uuden tason eläimen huolehtimisen tärkeydestä. Tiedän, että olen sille tärkeä Viniaasilla ei voi ratsastaa sen pienen koon takia. Sitä voi vain taluttaa. Kun Karkki on vanhempi, teetän sille ehkä kärryt, joita se voi vetää. Se saa myös kanto koreja, mutta niitäkin kuljetetaan taluttaen.Karkin emä tuli meille tiineenä. Varsa oli tarkoitus myydä vieroituksen jälkeen, mutta emä sairasteli ja päätös myymisestä lykkääntyi.

Syntyessään Karkki oli 50 senttiä korkea pikkuihme, joka oli kova pomppimaan ja tunkemaan syliin. Taipumus tunkea syliin on pysynyt kaikki nämä kolme vuotta. Karkki on täynnä rakkautta. Vuosi sitten Karkki murtui, kun sen emä lopulta menehtyi. Koko talven ajan pikkuaasi riiputti päätään ja seisoi paikallaan liikkumatta. Sille tuli seuraksi ystävällinen shet lanninponi, mutta ystävystyminen ottaa aikaa.Minun ja Karkin välit ovat syventyneet viime syksyn jälkeen, ja Karkki hakee seuraani enemmän kuin ennen. Aasi on eläimenä luotu liikkumaan pitkiä matkoja melko kuivilla alueilla, ja pienikokoinenkin aasi tarvitsee paljon liikuntaa.

Talutusretket ovat meidän juttu. Vaikka Karkin kanssa käveleminen ilman syytäkin on ihmeellistä ja mukavaa, vielä hienompaa on saada siitä apua yrttien, sienien ja marjojen keruureissuilla. Karkki osaa olla hyvin itsepäinen, joten sen taluttaminen ei ole aina helppoa. Useimmiten kuljemme Karkin tahtiin. Pysähtelen kiville istumaan ja pitämään rapsutustaukoja.Karkin kanssa metsässä kulkeminen on terapeuttista. Se purkaa stressin ja mieli pahan. Karkki ilmaisee omat ilonsa ja mielipahansa voimakkaasti. 76 senttiä korkea eläin nojaa hellyydenpuuskassaan minut kumoon sammaleelle ja laskeutuu jalkojeni päälle nojaamaan."

Juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 8/2015.

Julkaistu: 17.3.2015