Faktat haltuun: Verinäytteet

Perusverenkuva (B-PVK) on luultavasti yleisin laboratoriotutkimus mitä lääketieteessä tehdään. Se auttaa hyvin useiden eri sairauksien diagnosoinnissa ja seulonnassa.

Eniten hyötyä perusverenkuvasta on tulehduksia ja anemioita selvitettäessä. Tulehduksissa (etenkin bakteerin aiheuttamissa) veren valkosolujen määrä tyypillisesti nousee.

Anemioissa veren hemoglobiinin määrä laskee ja samalla niin sanotut punasoluindeksit eli MCV, MCH sekä MCHC voivat muuttua. Indeksit auttavat selvittämään anemian syytä tarkemmin.

Täysi verenkuva (P-TVK) tutkitaan tilanteissa, joissa halutaan tarkempi selko veren solujen tilanteesta.

Yleisimpiä syitä tutkimuksen tilaamiseen ovat muun muassa anemiaselvitykset, erilaisten verenkuvan muutosten selvittelyt, tiettyjen tulehdussairauksien selvittely sekä pahanlaatuisten verisairauksien selvittely.

Verinäytteitä käytetään myös alkoholi- ja huumetesteissä sekä urheilussa doping-testauksessa.

Näytteenotto

Ihmisestä verinäyte otetaan tavallisesti kyynärtaipeen laskimosta, tällöin saadaan laskimoverinäyte.

Valtimoverinäytteitä tarvitaan veren happipitoisuuden ja keuhkojen toiminnan tutkimiseen.

Yhä yleisempää on ottaa verinäyte myös sormenpäästä, jolloin saadaan kapillaarikokoverinäyte.

Tavanomaisia verikokeissa käytettyjä veren komponentteja ovat:

Tavanomaisia verikokeita ovat esimerkiksi hemoglobiinin (Hb) ja C-reaktiivisen proteiinin (CRP) pitoisuuden määritykset,  ja erilaisten verisolujen, kuten punasolujen (Eryt) tai valkosolujen (Leuk) lukumäärien määritykset.

Veren lasko eli senkka voidaan tutkia eri sairauksien etsimiseksi sekä taudin aktiivisuusasteen, paranemisen ja hoidon tehon seurannassa.