Närästyksellä eli refluksitaudilla tarkoitetaan polttavaa kipua tai kouristuksenomaista epämiellyttävää tunnetta rintalastan takana.

Oireet johtuvat mahalaukun ja ruokatorven välisen alasulkijan huonontuneesta toiminnasta, jolloin hapanta mahan sisältöä virtaa takaisin ruokatorveen, jonka limakalvo ärsyyntyy ja tämä aistitaan närästyksenä.

Karvaan maun nousu suuhun on myös tyypillinen närästysoire.

Hapan mahansisältö ei vaurioita mahalaukun limakalvoa erityisen suojamekanismin ansiosta. Ruokatorven limakalvo sen sijaan ei ole luotu kestämään mahan erittämää suolahappoa.

Aiheuttajat

Närästystä lisääviä aineita ovat esimerkiksi rasvainen ja voimakkaasti maustettu ruoka, sitrushedelmät, kahvi ja suklaa.

Väkevät alkoholijuomat, valkoviini ja tupakka lisäävät myös närästysoireita.

Ylipainon on myös todettu vaikuttavan refluksitautiin epäsuotuisasti. Närästysoireita aiheuttaa monesti myös stressi.

Närästys on hyvin yleinen vaiva nykyisen kiireisen elämäntyylin ihmisille, ja närästyslääkkeet ovatkin eniten myytyjen lääkkeiden joukossa maailmanlaajuisesti.

Hoito

Jos närästyksen kaltaisia oireita esiintyy, vaivaa voi ensin yrittää muutaman viikon hoitaa apteekista saatavilla reseptivapailla itsehoitolääkkeillä.

Lääkkeet joko vähentävät mahahapon eritystä toimimalla happosalpaajina, neutralisoivat happoja tai muodostavat suojakalvon ruokatorven pintaan.

Yleisiä närästyslääkkeitä ovat muun muassa H2-salpaajat ja protonipumppusalpaajat. Näistä jälkimmäiset ovat vahvempia ja useimpia niistä saa vain reseptillä.

Jos oireet eivät helpota tai uusiutuvat nopeasti, kannattaa hakeutua lääkäriin tarkempiin tutkimuksiin.

Gastroskopialla eli ruokatorven ja mahalaukun tähystyksellä selvitetään ruokatorven tulehduksen eli refluksiesofagiitin vaikeusaste ja esimerkiksi mahdollinen helikobakteeri-infektio, joka voi olla tulehduksen taustalla.

Havaittu refluksiesofagiitti hoidetaan lääkärin määräämällä pitempiaikaisella lääkekuurilla.