Kun sopiva lääkeannos on löydetty, päivittäin nautitaan sama määrä tabletteja määrätyn aikataulun mukaisesti. Verensokeria seurataan sovitun ohjelman mukaisesti.
Kannattaa huolella tutustua omaan tablettihoitoonsa esim. lääkepakkauksen ohjeen mukaan. Myös oman diabeteshoitajan ja -lääkärin ohjaus tulee ottaa huomioon.
Diabeteksen lääkehoito on pitkäaikaista, ja hyvään tulokseen pääsemiseksi voidaan tarvita useampia eri vaikutusmekanismilla toimivia lääkkeitä.
Maksan sokerituotantoa vähentävät lääkkeet (esim. metformiini) ovat erityisesti ylipainoisten diabeetikoiden ensisijaislääkkeitä.
Ne pienentävät veren sokeripitoisuutta estämällä maksan sokerituotantoa. Niitä voidaan käyttää yhdessä insuliinin eritystä lisäävän lääkkeen sekä insuliinihoidon kanssa.
Insuliinieritystä lisääviä lääkkeitä ovat esimerkiksi sulfonyyliureat ja glinidit.
Sulfonyyliureoita voi käyttää yksinään tai yhdessä muiden suun kautta otettavien diabeteslääkkeiden kanssa. Glinidit ovat lyhytvaikutteisia lääkkeitä ja sopivat erityisesti diabeetikoille, joilla aterian jälkeiset verensokeriarvot ovat korkeita ja paastoverensokeri vain hieman koholla.
Insuliiniherkkyyttä lisäävät lääkkeet (esim. glitatsoni) tehostavat maksa- ja rasvasolujen kykyä reagoida veressä olevaan insuliiniin. Insuliinin vaikutuksesta sokeri varastoituu maksa- ja rasvasoluihin.
Insuliiniherkkyyttä lisäävät lääkkeet vaikuttavat suotuisasti verensokerin ohella veren rasva-arvoihin ja verenpaineeseen. Niitä voi käyttää yksinään tai yhdessä metformiinin tai insuliinieritystä lisäävien lääkkeiden kanssa.
Sokerien imeytymiseen vaikuttavien lääkkeiden (esim. guarkumi) teho perustuu imeytymättömään ravintokuituun, joka hidastaa sokerin imeytymistä suolistosta, pienentää aterian jälkeistä verensokerin nousua ja insuliinipitoisuutta sekä alentaa kolesterolia.
Sokerin imeytymiseen vaikuttavia lääkkeitä voidaan käyttää muun lääkehoidon ohella tai yksinään, jos verensokeripitoisuus on vain vähän koholla.
Diabeteslääkkeiden sivuvaikutuksia
Maksan sokerituotantoa vähentävien lääkkeiden tavallisimpia sivuvaikutuksia ovat vatsavaivat, ripuli, pahoinvointi, metallinmaku suussa ja ruokahaluttomuus.
Maksan sokerituotantoa vähentävät lääkkeet eivät sovi diabeetikoille, joilla on esim. maksasairaus, munuaisten toimintahäiriö, alkoholin ongelmakäyttöä tai sydämen vajaatoiminta.
Insuliinieritystä lisäävät lääkkeet voivat aiheuttaa lieviä sivuvaikutuksia. Sulfonyyliureoiden sivuvaikutukset ovat suhteellisen harvinaisia, mutta verensokerin liiallista laskua tai painonnousua voi esiintyä.
Sulfonyyliureat eivät sovi diabeetikolle, jolla on vaikea munuaisten vajaatoiminta. Glinidien sivuvaikutuksena voi ilmaantua verensokerin liiallista laskua tai vatsavaivoja.
Glinidit sopivat diabeetikoille, joilla on kohtalainen munuaisten vajaatoiminta.
Insuliiniherkkyyttä lisäävien lääkkeiden sivuvaikutuksena voi esiintyä turvotusta ja painonnousua sekä lievää anemiaa.
Ne eivät sovi diabeetikoille, joilla on maksasairaus tai sydämen vajaatoiminta. Munuaisten vajaatoimintaa sairastaville ne soveltuvat.
Sokerien imeytymiseen vaikuttavien lääkkeiden sivuvaikutuksena voi esiintyä ilmavaivoja, vatsan turvotusta ja ripulia.
Lähde: OAMK:n OMSU-hanke
