Mykoplasma hengitystietulehduksen aiheuttajana

Mykoplasmat ovat pienikokoisia bakteereja, joilta puuttuu soluseinä; tämä ominaisuus erottaa ne muista bakteereista. Mykoplasmalajeja tunnetaan useita. Mycoplasma pneumoniae on mykoplasmalaji, joka aiheuttaa ihmiselle tyypillisesti hengitystieinfektioita.

M. pneumoniae infektioita esiintyy jatkuvasti, mutta epidemioina niitä havaitaan 3-5 vuoden välein. Mykoplasma tarttuu pisaratartuntana ja sen itämisaika vaihtelee 1-4 viikon välillä. Tautia todetaan eniten kouluikäisillä lapsilla ja nuorilla aikuisilla.

Useimmiten mykoplasmainfektio on varsin vähäoireinen ja lievä, ja taudin voi sairastaa tietämättäänkin.

Tyypillinen taudinkuva on lievä ylähengitystieinfektio, jonka oireita ovat yskä, nuha, kurkkukipu ja kuume. Muina oireina voi olla päänsärkyä, pahoinvointia ja väsymystä.

Vaikeampia, ja onneksi harvinaisempia, tautimuotoja ovat keuhkokuume ja keskushermostoinfektiot kuten aivokalvontulehdus.

Mykoplasmainfektioon voi liittyä varsin monimuotoisia oireita, kuten ihottumia, vatsakipuja ja raajasärkyjä, sekä sydänperäisiä oireita.

Vaikka mykoplasman aiheuttama hengitystieinfektio on useimmiten lievä, voi se olla hyvin kiusallinen, sillä sen aiheuttama yskä voi pahimmillaan kestää kuukausia.

Mykoplasmainfektiota ei voi varmuudella todeta taudinkuvan tai tavanomaisten verikokeiden perusteella. Mykoplasman epäily hengitystieinfektion aiheuttajaksi on perusteltua erityisesti, kun tiedetään olevan käynnissä epidemia tai oireilevan henkilön lähipiiriin kuuluvalla on todettu mykoplasma.

Mykoplasmainfektio voidaan todeta verinäytteestä vasta-ainemäärityksin, mutta tulosten tulkinta ei aina ole yksiselitteistä, muun muassa joskus aiemmin sairastettu mykoplasmainfektio voi aiheuttaa haasteita tulosten tulkitsemiseen.

Vasta-aineiden tutkimiseen sisältyy viivettä ja usein mykoplasmadiagnoosi varmistuu vasta, kun potilas on jo parantunut taudista.

Diagnostiikkaan liittyvät seikat huomioiden testejä tulee tehdä harkiten; hyötyä niistä on erityisesti vaikeissa ja epätyypillisissä taudinkuvissa sekä epidemian osoittamisessa.

Mycoplasma pneumoniaen aiheuttama hengitystieinfektio paranee yleensä hyvin itsestään eikä antibioottihoitoa tarvita.

Oireenmukainen hoito, kuten lepo, ja tarvittaessa kipu ja kuumelääkitys ovat usein tarpeen. Antibiooteista ns. tetrasykliinit, makrolidit ja fluorokinolonit tehoavat mykoplasmaan, mutta lievissä hengitystieinfektioissa antibioottihoidon tehosta ei ole näyttöä.

Mikäli potilaalla todetaan keuhkokuume ja sen aiheuttajaksi epäillään mykoplasmaa, on muistettava, että keuhkokuume on usein sekainfektio eli mukana voi olla muitakin taudinaiheuttajia, jotka pitää huomioida hoidossa.

Mykoplasmainfektio johtaa harvoin vakavaan taudinkuvaan. Sairastetun taudin jälkeen yleiskunto voi kuitenkin olla alentunut pitkään.

Mycoplasma pneumoniaeta vastaan ei ole olemassa rokotetta. Sairastettu mykoplasmainfektio antaa jonkinlaisen immuniteetin, joka ei kuitenkaan ole täydellinen, sillä tartunnan uusiutuminen on mahdollista.

Mykoplasmatartunnan välttämiseksi tärkeimmät keinot ovat yleiset hengitystieinfektioiden ehkäisykeinot eli hyvä käsihygienia (käsien pesu, käsihuuhteen käyttö) sekä oikeat yskimistavat.