Lääkärien pitäisi uskaltaa avata suunsa mediassa, sanoo professori Ylelle

Miksi lääkärit eivät aina tohdi haastateltavaksi asiantuntijoina mediaan? Eivät aina edes silloin, kun olisi mahdollisuus oikaista vääriä luuloja ja tuoda esiin tämänhetkisen tieteellisen tiedon näkökulmaa?

Miksi esimerkiksi rokotekriitikot ja muut tieteellisen yhteisymmärryksen valtavirrasta poikkeavat arvostelijat sitten saavat tilaa julkisuudessa? The Guardian -lehdessä bloggaava solubiologi Rachael Dunlop on kysynyt turhautuneena, miksi valtavirtamediassa edes annetaan yhtään tilaa ”tieteen kieltäjille”.

Some-tuomion pelossako?

Ylen tuoreessa jutussa pyöritellään näitä kysymyksiä. Ravitsemustieteen emeritusprofessori, lääkäri Matti Uusitupa sanoo jutussa, että lääkärit saattavat karttaa esiintymistä julkisuudessa siksi, että he joutuvat herkästi teilatuiksi ja solvatuiksi sosiaalisessa mediassa. Siitä huolimatta lääkärien pitäisi uskaltautua julkisuuteen kommentoimaan, ajattelee Uusitupa.

Uusitupa itse on oikaissut julkisuudessa väitteitä, jotka professori, lääkäri Heikki Karppanen esitti siitä, ettei kovilla rasvoilla ja korkealla kolesterolilla olisikaan yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin. Uusitupa on ihmetellyt Karppasen väitettä siitä, että valtava määrä ihmisiä söiai kolesterolilääkkeitä turhaan.

”Järki vai tunne? Tiede vai mutu?”

Taustalla voi kuitenkin olla vankkoja perusteita, jos asiantuntija ei halua astua julkisuuteen tietyissä tilanteissa. Näitä perusteluja tuo esille THL:n rokotusohjelmayksikön päällikkö, erikoistutkija, lääkäri Hanna Nohynek kolumnissaan Lääkärilehdessä. Hän on kieltäytynyt haastatteluista, joissa hänet asetetaan nokikkain rokotteita kritisoivan lääkärin kanssa.

Tällaisessa asetelmassa luodaan valheellista tasapainoa, ajattelee Nohynek. Luodaan illuusiota siitä, että tässä nyt on vastatusten kaksi yhtä painavaa mielipidettä, kaksi yhtä vahvaa asiantuntijaa, joilla on yhtä paljon ja yhtä laadukas tietopohja.

Vastakkainasetteluhan on median tavallinen työtapa. Ylen jutussa perustellaan, että taustalla on tasapuolisuuden vaatimus – mutta toki myös se, että vastakkainasetteluilla luodaan jännitteitä.

-Kansa taputtaa, kun taas saatiin katsella innostavaa debattia, jonka laineet sitten tyrskyävät somessa, kunnes tulee uusi debatti ja uusi myrskynpoikanen, kirjoittaa Nohynek Lääkärilehdessä.

-Asiantuntijoita heitetään tomaateilla, jos ei hetikaikkivastauksetmullenyt -vaatimuksiin ole reagoitu facebookissa seuraavaan aamuun mennessä. Puolesta vai vastaan. Hyvä vai huono. Oikein vai väärin. Järki vai tunne. Tiede vai mutu.

Toimittajatkin miettivät

Aihe pohdituttaa myös toimittajien ammattikuntaa. Vastikään Asiantuntijuus mediassa -seminaarissa mietittiin, keiden pitäisi päästä esiintymään asiantuntijoina julkisuudessa ja onko esimerkiksi tutkijoilla velvollisuus osallistua julkiseen keskusteluun.

Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskus on hiljakkoin selvittänyt, millä tavoin asiantuntijanäkemyksiä käytetään tällä haavaa suomalaisessa mediassa ja miten akateemisten asiantuntijoiden ääntä voitaisiin paremmin tuoda julkisuuteen.

Lähteet: Yle, Nohynekin kolumni Lääkärilehdessä, The Guardian, , Journalistiliitto, Eduskuntatutkimuksen keskus, Turun yliopisto