Mitä on mobilisoiva käsittely

Manuaalisen mobilisoinnin suorittaa terapeutti, kun taas toiminnallisessa mobilisoinnissa asiakas tekee itse liikkeen.

Nivelten mobilisoinnilla hoidetaan tuki- ja liikuntaelinten toimintahäiriöitä käyttämällä hyödyksi nivelen normaalia liukua luiden välillä.  Mobilisointia suorittaessaan terapeutin tulisi tuntea kyseisen nivelen anatomia ja toiminta. Toiminnallisessa mobilisoinnissa liikkeet suoritetaan nivelen koko liikelaajuudella keskittyen rajoittuneeseen liikesuuntaan. Näin ollen toiminnallisessa mobilisoinnissa korostuu nivelen ja sen ympäröivien kudosten venyminen ja aktivoituminen.

Mobilisointi  on nivelen lyhyellä ja pitkällä liikeradalla suoritettavaa liikettä, joka tehdään nivelen fysiologisella liikeradalla rauhallisin liikkein. Mobilisointi on hoitokeino, jossa jäljitellään nivelen normaalia liukua luiden välillä. Se perustuu spesifiin nivelten aliliikkuvuuden ja yliliikkuvuuden biomekaniikkaan, ja se on passiivista liikettä, jonka tavoitteena on saada aikaan nivelpintojen erkaneminen tai liukuminen.

Nivelten mobilisoinnin ei tule aiheuttaa kipua niveleen. Käsittelysuunnat valikoidaan halutun liikesuunnan ja nivelpintojen muodon mukaan. Liike kohdistetaan vain yhteen niveleen kerrallaan. Mobilisoinnilla tehtävillä liikkeillä pyritään lievittämään kipua, lisäämään nivelen liikkuvuutta ja parantamaan nivelruston aineenvaihduntaa.

Mobilisointi voidaan jakaa sen suuruuden ja keston mukaan kipua lievittävään, rentouttavaan ja venyttävään mobilisointiin. Niveliä, jotka ovat tiukkoja tai joiden liikkuvuus on rajoittunutta, tulisi mobilisoida keskimäärin kolme kertaa viikossa. Mobilisoinnin tulisi tapahtua mielellään vuoropäivin muiden aktiivisten harjoitusten kanssa. Mobilisointitekniikat tulisi valita tarkkaan. Mobilisoinnin oikeaoppinen tekeminen on tärkeää, sillä väärin tehtynä se voi aiheuttaa muun muassa venähdyksiä ja kudosvaurioita. Oikein käytettynä sitä voidaan pitää jopa turvallisempana vaihtoehtona kuin eräitä venytystekniikoita.

Jos taas muutokset ovat ympäröivissä kudoksissa, käytetään pehmytkudosmobilisointia (lihasten käsittelyt, neuraalikudoksen mobilisointi). Lihaksia käsiteltäessä ei käytetä rasvaa, koska poikittaisen, elastisuutta lisäävän otteen tulee olla pitävä. Lihasvenytyksissä huomioidaan lihaksen kulkusuunta ja toiminnan eri komponentit. Neuraalikudoksen mobilisoinnilla pyritään stimuloimaan hermojen verenkiertoa ja liikkuvuutta ja sitä kautta lievittämään kipua sekä parantamaan kudosten toimintaa.

Hypermobiilin (yliliikkuvan) nivelen liikkuvuuden vähentäminen on stabilointia, jossa käytetään niveltä  tukevia ja kontrolloivia toimenpiteitä kuten teippaus, erilaiset tuet sekä stabiloivat harjoitukset. Nivelen teippausta käytetään silloin, kun halutaan estää jokin tietty liikesuunta ja siten välttää nivelen kuormittamista ja/tai kipua.

Liikkuvuuden asteet nivelessä

Miten

hoidetaan

1

Instabiili nivel

Operatiivinen hoito

2

Voimakkaasti lisääntynyt liikkuvuus

Tuet ja teippaukset

3

Hieman lisääntynyt liikkuvuus

Stabiloiva harjoittelu

4

Normaali liikkuvuus

5

Hieman rajoittunut liikkuvuus

Mobilisointi/manipulointi

6

Voimakkaasti rajoittunut liikkuvuus

Mobilisointi

7

Ei liikettä ollenkaan

Rtg-tutkimukset, selvitys nivelrakenteista

Nivelten mobilisoinnin tarkoituksena on parantaa nivelen liikkuvuutta esimerkiksi trauman, immobilisaation tai sairauden jälkeen. Mobilisointia ei tulisi suorittaa, jos asiakkaalla on esimerkiksi pitkälle edennyt osteoporoosi, valtimoverenkierron häiriö (kaularanka), nivelsiteiden haurastuminen, tuore selkärangan välilevyvaurio, tuore vamma, yleinen tulehdussairaus, veren vuotoa nivelessä tai käsittelyn aikana esiintyviä kipuja. Kyseiset esteet mobilisoinnille tutkitaan tapauskohtaisesti alkukyselyn ja testien avulla.

Liukumissuunta riippuu nivelpintojen muodosta. Kupera-koverasäännön mukaan nivelen kovera osa liikkuu ja kupera osa pysyy paikoillaan. Tästä esimerkkinä vaikka polvi; sääriluu liikkuu ja reisiluu pysyy paikallaan. Tällöin  liukumisliike tapahtuu liikkeen suuntaan. Jos taas nivelen kupera osa liikkuu ja kovera  pysyy paikoillaan, niin liukuminen tapahtuu päinvastaiseen suuntaan; esimerkkinä olkanivel. Olkaluu liukuu ja lavan vastaava nivelpinta pysy paikallaan.

Nivelen liikkeet voivat olla rajoittuneita, normaaleja tai yliliikkuvia. Jokaisella nivelellä on sille ominainen anatominen liikkuvuus, johon vaikuttavat luiset rakenteet ja pehmytkudokset (nivelsiteet, lihakset ja niiden kalvot, hermot).  Rajoittuneen nivelen liike pysähtyy, kun patologinen raja tulee vastaan. Yliliikkuva nivel liikkuu vaivattomasti anatomisen liikkuvuusrajan yli. Sitä voidaan hoitaa mobilisoinnin sijaan tekemällä vahvistavia liikkeitä, teippaamalla tai lastoittamalla.

Passiiviset nivelmobilisoinnit auttavat palauttamaan liukumisen nivelessä. Mobilisoinnin avulla se tapahtuu niin nopeasti ja hellävaraisesti kuin se on mahdollista. Mobilisointi lopetetaan, kun potilas pystyy harjoittelemaan itsenäisesti normaalilla liikelaajuudella.Potilaalle annetaan jo hoidon alussa kotiharjoitteita, jotka auttavat lisäämään nivelen liikkuvuutta.