- Jokaisen kuolema on hänen omansa, juuri hänen elämänsä päättyminen.
Näin korostetaan juuri julkistetussa konsensuslausumassa vanhuuskuolemasta. Lausumassa painotetaan kuolevien vanhusten yksilöllisyyttä ja rohkaistaan avoimeen keskusteluun lähestyvästä kuolemasta. Laadukas elämän loppuvaiheen hoito halutaan turvata.
Taustalla on se tieto, että kun vanhusväestöä on entistä enemmän, myös vanhuuskuolemat lisääntyvät. Suomessa yli 90-vuotiaiden määrä on noussut kuusinkertaiseksi, kun verrataan 1980-luvun alkuun, kerrotaan paneelin julkaisemassa lausumassa.
Asiantuntijoilta lausuma
Helsingissä järjestettiin helmikuussa 2014 monitieteellinen konsensuskokous, jonka aiheena oli vanhuuskuolema. Kokouksessa eri alojen asiantuntijoista koottu paneeli laati alustusten ja yleisön esiin nostamien aiheiden pohjalta konsensuslausuman. Paneelin puheenjohtana oli professori Tiina Saarto, Hyksin Syöpäkeskuksen ylilääkäri.
Konsensuskokoukset ovat julkisia tilaisuuksia, joissa arvioidaan lääketieteellisiä toimintatapoja tutkimusnäytön pohjalta. Konsensuspaneelin tavoitteena on tuottaa lausumia, joissa esitetään ohjeita käsiteltävien aiheiden kehittämiseen.
Vanhukselle oikeus kuolla pysyvässä hoitopaikassa
Tässä on poimintoja lausumasta. Kohdat eivät ole arvojärjestyksessä.
- Sisällytetään yliopistojen, korkeakoulujen ja ammattioppilaitosten opetusohjelmiin palliatiivisen ja saattohoidon opetusta. Lisäksi tarvitaan erikoistumistutkintoon tähtäävää koulutusta, katsoo konsensuspaneeli. Palliatiivisella hoidolla tarkoitetaan oireenmukaista hoitoa, kärsimyksen lievittämistä ja elämänlaadun vaalimista elämän loppupuolella.
- Vanhusten parissa työskentelevien ammattilaisten geriatrista ja gerontologista osaamista tulee vahvistaa.
- Kuoleman lähestyessä potilaan, hänen läheistensä ja hoitohenkilökunnan välillä tulisi käydä hoitoneuvottelu ja laatia yhdessä hoitosuunnitelma.
- Vanhuksia tulisi rohkaista hoitotahdon ilmaisemiseen. Hoitotahto on suullinen tai kirjallinen tahdonilmaisu, johon tukeudutaan silloin, kun ihminen ei enää itse pysty käyttämään itsemääräämisoikeuttaan. Hoitotahto sitoo hoitohenkilöstöä.
- Kansalaisille tulisi jakaa tietoa hoitotahdon laatimisen mahdollisuuksista, painottaa paneeli. Vuoden 2014 syksystä alkaen potilas voi kirjata hoitotahtonsa kansalliseen sähköiseen terveysarkistoon.
- Kuoleman lähestyessä oireita tulee systemaattisesti havainnoida ja dokumentoida. Ellei vanhus pysty ilmaisemaan itseään sanallisesti, voidaan tarkkailla hengitystä, ääntelyä, ilmeitä ja muuta kehon kieltä. Apuna voivat olla esimerkiksi sellaiset mittarit kuin PAINAD (Pain Assesment in Advandec Dementia Scale).
- Vanhuksella tulisi paneelin mukaan olla oikeus kuolla pysyvässä hoitopaikassa ja tarpeettomia siirtoja hoitopaikkojen välillä elämän loppuvaiheessa tulisi välttää. Laadukas elämän loppuvaiheen hoito edellyttää riittävää osaamista ja resursointia.
- Kotona saattohoidossa olevalle vanhukselle tulee varmistaa vaivaton pääsy tukiosastolle ilman tarvetta päivystykseen, vaatii paneeli. Viihtyisä ympäristö on vanhukselle tärkeä, ja se tukee myös omaisten ja hoitohenkilökunnan hyvinvointia ja jaksamista.
- Yksilöllisyyden, kulttuuritaustan ja vakaumuksen huomioiminen on osa kuolevan vanhuksen arvostamista, todetaan lausumassa.
- Työntekijöiden ihmisarvoa kunnioittavalla asenteella on suuri merkitys kuolevan vanhuksen hyvinvoinnissa.
- Vanhuksen kuolintoiveet täytyy kohdata ja niitä täytyy kuunnella, linjataan lausumassa. Lääkärien ja muiden terveydenhuollon työntekijöiden tulee uskaltaa ottaa kuolintoiveet puheeksi vanhuksen kanssa. Omaisten, sosiaalityöntekijöiden, sairaalateologien ja muiden potilaan hyvinvoinnista huolehtivien osuus keskustelussa voi olla tärkeä. Voi olla syytä ottaa esille myös se, onko vanhuksella ollut itsemurha-ajatuksia tai -suunnitelmia.
Lähteet: Lääkäriseura Duodecimin tiedote 11.2.2014; Konsensuskokous 2014:n lausuma vanhuuskuolemasta (pdf)
